tiistai 15. toukokuuta 2018

Todistuksella reissuun

Voi jestas sentään !!!
Signoralle selvisi pari päivää sitten ihan sattumalta,
jotta hänellä on troppeja, joita ei niin vaan viedäkään Italiaan.
Eikä sen kummemmin mihinkään muuhunkaan Schengen - maahan.

Kuinka moni siellä ruudun toisella puolella on kuullut Schengen todistuksesta ?


Tuollaisen todistuksen tarvitsee aika lailla kaikista keskushermostoon vaikuttavista lääkkeistä.
Jos asia on uusi,
käykäähän kurkkaamassa linkin takaa.
Sieltä löytyy myös listaus lääkkeistä,
jotka tähän ryhmään kuuluvat.
Niin että ette sitten ihan laittomuuksiin syyllisty tietämättänne.

tiistai 8. toukokuuta 2018

Riskihommaa

Italialaiset ovat supersosiaalista kansaa.
Ulkonasyöminen porukalla on ihan normijuttu.
Siinä missä suomalainen pynttäytyy usein viimeisen päälle
ja muutaman kerran vuodessa astuu ravintolan ovesta sisään,
saattaa italialainen lajitoveri istu ravintelissa menu kädessä viikottain.
Eikä missään ykkösvermeissä.

Italialaiselle lajitoverille tämä voi käydä myös kalliiksi.
Tai ainakin kalliimmaksi,
mitä budjetti antaa myöten.

Suomalainen kun voi funtsailla,
jotta löytyykö kukkarosta tarpeeksi euroja ulkoruokintaan,
ei se yhtä simppelisti italialaiselta sujukaan.
Toki hän voi lompakkoon kurkkia.
Vaan jos siellä köllöttelee esimerkiksi yksi yksinäinen kymppi,
voi ravintolassa maksun hetkellä olla haasteellista.
Vaikka kuinka päättäisi,
että ei menusta ota mitään yli kympin maksamaa.

Siinä missä suomalainen maksaa ravintolassa 10 euron ruoasta 10 euroa,
maksaa saapasmaan asukki ihan jotain muuta omasta kympin annoksestaan.
Ensinnäkin useissa ravintoloissa peritään Italiassa ns kattausmaksu, coperta.
Eikä tässä vielä kaikki.
Jos olet kamun kanssa syömässä
ja kamu päättääkin tilata parinkympin pihvin
sinun pihistellessä kympin pizzan kanssa,
maksatte laskun puoliksi.
Eli tässä tapauksessa 15 €/nuppi.
Ja päälle vielä se coperta.

Entäs jos kamulla onkin lapsukainen mukana?
Bambinokin ehkä kiskoo yhden kympin pizzan.
Todennäköisesti maksatte silti laskun puoliksi.
Eli nyt sitten jo 20 €/nuppi.
+ se hemmetin coperta.

Ei ihme, 
että aina silloin tällöin italialaiset kieltäytyvät ruokatapaamisista.
Jos on budjetti minimissä
eikä voi mitenkään varautua siihen,
ettei ravintolareissu humauta budjettia pakkaselle,
on parempi jäädä kotiin.
Riskihommaa tuo italialainen sosiaalisuus.

Ainakin signoran yksi tuttu tuskailee sen kanssa,
että osa ystävistä vetää aina överit ravintolaillallisten kanssa.

Ja voitteko kuvitella,
mikä härdelli alkaa,
kun esim 10 hengen kaveriporukka alkaa räknäämään,
mitä lasku tekee per nuppi
ja kellä on minkäkin kokoista rahaa
ja kuka jää kellekin velkaa ?

Signora katselee tätä aina tyynenä sivusta.
Signoralta löytyy Italian reissujen ajan aina yksi pieni kolikkopussi täynnä hiluja,
muutama vitonen ja kymppi,
ei aivan varmasti tasaraha.
Saa muut sählätä ihan rauhassa.

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Ihanan mielitietyn ihana serkku

Tulevana kesänä on signora päättänyt luuhata Italiassa kaksi viikkoa.
Ensimmäisen viikon ajan kaahailee mielitietty vielä asiakkaiden luona,
mutta toisella viikolla pariskunta suuntaa reissuun.
Kohde on vielä auki.
Siitä keskustellaan,
kunhan mielitietty käväisee Suomessa alkukesästä.

Signoran Italian kotihan on aika vilkas paikka.
Väkeä tulee ja menee.
Yksityisyyttä ei pahemmin ole. 
Lisäksi koti on myös aika korvessa,
busseja kulkee harvakseen
ja ainakin tällä hetkellä,
kun signoran polvet taas vihoittelee,
ei niihin kapuaminenkaan houkuttele.
Italiassa kun ei pahemmin tunneta "niiaavia" busseja,
joissa pohjan saa laskettua alas.
Eikä ole kunnon pysäkkiäkään.
Siis tasaista sellaista.
Kun signora haluaa ihmisten ilmoille lähteä,
joutuu hän kapuamaan pientareen pohjalta bussin kyytiin.

Pariskunta päätti etsiä vuokrakämpän ekaksi viikoksi AirB&B:n sivuilta.
Mielitietty ei kuitenkaan halua ottaa mitään sokkona.
Niinpä hän oli sopinut viime viikolle erään omistajan kanssa,
jotta pääsee vähän tutkailemaan asuntoa ja ympäristöä.
 
Pari päivää ennen noita asuntotreffejä mielitietty istuu murkinalla serkkunsa kanssa.
Mielitietty kertoo serkulle pariskunnan suunnitelmista.
Serkku lähes loukkaantuu.
"Siis mitä te nyt menette mitään vuokraamaan!
Sen kun menette minun huoneistoon".
 
Serkulla on siis huoneisto,
jossa hän kuitenkin hyvin harvoin oleilee.
Nyt serkku haluaa antaa sen singoran ja mielitietyn käyttöön.
 
Kun signora sitten kysäisi mielitietyltä,
että kai me nyt sitten edes sähköstä ja vedestä jotain maksetaan?
Vastaus oli että ei.
Signoran tätä ihmetelessä oli vastaus
"È cosi tra i parenti"
 
Eli semmoista se vaan on sukulaisten kesken.
Tästä tuli heti mieleen signoran aiemmin kirjoittama 
 
Signora tietää, että serkku on suuri salmiakkiliköörifani.
Ainakin nyt semmoisen signora sitten mukanaan raahaa tuliaisiksi serkulle.
 
Vaikka asunto nyt kesäksi löytyi,
mielitietietty päätti kuitenkin käydä vielä sopimillaan "asuntotreffeillä".
Jos sitä vaikka kuinka pariskunta ihastuu siihen rauhaisaa yhteiseloon
ja haikailee kämppää muulloinkin.
Siis toki silloin, kun tämän ihanan serkun asunto ei ole käytettävissä.
 
Asunto oli kuulema muuten ihan hyvä,
mutta signoralle aivan liian jyrkkien rappusten takana. 
Ei tule kuuloonkaan, että signora sinne kapuisi,
kertoi mielitietty. 
Kävi ilmi, että tämä esteettömyys oli ollut yksi syy,
miksi mielitietty halusi käydä paikanpäällä ennen vuokraamista. 
Jyrkkiä askelmia oli 37.
Siis ihana mielitietty oli laskenut ne!

Herkkis-signoraa alkoi melkein itkettää.
Kun se mielitietty sitten miettii kaikki aina signoran kannalta.
Signoran parhaaksi.
 
Asiaa oli pohdittu myös omistajan kanssa.
hän kertoi, että hänellä on muitakin asuntoja,
jotka ovat helpommin saavutettavissa.
Ne ovat tosin remontissa, 
mutta loppuvuodesta ovat ilman muuta käytettävissä. 
Kakkosvaihtoehtona.





torstai 26. huhtikuuta 2018

(Kateellista) narinaa

Signora on täällä erinäisiä kertoja kateellisena narissut,
kuinka paljon helpompaa Italiassa on päästä lääkäriin.

Mielitietty oli sitä mieltä,
että haluaisi päästä erikoislääkärin juttusille.
Toki Italiassakin sitä varten tarvitaan lähete,
mutta sen saaminen onkin aika simppeli juttu.

Eräänä päivänä, kun aikataulut antoivat myöten,
mielitietty marssi omalääkärin luokse ( siis ilman ajanvarausta)
ja kertoi, että haluaa lähetteen.
Dottore lähetteen kirjoitti ja se kädessä mielitietty suuntasi polille aikaa varamaan.
Ajan sai 3 viikon päähän. 

Jos signora haluaisi täällä Suomessa samaa,
olisi operaatio seuraava:
Ensin signoraa soittaa keskitettyyn puhelinpalveluun.
Numero on aina varattu ja vaihtoehtoja on kaksi. 
 Joko jäädä jonottamaan monien kymmenien muiden kanssa tai jättää takaisinsoittopyyntö.
Kun sitten joskus luurin toiseen päähän saa sairaanhoitajan,
alkaa vakuuttelu, että signora ihan oikeasti tarvitsee lääkäriaikaa.
Sairaanhoitaja joko toteaa, että ei ole tarpeellista,
että olisi tarpeellista mutta vapaita aikoja ei nyt ole
tai antaa ajan jonnekin viikkojen päähän.

Jos signoraa on lykästänyt ja hän on lääkärin luokse päässyt,
alkaa siellä toinen vakuuttelu,
jotta lähete pitäisi saada.
Jos lääkäri armollisesti päättää,
että lähetteen kirjoittaa,
tekee hän kiireellisyysluokituksen.
Jos ei aivan hengenhätä ole,
voi aikaa polille joutua odottamaan puolikin vuotta.
Niin ja toki lähetteen siellä vastaanottopäässäkin joku tsekkaa
ja tekee omat johtopäätöksensä sekä kiireellisyysluokasta, että koko tarpeellisuudesta.
Niin ja sitä ajankohtaahan ei saa tietää, ennen kuin vasta lähellä aikaa.

Signora on usein pohtinut,
mikä on Italian salaisuus ?
Ainakin mielitietty on aina päässyt heti lääkäriin,
kun on ollut tarvetta.
Ovatko italialaiset terveempiä kuin suomalaiset?
Vai onko siellä vaan yksinkertaisesti tarpeeksi lääkäreitä?
Yksi kahdehdittava juttu on myös se, että Italiassa lääkärille voi soittaa.
Eikä mielitietty voi ymmärtää, miksei Suomessa voi.
Eikä myöskään koskaan  sitä muista. 
Aina, kun signora on kipeä,
seuraa kysymys:
Hai chiamato al medico?
Ja signora turhautuneena pihisee,
jotta ei ole soittanut kun ei ole voinut.
Myös lääkärinhoivaa vaativista taudeista pariskunta kinastelee säännöllisesti.
Mielitietty ei sitä aina meinaa hyväksyä,
jotta jos signoran sisuskalut on vallannut vatsatauti,
ei siinä lääkärit paljoa auta.
Tai ihan normi flunssa.

Signora yrittää siinä nahistelun lomassa ajatella,
että toinen on vaan huolissaan.
Vaan joskus jossain ihan pienissä krempoissa
 on singora katsonut parhaaksi pitää vaivat omana tietonaan.
Mielitietty kun vaan stressaisi ihan turhaan.



maanantai 23. huhtikuuta 2018

Vaarallista troppia ?

Signora säikäytti mielitiettyparan viikonloppuna ihan totaalisesti.
Mielitietty on jossakin määrin lääkevastainen
eikä signoran olisi tietenkään suotavaa napsia mitään
ellei ihan pakko ole.

Viikko sitten signora pystyi jättämään välilevyn pullistumakipuun määrätyn Lyrican pois.
Tilalle lääkäri määräsi Panadol Extendin.
Niin ja siis kipulaastarin käyttö jatkuu vielä.

Apteekissa farmaseutti totesi,
että signora tulikin hakemaan tuota Panadolia ihan viime hetkillä,
sillä ensi viikosta sitä ei enää myydä!

On kuulema käynyt ilmi,
että yliannostustapauksissa ei olekaan normihoito ( siis miten yliannostuksia hoidetaan)
tepsinyt ja käyttäjiä on menehtynyt.

Lääke toimii hiukan toisin,
kuin normikipulääkkeet.
Vaan oikein käytettynä on edelleen ihan turvallinen.

Signora sitten meni mainitsemaan tästä mielitietylle.
Mielitietty hermostui aika lailla.
Siis signora syö vaarallista lääkettä!!!
Lääkettä, jota ei enää saa edes myydä!!!
Lääkettä, johon voi kuolla !!!

Signora yritti pitkään rauhoitella,
että ei se sinällään ole vaarallinen.
Pitää vaan olla tarkkana määrien kanssa.
Lopulta signora lupasi käyttää troppeja niin vähän kuin vain on mahdollista.
Toistaiseksi on mennyt 1/3 sallitusta,
eli varmaan ihan turvallisilla vesillä ollaan.
Vielä kun saisi mielitietyn myös uskomaan saman.




torstai 19. huhtikuuta 2018

Raihnaiset terveiset

Ciaoooooooo!

Vieläkö joku muistaa signoran ?
Ei tässä kovin pitkiä turinoita voi vieläkään naputella
vaan jos nyt kuitenkin ihan pikkasen.

Siis kyllä on sitten aivan järkky vaiva tämä välilevyn pullistuma.
Ja hermosärky!
Hemmetti sentään!
Signoralla se majailee kaularangassa ja vaikuttaa aika lailla vasemman räpylän käyttöön.
Signora on tietenkin vasenkätinen.

Töihin on signora tehnyt väin pikapyrähdyksiä.
Koneen hakkaaminen ja tämä vaiva kun eivät yksin yhdessä viihdy.
Aina silloin tällöin pitää kuitenkin kokeilla.
Näin on sovittu myös lääkärin kanssa.
Viimeksi kokeilu kesti 2 tuntia.

Vaan parempaan päin ollaan menossa.
Kipu ei ole niin järkyttävän jäätävää,
jotta kaikkein vahvimmat mömmöt on voinut jättää pois.
Mömmöt, jotka pistivät ihan sekaisin.

Niin ja kävi signora Italiassakin.
Aivan mahtavan OMT-fysioterapeutin kovalla tsemppauksella.
Mielitietty oli aika ihana!
Pilkkoi ravintolassa signoran pizzat,
kun signora ei siihen itse pystynyt.
Sitoi auenneet kengännauhat.
Kun oli oikein paha kipukohtaus käteen iski
eikäs signora osaa oikealla kädellä syödä,
mielitietty lusikoi sapuskat signoran suuhun.
Mielitietty on kyllä muutenkin vallan mahdottoman avulias ja huomaavainen,
vaan kun signoralla on raihnainen vaihde päällä,
on signoralla välillä ihan vaikeuksia suhtautua siihen kaikkeen huomioon ja hoivaan.
Asiakastapaamiset taisivat mennä signoran vaivojen kertomiseen.
Tuottipa yksi tapaaminen tulostakin.
Kyseessä oli asiakas,
jolla oli ollut sama vaiva.
Ja oli kuulema löytänyt lääkärin,
joka on myös kiropraktikko ja oli saanut tältä 100 %:n avun.
Mielitietty uhkasi viedä signoran sinne,
jos oireita kesän reissulla vielä on.
Signora vielä vähän funtsailee.
Pitää varmistaa,
että on tosiaan myös lääkäri
ja että pystyy lukemaan cd:llä olevia magneetin kuvia.
Muuten,
ei kiitos.



perjantai 16. helmikuuta 2018

Paussi

Signora vetäytyy nyt hetkeksi takavasemmalle ja sulkee sanallisen arkkunsa.
Niskaan on ängennyt välilevyn pullistuma,
joten täytyy pitää nämä naputtelut minimissä.

Voikaahan hyvin kaikki signoran ja mielitietyn ihanat ystävät.