perjantai 31. tammikuuta 2014

Mielipiteilyä

Signora seuraa monia blogeja.
Ja on monesti pohtinut, kuinka eri tavalla niitä voikaan kirjoittaa.
Ja kuin tilauksesta oli tänään lehdessä muutama kultainen ohjenuora bloggaukseen.

1. Opettele kirjoittamaan oikein.

Bang!
Heti kolahti.
Signoralla paha tapa kirjoittaa huolimattomasti.
Ja vaikka kuinka mukamas on oikolukenut moneen kertaan,
kirjoitusvirheitä silti aina löytyy.
(varmaan tästäkin päivityksestä)
Jokin lukihäiriökö signoraa riivaa ?


2. Muista kuvailu ja tarina.
Sujuvaa kerrontaa lukee mielellään, kökköistä jankutusta tai tyhjänpäiväisyyksiä ei jaksa kukaan.

Jep.
Silläkin uhalla, että signora tähän syyllistyy myös itse aina silloin tällöin.
Ohi lehtijutun voisi vielä lisätä kappaleiden käytön.
Tämä matami on monesti jättänyt jonkin päivityksen lukematta, jos kaikki mahdollinen on kirjoitettu yhteen pötköön.


3. Rajaa aihe
Tämä on hätäiselle vaikeaa.
Kun haluaisi kertoa ihan kaiken juuri nyt heti.
Mutta tylsintä tämä synti on yhdessä tuon edellisen kanssa.
Eli hypitään aiheesta toiseen ilman minkäänlaisia kappalejakoja.
Il blog seguente, per favore!


4. Mieti, kuka blogiasi lukee
Tätä blogia signora naputtelee ihan kirjoittamisen ilosta.
Eli sen kummemmin mitään kohderyhmäpohdintoja ei signora ole itsekseen käynyt.
Mutta jos tästä tulee iloa vielä muillekin, aina parempi :-)


5. Käytä tunnisteita,
mutta maltilla.

Jos tunnisteiden määrä alkaa lähetä sataa, 
herpaantuu ainakin tämän signoran innostus niiden joukosta mitään etsiä.
Tässä päivityksessä signora meinasi syyllistyä tähän saman tien.
Siis kirjoittaa ilman tunnistetta.
Kun ei sitten millään meinannut signoran töistä rasittunut pääparka keksiä mitään yleistä tunnistetta, jonka alle tämä passaisi, mutta voisi sitten käyttää moneen muuhunkin.
Sitten välähti.
Signorahan rakastaa kaikenlaisiin asioihin kantaa ottamista/purnaamista/arvostelua.
Siitä se syntyi,
"mielipiteilyä"


6. Keskustele lukijoidesi kanssa
Kommentteja on mahtavaa saada, mutta kommentin kirjoittajakin nauttii palautteesta.

Voiko tuota paremmin sanoa.
Se, ettei vaivaudu vastaamaan saamaansa kommenttiin millään lailla, harmittaa ainakin signoraa aika lailla.
Sitä huomaa pohtivansa, että onkohan bloggaaja edes vaivautunut kommenttia lukemaan.
Jos kommentteja on kymmeniä/satoja, on ymmärrettävää, ettei kaikkiin ehdi/jaksa vastata.
Mutta parin kolmen kommentin kanssa ei luulisi olevan homma eikä mikään.

Sitten vielä yksi signoran oma aivoitus.
Jos tunnisteita on hyvä käyttää maltilla, niin ehkä sama pätee myös valokuviin.
Onhan kauniita kuvia kiva katsella,
mutta jos juuri leivotuista pipareista on otettu lähes 10 kuvaa täysin samassa ympäristössä,
alkaa se kivuus kadota.
Ainakin täällä päässä.
Rajansa ne on pipareillakin.

Signora päättää mielipiteilynsä tästä aiheesta tähän.


lauantai 25. tammikuuta 2014

L'esercizio dell'italiano

Signora on ollut pois italian tunneilta lähes kaksi kuukautta!
Ensi viikolla signora lopulta palaa takaisin koulun penkille.
Pakko vähän treenata sitä ennen.

Vaan riittäisikö tämä ?


L'esercizio bello, no ?
Almeno gli insegnanti lo sono :-)

La casa strana

Viikko takana "uutta elämää" uudessa kodissa.
Eilen illalla signora katseli keittiönsä akkunasta vastakkaista taloa, sieltä näkyviä valon kajastuksia ja ihmisiä.
Ja ajatteli, kuinka nuo asunnot ovat ihan oikeasti noiden ihmisten koteja.
Niin epätodelliselta tämä uusi elämä välillä tuntuu, että ajoittain uusi koti ei tunnu todelliselta.
Oudolta.
Signoran piti oikein sanoa itselleen, että tämä on nyt se koti ja täällä pysytään.

Signora on tyytyväinen, että käytti hiukan aikaa ja pikkasen pennosiakin kodin  ja sisustuksen suunnitteluun.
Koti tuntuu kivalta.
Olisi aika ankeaa, jos tässä alkuhaikeuden tilanteessa kotikin tuntuisi kurjalta ja epäviihtyisältä.

Tänään on myös luvassa mitä parhainta seuraa.
Poika on lupautunut leffaan mammansa kanssa.
Ja mamman luokse yökylään.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

La prima mattina

Ensimmäinen aamu uudessa kodissa.
Kaikenlaista pientä problemaa eilinen muuttopäivä toi tullessaan.
Ensin hajosi televisio.
Värkki simahti, kun johto törkättiin seinään.
Signoran entisessä kodissa oli yksi ylimääräinen vehje, joka sitten kiikutettiin kämpille, jossa seuraavaksi todettiin, että eipä löydy signaalia.
Nyt on signora ilman näköradiota maanantaihin saakka, kunnes saadaan selvitettyä,
onko vika vääräntyylisessä boxissa vai onko taloyhtiön kaapelikeskuksesta liitäntä mahdollisesti irti.

Illalla signora huomasi jättäneensä kaikki salasanansakin entiseen elämään.
Yhtään ei tullut mieleen, ei sähköposteihin eikä blogiin.
Siinä se ilta hurahti rattoisasti ilman televisiotakin, kun salasanoja yritti palautella.

Myös villasukat olivat kadoksissa.
Uudessa asunnossa on huomattavasti kylmempi, mitä edellisessä.
Kaikki kylmintä on keittiössä, josta ikkunoista vetää aika lailla.
Mutta signora on päättänyt yrittää ajatella positiivisesti.
Ja tänä aamuna se positiivisyys löytyi myös vetävälle keittiön ikkunalle.
Signora paisteli jauhelihaa, josta osa oli menossa pakkaseen.
Siinä ikkunan alla ei tarvinnut rasian kauaa nököttää, kun oli jo täysin jäähtynyt.

Aamupäivä on sujunut siinä, kun signora on yrittänyt paikallistaa, minne eilen mitäkin tuli purettua.
Ehkä ne villasukatkin vielä löytyy.




torstai 16. tammikuuta 2014

La zuppa nuova

Signora on aina sanonut, ettei ole mikään himosisustaja.
Kodit ovat olleet iloisia sekoituksia mitä sattuu.
Signora on mieluummin pistänyt vähät mammonansa johonkin muuhun, omasta mielestä kivempaan juttuun.
Siis jos sitä ylimääräistä on lompsan pohjalta löytynyt.

Nyt uuttaa kotia miettiessä on signora löytänyt itsensä seikkailemassa netissä ikuisuuksia etsiessään juuri niitä oikeita koristetyynyjä sängyn päälle.
Tv-tason löytäminen tiesi kaikkien lähitienoilla olevien kirppareiden ( ja niitä täällä päin piisaa) kiertämistä, osaa kahteenkin kertaan.
Signoralla kun oli mielessään tietty juttu, mitä hän haluaa löytää.
Tai lähinnä väri.
Kovin helpolla ei kuulkaa harmaata tv-tasoa löytynyt.
Mutta lopulta se juuri oikea yksilö löytyi.

Signora onkin tässä parin viimeisen kuukauden aikana ihmetellyt,
miten se sisustuskärpänen on oikein Signoran löytänyt.
Aiemmin ei se ole edes ohi pyrähdellyt ja nyt on iskenyt kiinni kaikin mahdollisin tuntosarvin.

Ehkä yksi syy on se, että signora aika haikein mielin jättää taakseen vielä nykyisen kodin ja "nykyisen" elämän.
Kodissa on asuttu reilut kymmenen vuotta ja tätä "nykyistä" elämääkin on takana reilut 20 vuotta.
Ehkä sitä haluaa, että uusi alku on kaunis ja mieleinen, kun mieli on hiukan haikea. 

Aika paljon on pitänyt myös uutta hankkia, joten signora ajatteli, että otetaan nyt sitten tietty linja, jossa pysytään.
Ei enää sekametelisoppaa.

Ehkä tästäkin sopasta ihan hyvä tulee ajan kanssa.
Ehkä siinä vaiheessa, kun soppaa maustaa enää enimmäkseen positiivisuus sekä levollisuus ja kun haikeus on haihtunut soppakattilan pohjaan.

tiistai 14. tammikuuta 2014

Grazie l'agente Catarella

Signora on ikuinen italian kielen opiskelija.
Vuosia on takana ties kuinka monta.
Nyt meneillään oleva kurssi taitaa olla viimeinen, mitä on tarjolla.
Eli tämän jälkeen on signora "uransa huipulla" kielitaidon suhteen.

Nyt tähän opiskeluun on tullut lähes parin kuukauden paussi, johtuen sekä joulutauosta, että siitä, että signora on päässyt testailemaan Suomen sairaanhoitoa ja sairaaloiden tehokkuutta.

Ainoat italian treenit ovat rajoittujeen saapasmaahan ystäville lähteneisiin lyhykäisiin viesteihin, joiden taso ei ole ollut paljoa "come stai ?" korkeampi.

Tai onhan toki signora oppinut monia lääketieteellisiä termejä, kun on yrittänyt ystäville selvittää, mitä potilaalle on oikein tehty.
Niin ja selittää sitä, miksi signora ei oikein voi marssia suoraan takaisin sairaalaan, kun toipuminen ei suju aivan suunnitellusti.
Ta miksei hän voi kilauttaa suoraan leikanneelle lääkärille.

Ystävillä oli ratkaisu näihinkin esteisiin.
" Quindi devi chiamare al tuo medico".

Siinä sitten hiukan turhautuneena signora on yrittänyt vääntää italiaksi sitä faktaa, että ei omista sellaista ylellisyyttä kuin oma lääkäri.
Ja vaikka sellainen systeemi olisikin ( on näet joskus ollut), ei hänellekään noin vain soitettaisi.
Ensin täytyisi yrittää varata soittoaikaa, jotka ovat kautta aikojen olleet kortilla.

Signora on nähnyt mielessään, kuinka ystävät pyörittelevät päätään näiden suomalaisten koukeroiden kanssa.
Italiassa kun marssitaan suoraan oman lääkärin vastaanotolle sen kummemmin aikoja soittelematta.
Eikä vastassa ole yhtään sairaanhoitajaa, joka tyssäisi pääsyn lääkärin pakeille.
Signora on päässyt tämän italialaisen mutkattomuuden  kokemaan  ihan "perskohtaisesti", kuten l'agente Catarella Kommissario Montalbanossa toteaa usein asioita tapahtuvan.
Catarellaa näyttelevä Angelo Russo on kyllä signoran yksi suosikkihahmoista Montalbanossa.


Symppis koheltaja.
Piristännyt kummasti yhtä sairaslomalaista.
Ihan perskohtaisesti.
Grazie l'agente Catarella !

maanantai 13. tammikuuta 2014

Uusi alku

Signoralla on ollut vuosien saatossa useita blogeja.
Blogit ovat vaihtuneet aina vähän elämäntilanteen mukaan.
 
Nyt kun elämä on mennyt aika lailla uusiksi, päätti Signora, että on myös uuden blogin aika, kirjoitushullu kun on.
Vanhaa blogia ei kuitenkaan tuntunut mielekkäältä jatkaa.
 
Signoralla alkaa pian uusi elämänkoulu, kun hän opettelee asumaan ensimmäistä kertaa täysin yksin.
Aikamoinen haaste, ikää kun on lähes 50.
 
Signora jo näkee itsensä pähkäilemässä, kuinka sulake vaihdetaan.
Tai kahlaamassa kylppärissä vedessä, kun allas tulvii.
Vaan ehkä se tästä.
Suomalaisella sisulla.
Ja ripauksella italialaisuutta mielen sopukoissa.
Tutto va bene!
Forse.