sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Vesihälytys

Tänä aamuna se pamahti mieleen.
Pitänee muistaa taas laittaa Italiaan "vesihälytys".
 
Signora on käynyt saapasmaassa kaksi kertaa vuoden takaisen vuorotteluvapaajakson jälkeen ja molemmilla kerroilla on ennen reissua lähtenyt viesti:
 
"Ricordate comprare dell'acqua"
 
Signora on vuosien ajan ruokakaupoissa käydessään ihmetellyt, miksi ihmiset ostavat hirveät määrät vesipulloja.
1,5 litran pöniköitä on kaupoissa pakattuina 12 pullon paketteihin ja niitä paketteja saattaa olla kärryissä parikin kappaletta.
 
Signora ei kuitenkaan ole koskaan kysynyt, miksi.
Vaan olisi ehkä kannattanut.
 
Syy vesiostoksiin selvisi vuosi sitten, aivan sattumalta.
Signora oli kutsunut majapaikkaansa erään ystävän Suomi-lounaalle.
Ystävä perehdytettiin muussin ja lihapullien maailmaan.
Varsinainen lounas sujui leppoisasti ilman mitään häiriöitä.
Palan painikkeeksi hörpittiin vettä.
Talon väellä oli tapana täyttää tyhjä vesipullo vesihanasta ja signora oli nyt sitten tehnyt juuri samalla lailla.
 
Leppoisuus katoaa pikavauhtia, kun signora alkaa keittämään caffetta ja ottaa keittimeen vettä hanasta.
 
Ystävä syöksähtää paikalle.
 
" Ma non sai, che si puó essere dell'arsenico in quest' acqua? Non puoi usarlo!"
 
Mitä, mitä, mitä???
Arsenico???
Vaikka signoralla onkin aavistus, mitä tuo sana tarkoittaa, on ihan pakko kaivaa sanakirja esiin.
"Arseeni, arsenikki".
 
Signoran mielessä pyörii englantilaiset salapoliisisasrjat, joissa vanhuksia nirhataan sekoittamalla heidän teehensä arsenikkiä.
 

 
Signora pyytää nieleskellen selittämään lisää.
 
Ystävä näyttää netistä erään sivuston.
Sivustossa on jaettu lähialue osiin ja jokaisessa osassa on oma vesisäiliö sekä kunkin säiliön päivitetyt arseenipitoisuudet.
Toisella sivulla on sitten taulukko sallituista arseenipitoisuuksista.
Ja varoitus, että jos oman säiliön pitoisuudet ylittävät rajan, ei vetta voi juoda!
Eli näitä sivustoja olisi hyvä silloin tällöin seurata.
 
Eikä signora ollut koskaan edes asiasta kuullut!
 
Signoran asuinalueella näyttää olevan peräti kolme tankkia ja kaikkien rajat juuri sallituissa.
 
"Non preoccuparti, mi sembra che tutto sia bene", lohduttaa ystävä.
 
Ystävä asuu eri alueella, joten ei osaa varmasti sanoa, minkä tankin alueeseen signora kuuluu.
Itse hän asuu n 5 km:n päässä ja hänen tankkinsa vesi ei kuulu juomakelvollisiin.
 
Täysin ei signora asiaa uskalla uskoa ja päättää varmistaa asian talon väeltä illalla.
 
"Ei me koskaan noita sivuja seurata.
 Mutta ei meillä ole koskaan mitään ongelmia ollut",
 on vastaus kun signora kysäisee sivuista ja arseenivaarasta.
 
Signora pikkasen hermostuu.
 Hänelle nyt  kun ei ole aivan sama, mitä myrkkyjä sisuksiinsa kaataa.
 
Signora pyytää, että ystävä nyt sitten ihka ensimmäisen kerran kurkkaa, mitä nettisivuilla sanotaan.
 
"Ei meidän vesi tule mistään näistä kolmesta tankista, jotka täällä on mainittu"!
 
Signoran pieni rauhallisuus, joka oli herännyt, kun oli nähnyt, että kaikki alueen kolme tankkia ovat turvallisten rajoissa, lentää siinä samassa pihalle.
Seuraa keskustelu, jonka toinen osa puoli alkaa olla jo aika kiihtynyt.
 
"Siis miten niin ei tule?? Mistä se  sitten tulee??
 
"No, se on sellainen pieni tankki, jota ei ole täällä mainittu".
 
"Siispä et voi olla varma veden arseenipitoisuudesta?
 
" No, en voikaan "
 
Signorasta tuntui hiukan oudolta, että tankki olisi jätetty listasta pois.
Tosin majapaikka oli todella pienessä kyläpahasessa keskellä ei mitään.
Ja kaikkihan Italiassa on mahdollista.
 
Signora alkoi pikku hiljaa hiiltyä.
Hän toivoi, että hänelle tällainen asia olisi kerrottu.
Signora jo ennestään lykkää elimistöönsä kerran viikossa solumyrkkyä nivelreuman taltuttamiseen.
Mitä lie nämä kaksi ainetta mahdollisesti yhdessä voivatkaan tehdä.
 
Signoran hiiltymys taisi olla aika näkyvää, sillä ystävä toteaa:
"Forso vado per comprare dell'aqcua".
 
Puolen tunnin päästä ystävä palaa massiivisten vesipullokapsäkkien kanssa.
 
Signoraa jäi mietityttämään mahdollisen arseenin ja solumyrkyn yhteisvaikutus.
Seuraavana päivänä eräs suomalainen reumapoliklinika saa hyvin koomisen puhelun.
Sairaanhoitaja on hämääntyy hetkeksi, kun kuulee kysymyksen:
 
"Voiko arsenikin ja Trexanin yhteiskäytöllä on jotain haittavaikutuksia?"
 
Ei tainnut olla ihan jokapäiväinen kysymys, sillä hoitaja sanoi, että nyt on pakko kysyä lääkäriltä.
Seuraavana päivänä signora kuulee vastauksen.
Asiaa ei ole tutkittu ( outoa, miksiköhän), mutta koska altistusaika on ollut niin lyhyt ( 3 viikkoa), tuskin mitään vaaraa on.
Mutta jos haluaa olla täysin varma, voisi käväistä verikokeissa.
 
Jossain vaiheessa signora kysäisi ystäviltään, aikovatko he jatkaa pullovedellä.
"Forse no", oli vastaus.
 
Tästä syystä tämä suomalainen terveysintoilija aina varmistaa, että onhan vesivarastot täydennetty.


lauantai 29. maaliskuuta 2014

Freddo ? Caldo?

Nyt riitti!
Basta!
 
Uhkailkoot vaan sääsedät ja -tädit, että ensi viikolla sää taas vähän viilenee!
Tänä viikonloppuna signora pesee ja pakkaa talvikamppeet kesälaitumille.
Ei jaksa enää noita paksuja romppeita.
 
Signora googlettelee myös ahkerasti keski-Italian sääkarttoja ja käy jo niin tutuksi tullutta arvontaa ohuiden ja paksujen vaatteiden väliltä.
Mitä ihmettä pakata pääsiäiseksi mukaan.
Tosin sää ehtii tässä varmaan vielä muuttua moneen kertaan.
 
Vaan eipä sekään auta, vaikka päätökset tekisi vasta pakkaushetkellä.
Signora on tässä vuosien varrella saapasmaan Pekka Poudan ennustuksia seuratessa on huomannut, että:
 
a) säätiedotukset ( lämpöasteet) eivät sitten pidä yhtään paikkansa
 
tai
 
b) + 15 astetta Suomessa ei ole sama asiassa kuin  + 15 astetta Italiassa.
 
Signora on useita kertoja herättänyt ihmetystä, kun on kertonut palelevansa, matkaan kun on lähtenyt ihan liian kevein hepenein.
Signora kun on vain tuijottanut sääennusteita ja lämpötilojen mukaan arponut/pakannut vaatteet.
Toissa vuonna piti ( sai) lähteä takkikauppaan, kun mukaan lähtenyt palttoo ei riittänyt.
 Ei vaikka Suomessa samoilla asteilla sillä pärjää ihan hyvin.
 
Nykyään signora tosin välttelee kovin paljoa mainostavansa palelemistaan, sillä sitä seuraa tosiaan usein hämmästyneitä kysymyksiä.
 
"Ma come hai freddo? Sei dalla Finlandia"
 
Juu, signora toki on Suomesta, mutta ei toki missään iglussa asu ja valitettavasti, vaikka Suomessa usein kylmä onkin, ei signora ainakaan vielä ole täysin karaistunut.
Joten aina silloin tällöin jopa signoralla voipi olla vilu.
 
Tälle seuraavalle reissulle ei voi edes pakata varatakkia, signora un on päättänyt tehdä historiallisen
yrityksen matkustaa pelkillä käsimatkatavaroilla.
Testipakkailua on jo tehty ja lupaavalta näyttää.
Mutta ei se veska kyllä mitään varatakkia vedä.
Eli yhdellä mennään.
Vaan ohut vai paksu, kas siinä signoralle pähkäiltävää pariksi seuraavaksi viikoksi.
 
Vaan villasukat ja paksu pyjama laukkuun sullotaan vaikka väkisin.
Sen signora tietää aivan varmasti ( karvaasta vai pitäisikö sanoa jäätävästä kokemuksesta) että majapaikassa on sanottaisiinko aika raikas meininki.
 
 
Vuosi sitten signora oli samaisessa paikassa juuri näihin aikoin vuorotteluvapaata viettämässä.
Huhtikuun puolivälissä signora usein hilpaisi pihalle lämmittelemään.
Siellä kun oli ihanassa auringonpaisteessa huomattavasti lämpöisempää kuin +11 asteisessä kämpässä.
 
Eli haasteita on taas vilukissalle tiedossa.
Mutta suomalaisella sisulla mennään!

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Pizzan ihme

Signoran kännykkään piippaa WhatsApp -viestiä Italiasta.
"Che cosa fai in questo weekend ?", kyselee ystävä.
 
Signora avautuu viikonlopun suunnitelmistaan ja kertoo kohta lähtevänsä ystävän kanssa lenkille ja sen jälkeen pizzalle signoran kämpille.
 
"Fai tu la pizza?"
No, totta maar signora pizzan vääntää aivan itse.
Tämä tuntuu herättävän suurta hämmennystä ja jopa pientä ihailua.
Siinä samassa signora katuu suurta lörppöä suutaan.
Olisihan se pitänyt muistaa, että pizza Suomessa ja pizza Italiassa ovat kaksi täysin eri asiaa.
Ei kehdannut signora kertoa, että ihan pakastepohjaan pizzan aikoo pyöräyttää.
Eikä taastusti mitään tomaattikastikkeita keittele.
 
Mieleen pulpahtaa, että asiasta on joskus aikaisemminkin keskusteltu.
Siis signoran "maagisista" pizzantekotaidoista.
Tai lähinnä siitä, että ihan oikeastiko signora tekee itse pizzaa.
 
Toivottavasti tämän päiväinen keskustelu painuu unholaan, eikä ystävä  signoran seuraavalla Italianreissulla ehdota pizzan tekoa.
 
Ja jos nyt niin huonosti käy, että tämä ajatus kuitenkin ilmoille pläjähtää, onneksi Italiasta löytyy ruokakaupoista tuoretaikinaa pizzalle.
Siitä on ystäväkin joskus pizzat pyöräyttänyt, joten lienee ihan hyväksyttävä "oikaisu" pizzan tekoon.
 
 


torstai 20. maaliskuuta 2014

Uusi tyyppi

Yhteiselo signoran ja erään tyypin välillä on viime kuukaudet ollut aika takkuista.
Muutaman kerran on signora jo meinannut heittää hanskat tiskiin.
Tätä on seurannut aina se, että tyyppi on hetkeksi poistunut muihin maisemiin.
Ja parin päivän päästä se on palannut ja ilmoittanut olevansa entistä ehompi ja yhteistyöhaluisempi.
Ja signora on aina heltynyt.
Jos nyt kuitenkin vielä yritetään.
 
Vaan viime sunnuntaina signoran pinna pätkähti poikki.
Tyyppi taas kiukutteli oikein kunnolla.
Nyt riittää, päätti signora.
 
Uutta kehiin, armoa ei tunneta.
 
Eilen tämä uusi tapaus sitten saapui taloon.
Ja jo ensi hetkillä iski haiku vanhan perään.
 
 
Siis mikä tämä tällainen aloitusnäyttö oikein on????
Ei tykkää!!!!
Tahtoo vanhan Windowsin takaisin.
Ei ei, ei tällaista ollenkaan.
 
Siis kyllähän kaupan setä kertoi, että vehkeessä on sitten Windows 8.
Mutta eihän signorareppana voinut ymmärtää, että se tällainen olisi.
 
Ikuisuuksia kestäneen puljauksen jälkeen tämä nörttien nörtti onnistui saamaan tutumman näköisen näytön.
 
 
Ja sitä signora käyttää.
Käy aina välillä vaan varovasti kurkistamassa tuota toista.
 
Vaan ei tämän koneen sielunelämä ole täysin signoralle valjennut.
Tätä kirjoittaessa kursori hyppelee vähän väliä mihin sattuu, eikä signora ole vielä päässyt perille, mitä hemmettiä hän oikein aina tekee, kun tuota tapahtuu.
 
Kuvatkin hän sai tallennetteua ehkä pikkasen liian pitkän mutkan kautta.
Kaikista muista toiminnoista puhumattakaan.
Taitaa tästäkin yhteiselosta tulla aika takkuista.
 

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Puolueeton testitapaus

Signora on "vanhan kansan" naisena aina suhtautunut hiukan epäillen kaiken maailmaan
ilmiöihin.
Kuten esimerkiksi superfoodiin, jonka nimeen on vannottu viime aikoina.

Signora monien tällaisten asioiden kohdalla peruspessimistisenä aina epäilee, jotta onko vaan rahastuksesta kyse vai ihan toimivasta jutusta.
Pitäisi saada luetettavaa ja ennen kaikkea puolueetonta faktaa ja todisteita asian puolesta.
Sitten ehkä signora uskoisi.

No nyt on sitten ns kolahtanut omaan nilkkaan!
Signora on tietämättään popsinut erästä superfoodia jo 4-5 vuoden ajan!


Vuosikausia signoraa kiusasi toistuvat poskiontelotulehdukset.
Tai no, mitä tässä asiaa kaunistelemaan, siis vuosikymmeniä, sillä eihän signora enää mikään tyttönen ole.
Pöpö iski poskionteloihin 3-4 taudin vuosivauhdilla.
Muutama vuosi sitten tästä oli puhetta italian opettajan kanssa.
Ope kertoi kärsineensä samasta ongelmasta, joka on sitten helpottanut Chlorellan käytön myötä.

Signora penskana ollessa oppi, että opettaja on aina oikeassa.
Niinpä signora pikaisesti googlasi, mistä näitä puristeita saa ja tilasi ensimmäisen satsin.
Ekan käyttövuoden tulehdussaldo taisi olla 1 kpl.
Kaiken kaikkiaan näiden 4-5 vuoden aikana on tainnut olla 3 pöpöhyökkäystä. Eli sama määrä, mitä ennen Chlorellaa vuosittain.

Eilen signora  siivotessaan kuunteli puolella korvalla radiosta tulevaa ohjelmaa superfoodista.
Jossain vaiheessa oli signoran pakko höristää korviaan ja laskea lattialuuttu kädestään, kun radiotäti sanoi sanan Chlorella.
"Mainiota superfoodia".

Häh ?
No, kaipa tässä sitten on signora itse se signoran kaipaava puolueeton fakta ja todiste superfoodin toimivuudesta.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Una preghiera per il controllo di sicurezza in aeroporto

Signora + pelkät käsitavarat + 4 päivän reissu = mahdoton yhtälö ?
Tämä selviää pääsiäisenä.
Signora ei siis ole ikinä lentänyt pelkillä käsitavaroilla.

Signoralla on käytettävissään matkaan ainoastaan pääsiäispyhät, perjantaista maanantaihin.
Ja määränpää Saapasmaa, kuinkas muuten :-)

Ei tuntunut järkevältä tuhlata ekaa ja viimeistä päivää vaihdollisiin lentoihin.
Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi suorat lennot.
Halvimmat löytyi Norwegianilta.
Täysin uusi tuttavuus signoralle muuten.
Norwegianilla ruumaan menevistä kamoista pitää maksaa erikseen.
Signora pihinä päätti ryhtyä tähän uhkarohkeaan kokeiluun reissata pelkillä käsitavaroilla.
Onneksi Norwegian on sentään hiukan armahtanut  naisia kun on määritellyt käsitavaroiden painorajaksi 10 kg.

Nyt on meneillään armoton funtsailu, mitä vaatteita ottaa mukaan, jotta ne sitten olisivat mahdollisimman monipuoliset.
Signoralla kun ei ole käsitystä siitä, mitä ohjelmaa päivät sisällään pitävät.
Signora on täysin ystävien armoilla.

Tässä lähipäivinä seuraa varmaan aika monta testipakkausta ja punnitusta.
Mutta miten saada 1 litran vuovipussiin kaikki tuikitarpeelliset nesteet mahtumaan???
Signoralla on pieni matkaputkiloita ja pikkuriikkisiä purnukoita, joihin voi neljän päivän tarpeet pursotella, mutta mitä tuumaa  tullisetä siitä putiloiden määrästä, jotka eivät ole mitkään alkuperäisiä  :-(


Kyllä noista aika moni täyttyy, kun mukaan reissuun pitää saada shampoota, hoitoainetta, puhdistusemulsiota, kasvovettä, silmämeikin poistoainetta, kasvovoidetta, hiusvoidetta...
Niin ja sitten vielä tavaraa, jota ei näihin purnukoihin saa survottua, vaan pitää yrittää ängetä näiden lisäksi vielä siihen litran pussiin, eli ainakin dödö, ripsiväri ja pikkuriikkinen hiuslakkapullo. 
Ja jos tilaa jää, niin päällimmäiseksi voisi sitten survoa vielä hajuvesipullon.
Vai pitäisikö sitäkin yrittää lorottaa tuollaiseen pieneen purnukkaan ?
Kiltti turvatarkastusetä/täti, ethän sitten ota näitä signoralta pois, pregooooo!!!! Per favore!!!! 
Grazie !!!!

Kyllä miesten elämä on sitten paljon helpompaa.