perjantai 22. elokuuta 2014

Pessimistin piinaviikot

Missä se oikein luuraa ?
Se matkafiilis ?
 
Signoralle on aina yksi matkustamisen riemuja ollut matkasta etukäteen fiilistely.
Yleensä fiilisvaihde on napsahtanut päälle viimeistään noin viikkoa ennen lähtöä.
Signora on pikku hiljaa alkanut katselemaan vaatteita ja muita kamojaan kasaan.
Ja viime hetken merkinnät pakkauslistaan.
Jopa Signoran inhokkihomma silittäminen on reissuvaatteita lähtökuntoon höylätessä vain hymyilyttänyt.
 
Nyt matkafiilis kateissa.
Ja hymyt siellä samassa paikassa.
 
Taitaa olla kadonnut sinne Bardarbungan uumeniin.
 
Signora yrittää rauhoitella itseään sillä, mitä toissapäivänä luki.
Että vuoden 2010 totaalisen 6 päivän lentoseisokin jälkeen ollaan asiaa tutkittu ja kehitelty systeemejä.
Enää tuhkapilvi ei automaattisesti merkitse tyhjää ilmatilaa.
 
Signora ei kuitenkaan ole osannut olla kovin vakuuttava tässä rauhoitteluoperaatiossa.
Asia syö Signoran mieltä päivästä toiseen.
Varmaan jatkuu vielä toisenkin piinaviikon.
Signora huokaisee helpotuksesta vasta, kun istuu koneessa ja Italian maankamara siintää simmuissa.
 
Kummasti tuo stressaaminen syö energiaa.
Signoralta on kuluneen viikon aikana elopainosta hävinnyt lähes 2 kiloa.
Tosin tämän ruhon kanssa tuo nyt on vain ihan positiivinen asia.
Varsinkin kun, mikäli Bardarbunga suo, viikon päästä odottaa italialaiset ruokamässäilyt.
 

torstai 21. elokuuta 2014

Matkastressiä......

Kaikkea sitä tässä pitää vielä ennen lomaansa stressata.
Voisitko Bardarbunga olla kiltisti ja lopettaa sen meuhkaamisen.
Kiitos!
Please!
Takk!
 


sunnuntai 10. elokuuta 2014

Italiaa proseccon kera

Signoran kotikaupungissa on joka kesä eräs iso rallitapahtuma, johon jo monena vuotena on saapunut joukko italialaisia rallikuskeja karttureineen ja tiimeineen.
 
Viime vuonna Signora pääsi tutustumaan tähän todella sympaattiseen poppooseen paremmin.
Poppoolla on ilmeisesti jo aika pitkä perinne kokoontua paikalliseen italialaiseen ravintolaan kisan jälkeen iltaa viettämään.
 
Niin viime kuin tänäkin vuonna Signora sai kutsun näihin hilpeisiin pippaloihin.
Viime vuonna Signora vain pistäytyi proseccolasillisella mutta tänä vuonna Signora päätti, että katsoo kemut loppuun asti.
 
Normaalisti Signora ei ole mikään juhlijatyyppi.
Hyvin nopeasti iskee tylsistyminen ja koti alkaa houkuttaa kartsalla riekkumista enemmän.
Vaan ei tässä porukassa.
 
Takana on ehkä hilpein ja hulvattomin ilta ( yö), mitä Signora muistaa.
Ruokaa, proseccoa, laulua ja todella symppisseuraa.
 
Kun alkoi olla ravintolan sulkemisaika, ravintolan väki hätyytteli juhlijoita ulos ja kemut jatkuivat kadulla.
Proseccopullo poikineen poksahteli auki.
 
 Jossain vaiheessa kadulle ilmestyi leikkelelautanen kiertämään kun jota kuta alkoi ilmeisesti hiukomaan.
Ja pitihän sitä suolaisen jälkeen saada jotain makeaa.
Kaupungin parasta jädeä!
Italialaista tietenkin.
Se, miten nuo kaikki ulos oikein järkättiin, ei Signoralle koskaan oikein valjennut. 
 
Illan vaihtuessa yöksi Signora totesi, että prosecco ja italian kieli ei ole oikein hyvä yhdistelmä.
Muutaman lasillisen jälkeen sanoja piti kaivella oikein perusteellisesti eikä verbien taivutuksetkaan aina oikein osuneet kohdalleen.
Ja yhä useammin Signora joutui komentamaan :
"Parla più lentamente, altrimenti non capisco"
Vaan mitä pienistä problemista, pääasia että tulee ymmärretyksi.
 
Klo 4 aamuyöstä kotiutui väsynyt mutta erittäin hyväntuulinen suomalainen, proseccopullo kainalossa.

lauantai 2. elokuuta 2014

Kiinnostava varvas ?


 
Tuo kuvaa niin täydellisesti asiaa, mitä Signora on viimeaikoina hyvin hyvin monesti ihmetellyt.
Eikä nuo kuvat ole pelkästään lomakuvia.
Facebook ja blogit ovat täynnä otoksia niin varpaista, reisistä ja ties mistä ruumiinosista.
Ei voi Signora ymmärtää ei.
 
Valokuvat voivat tietenkin merkitä eri asiaa eri ihmisille.
Signoralle ne ovat aina muistoja tapahtumista ja ihmisistä.
Signoralla on myös korkea kynnys sen suhteen, mitä kuvia julkisesti esittää.
Ei siksi, että jotkut kuvat olisivat noloja.
Signora vaan toivoo, että kuvat edes jossain määrin kiinnostaisi katsojaa.
Ettei vastapuoli joutuisi tuijottelemaan tylsiä otoksia.
Ja ihan oikeasti, kuinka moni tykkää katsella jonkin varvaskuvia?
Tai ruskettunutta säärtä?
 
Toki esim bloggarit voivat ottaa kuvia pelkästään jokin päivitys mielessään.
Mutta varvaskuvat ??
 
Signora lukee monia blogeja, mutta ei ole vielä tähän päivään mennessä törmännyt kirjoitukseen, jonka yhteydessä kuva kirjoittajan varpaasta olisi mielenkiintoinen.
Tai otos hiustupsusta.
Enkä Signoralla on liian kökkö mielikuvitus.
Tai hän ei ole tarpeeksi luova kun ei osaa nähdä näitä anatomiapläjäyksiä osana isompaa ja mielenkiintoisempaa kokonaisuutta.