keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

La pizza di Pasqua

Signora teki pääsiäisenä pikapyrähdyksen Italiaan.
Matka alkoi hyvin "signoramaisesti".
Ensin hajosi bussi, jolla kentälle piti päästä.
Sitten Roomassa signora eksyi Fiumicinolla!
Siis kentällä, jolla on hän ollut monia, monia kertoja ja jonka selkeyttä on aina kaikille ylistänyt.
 
Homma lähti menemään pieleen, sillä signora reissasi pelkillä käsitavaroilla.
Sen sijaan, että kentälle päästyään hän olisi alkanut metsästää kylttiä, joka kertoisi matkatavaroiden paikan signora päätti etsiä  vessan.
Sieltä pois tultuaan signora seurasi exit-kylttiä.
Ja päätyi lopulta terminaali ykköseen!
Ja kone oli saapunut kolmoseen ja siellä oli tietenkin odottelemassa myös noutaja!
 
Pientä paniikinpoikasta alkoi jo signoran päässä velloa, kun hän mietti, millä ihmeellä saa selvitettyä vastaan tulleelle ystävälle, missä hän on.
Hetken pyörittyään signora päätyi oville, josta terminaali ykköseen saapuvat tulevat ulos.
Ehkä tämä on helppo paikallistaa.
Ei muuta kuin viestiä ystävälle, että meni pikkasen pieleen, tuletko hakemaan täältä.
 
Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Ihana pääsiäinen ihanien ystävien seurassa mahtavia ruokia popsien.
La pizza di Pasquaa lukuunottamatta!
Nimestään huolimatta kyseessä ei ole pizza vaan signora kutsuisi sitä paremminkin kakuksi.
 
 
Matkalla ruokaostoksille signoraa jo valistettiin tästä "kakusta".
On ilmeisesti Viterbon ja lähialueiden pääsiäisperinne aamiaiselle.
 
Kaupassa suunnattiin hyllylle, jossa näitä kaakkuja nökötti. Signora ehdotti, että otettaisiin suklainen versio.
Mutta ei se käynyt, kun tätä kuulema syödään kinkun kanssa!!
Signora arveli kuulleensa/ymmärtäneensä väärin, sillä kakultahan tuo aivan selvästi näytti.
Ja kakulta myös maistui, kun signora sitä testasi.
Maustekakulta.
 
Pääsiäisaamuna italialainen sitten leikkaa kaakusta palan ja pistää päälle viipaleen todella rasvaisen näköistä kinkkua/makkaraa ja haukkaa tyytyväisenä.
Ja kysyy, eikö signorakin ota.
No ei ota, kiitos vaan.
Jospa jätetään tämä pääsiäisperinne väliin.
 
 


sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Huipulla olemisen haasteet

Signora tunnustaa siirtyneensä mummokerhoon.
Ei auttanut muu, kuin antaa periksi.
Uusi elämä "huipulla" ja erittäin huonokuntoiset polvet eivät jättäneet paljoa vaihtoehtoa.
Eli signora nykyään sitten ulkoiluttaa tällaista tapausta:
 
 
Lauantaiaamuna signora liittyi kolmen mummelin muodostaman jonon jatkoksi, kun kauppaan suuntasi.
Ja taisi könkätä yhtä huonosti kuin  nuo mummelitkin, sen verran polvet taas kapinoivat.
 
Signoran uusi asunto sijaistee siis "huipulla".
Lähestyy lukaalia mistä ilmansuunnasta tahansa, vastassa on aina jyrkkä mäki.
 
Vielä on hakusessa kärryn helppo pakkaus- ja purkamistyyli.
Olisikohan näillä mummoilla vinkkejä tällaiselle tapaukselle, jolta ei oikein kumartelutkaan suju?