lauantai 27. syyskuuta 2014

Kuka siellä ?

Vaikka signora tätä blogia raapustelee osittain ihan kirjoittamisen ilosta,
on hänen silti tunnustettava, että aina silloin tällöin kurkkaa tuolla tuonne tilastojen puolelle.
Ihan uteliaisuuttaan.
Että lukeeko kukaan näitä signoran sekalaisia höpötyksiä ?
Olisiko näistä myös kenties päivän piristykseksi jollekin?
Tai opiksi ja vinkiksi?
Varsinkin Italian suuntaan matkaaville.
Suurimpaan osaan signoran Italian kommelluksista kun on piilotettuna myös vinkki ajauksella
" varo vaan, näinkin voi käydä ".
 
Tilastojen mukaan siellä ruudun toisella puolella on ollut väkeä vaikka kuinka monesta maasta.
Osa on varmaan eksynyt blogiin sattumalta, ehkä koskaan enää palaamatta.
 
Mutta jos siellä on joku, joka ihan tietoisesti on palannut uudestaan, signora olisi utelias kuulemaan, mistä olet ja mikä sai sinut palaamaan uudestaan?
Onko jotain, josta haluaisit lukea enemmän?
Tai vähemmän?
Tai jotain, josta et missään tapauksessa halua lukea enää yhtään sepustusta ?
 
Sillä välin kun mietit palautetta, signora ryhdistää henkisen ryhtinsä ollakseen valmiina ottamaan myös risuja.
Jep, valmista on.
Anna palaa vaan!
 
Kiitos !
Grazie!
Thank you !
 


lauantai 20. syyskuuta 2014

il posto sbagliato ?

Signora on takaisin Suomessa.
Ja haikailee Italiaan.
Vaikka eilen oli siellä jo ihan kypsä palaamaan takaisin Suomeen.
Sitä on jotenkin aina vähän väärässä paikassa.
Suomessa sitä unohtaa kaikki ne asiat, jotka Italiassa tökkii.
Signora voisi kirjoittaa pitkän listan näistä tökkijöistä.
Dramakuningattarena signora vielä aina sitten vääntää ne ainakin potenssiin kymmenen.
 
Nyt varmaan pari seuraavaa päivää signora osaa antaa arvoa asioille, jotka sitten hyvin pian muuttuvat itsestäänselvyyksiksi.
 
Lämmin vesi.
 
Toimiva suihku.
 
Takuuvarma liesi ( ei lopu kaasu kesken).
 
Melko varmat bussivuorot.
 
Muut asiakkaat eivät jyrää signoraa ruokakaupan jonossa.
 
Kotona on valoisaa ( signoran Italian majapaikassa on olohuoneessa hyvin pienet ikkunat ja nekin paikassa, josta luukkuja on hankala avata. Käytännössä ne ovat sitten koko ajan kiinni ja kämpässä aina hämärää).
 
Signora ymmärtää, mitä hänelle puhutaan ja osaa ehkä jopa vastata ( monen vuoden kielen opiskelun jälkeenkään ei signoralta keskustelut suju).
 
Saa olla ihan rauhassa yksin, jos ei huvita seurustella.
 
Toimiva netti ( ei tarvitse istua puutarhassa itikoiden syötävänä. Vaan kuinka monta lajia niitä Italiassa oikein on?)
 
Jep, ei nyt niin kovin suuria juttuja, mutta lyhytpinnaiselle monesti kompastuskiviä.
Ja aina sinne kuitenkin palaa.
Kun ne tärkeät ihmiset vetävät kuitenkin pidemmän korren.
 
Vaan ei ole tämä kotiutuminen oikein mallikkaasti sujunut.
Noista tökkimisistä huolimatta signora aina omaksuu hyvin nopeasti maan tavat.
Tänään hän sitten täräytti bussikuskille Buongiorno.
Siis täällä Suomessa.
Ruokakaupassa signora haeskeli tovin, missä on muovihanskat hedelmille.
Eikä ollut muuten eka kerta, kun näin käy.
Mutta tästä se lähtee.
Taas tämä takaisin suomalaiseksi opettelu.
 


torstai 18. syyskuuta 2014

Hàvytòn suomalainen

Aina saapasmaahan tullessaan signora lòytàà tààltà erààn tosi innokkaan suomen kielen opiskelijan.
Eilen kieltà pàntàttiin www.finlandese.net sivuston kanssa.
 
Signoran nuori oppilas oli todella nokkela ja hyvin pian osasi taivuttaa verbejà aika lailla oikein.
Jossain vaiheessa tutustuttiin mità sanan kàyttòòn.
Signora yritti keksià signorinalle mallilauseita.
Jotka sanoi ensin suomeksi ja sitten italiaksi.
 
Ja kaikkien nàiden italian opiskeluvuosien jàlkeen signora tekee mokien mokan, josta suomalaisia aina varoitetaan.
Signora helàyttàà kuuluvalla àànellà, ettà mità sanaa voi kàyttàà esimerkiksi lauseessa mità katsot.
Jep.
Kuinkahan monta kertaaa signora on lukenut ja kuullut, ettà katsoa -verbià ei kannata kàyttàà Italiassa.
 
Signorina tuijottaa opettajaansa silmàt pyòreinà.
Signoran on pakko selventàà asiaa.
Ei hàn mitenkààn hàvyttòmàksi heittàytynyt.
Suomen kielessà nyt kun on tuo katsoa verbi.
 
 
Italiaan matkaajat huom!
Katsokaakin ettette puhua hàvyttòmyyksià.
Katsokaas, kun tàmà katso-verbi on niin hemmetin helposti suusta luiskahtava sana.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Rahakirstun vartija

Tànààn signora kohtasi rahakirstun vartijan.
Tiukan matamin, joka vartioi puista kirstuaan herkeàmàttà.
 
 
Italiassa monet ravintolat pyòrivàt perheen voimin.
Hommissa saattaa olla kaksikin sukupolvea.
Tai itseasiassa kolme, sillà monesti signora on tòrmànnyt tilanteeseen, jossa àiti ja isà tarjoilivat, pienet lapset juoksentelivat pitkin ravintolaa tai istuivat jonkun pòydàn pààssà piirtelemàssà ja isovanhemmat kokkasivat.
Tààllà Italiassa tyònteon on monesti oltava elàmàntapa.
Vapaa-aikaa kun on niin minimaalisesti.
 
Tànààn signora tòrmàsi hiukan erilaisempaan tyònjakoon.
Ravintolassa huseerasi ilmiselvàsti àiti, isà ja tytàr.
Tytàr tarjoili, isà kokkasi ja àiti vartioi rahakirstua.
Kirjaimellisesti.
Iso kokoinen tàti istui ravintolan peràllà olevan pòydàn ààressà edessààn puinen massiivisen kokoinen rahakirstu.
Koko 1.5 tuntisen aikana kun signora ystàvineen lounasti, ei matami pòydàstà noussut,
tuijotteli vaan eteensà.
Jossain vaiheessa tytàr kàvi ànnekkààsti riitelemàssà àitinsà kanssa ja palasi sitten taas erittàin aurinkoisesti palvelemaan asiakkaita.
 
Nàmà asiakkaat sitten syòtyààn marssivat matamin luokse maksamaan.
Ja matami sujautti rahat kirstuun.
Kuitti?
Mikà se on ?

maanantai 15. syyskuuta 2014

Kun paplari italialaisen kohtasi

Siis mikà ihmeen mokamagneetti signora tààllà Italiassa oikein on, hàh?
 
Ei pàivàà, ettei jotain koomista sattuisi.
 
Signora majailee erààn syrjàisen tien varrella pienessà kylàssà.
Tien varrelta lòytyy tàmà paritalo, joka on signoran majapaikka sekà tien pààssà asustelee eràs dottore.
 
Joko dottorella on vilkas seuraelàmà tai sitten hàn pitàà kotivastaanottoa, sillà sen verran vilkasta on autojen kulku tuossa tiellà, kun ottaa huomioon, ettà sieltà lòytyy vain yksi talo.
 
Niinpà signora ei useinkaan kiinnità mitààn huomiota autojen ààniin, sillà yleensà ne pòrhàltàvàt tuosta ohi.
 
Tànààn signora oli juuri tullut suihkusta eikà ollut kunnolla edes pukeutunut,
kun parkeerasi itsensà paplarit pààssà ikkunan eteen vàhàn vàrià naamaansa sutimaan.
Signora oli avannut tààllà Italiassa tyypilliset ikkunaluukut joten signora siinà làhes puolittain roikkui ulkona mascaraa vedellessààn.
 
 
Signora kuulee taas auton saapuvan, mutta ei kiinnità siihen mitààn huomiota.
Yks'kaks auto tuntuu pysàhtyvàn.
Signora hòristelee korviaan ja olettaa auton menneen talon toisen puolikkaan pihaan.
Kunnes yllàttàen siihen akkunan alle pyyhtàà kaksi signorea!
Siihen ihan parinkymmenen centtimetrin pààhàn.
Toinen tyòntàà pàànsà làhes ikkunasta sisààn, "Scusi signora...."
Hyvà ettei kolauta otsaansa signoran paplareihin.
 
Kaiken sen nolouden keskellà signora tajuaa, ettà ovat pyrkimàssà tuonne taloon toiseen puoliskoon.
Signora yrittàà naama punaisena ohjata herroja oikeaan suuntaan.
Ja pieleenhàn se menee.
Signora kuulee herrojen pian soittavan signoran majapaikan ovikelloa.
 
Signora livahtaa olohuoneen puolelle ja on niiiiiiiin tyytyvàinen, ettà siellà ovat jokaikiset ikkunanluukut kiinni.
 
Ei signora tietenkààn ovea mene avaamaan.
Nolottaa niin pirusti.
Ja kun ei ole edes kunnolla pukeutunutkaan.
Ja kaikki vaatteet ovat siellà makkarin puolella, jossa on ikkuna edelleen sepposen selàllààn.
Ja jossa toinen miehistà kuuluu taas signoraa huhuilevan.
 
 
Signora livahtaa ylàkertaan karkuun ja kurkkii varovasti parvekkeelta, josko herrat jo olisivat hàipyneet.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Jutun loppu

Eilen sitten pààttyi yksi aikakausi signoran Italia-elàmàssà.
Taisi tulla tiensà pààhàn yksi ystàvyyssuhde.
 
Signora ja tàmà italialainen ovat tunteneet toisensa vuosia.
Tapaamiset ovat aina olleet tàydellisià.
Sellaisen kuviteli signora olevan edessà eilenkin, kun tuttuun ravintolaan asteli.
 
 
Italialaista saa aina odottaa.
Ja niin oli nytkin.
Mutta ei se mitààn.
Hyvàà kannattaa odottaa, vai miten se nyt meneekààn ?
 
Mutta kun italialainen sitten saapui, signora huomasi heti, ettei nyt ole kaikki kohdallaan.
Eikà tilanne parantunut illan edetessà.
Italialainen oli hyvin outo.
Jotenkin nihkeà.
Suomalainen oli hyvin ihmeissààn.
Mità ihmettà oli tapahtunut?
Italialainen oli niin tàysin muuttunut, ettà signora tajusi jutun olevan nyt tàssà.
Loppu!
Finito!
 
Mutta yhtà asiaa signora vielà pàhkàilee.
Onko hànen nyt vaihdettava ravintolaakin?
Tuota niin tutuksi tullutta paikkaa?
 
Vai onko se ok, ettà oltuaan vuosikausia niin uskollinen prosciutto cotto- pizzalle ( josta nyt oli tunnut aivan outoa), antaa signora tàlle lemput ja alkaa tehdà tuttavuutta jonkun uuden ihanuuden kanssa ?

perjantai 12. syyskuuta 2014

Rouva pakaste vs signora bionda

Olipa taas draamaa kerrakseen, tuumasi signora kun lopulta selvisi Ipercoopista pihalle ostoksineen.
Ipercoop on kuin Prisma Suomessa, josta saa làhes kaikkea.
 
Italialainenhan ei jonota.
Siinà missà suomalaiset seisoisivat nàtisti jonossa, italialaiset ovat sekavassa rykelmàssà.
Ainakin signoran kokemuksen mukaan.
 
Nàmà ovat kiltisti jonottamiseen tottuneelle signoralle haastavia tilanteita.
Kuten tànààn.
Yhdelle ja samalle kassalle johti peràti kuuteen eri rykelmààn johtava jono.
Siinà sitten kovaàànisesti selviteltiin, kenen vuoro on milloinkin ostoksensa maksaa.
Signora yritti epàtoivoisesti jotenkin mukana roikkua.
 
Kun sitten lopulta signora pààsi kassahihnan nurkkaan kiinni, ilmoitti takana oleva rouva, ettà signoran pitàisi laskea hànet edelleen .
 Hànellà kun on pakasteita.
 
Signora leikkii ymmàrtàmàtòntà ja lataa tavaroitaan hihnoilleen.
Siinà samassa eràs toinen rouva, joka oli muutenkin pitànyt kovaa jòòtà siità, kenen vuoro on milloinkin, kailottaa kovaan ààneen, ettà on se kumma, kun tuon bionda signora ei tàtà toista rouvaa pakasteineen edelleen laske.
 
Voih, kun signora sitten "rakastaa" nàità tilanteita, kun hàn joutuu kaiken huomion keskipisteeksi.
Hammasta purren signora jatkaa ostoskàrryn tyhjentàmistà.
Olkoon vaan tàllà rouvalla pakasteita.
Signoralla on muutama minuutti aikaa ehtià bussiin.
Seuraava menisi tunnin pààstà.
 
Siinà vaiheessa tàmà rouva pakaste ilmoittaa kassatàdille, ettà josko hàn sitten voisi toimia nopeasti.
Hànellà kun on pakasteita ja tàmà signora bionda ei hàntà edelleen laskenut.
 
Ettà tàmmòinen kauppareissu tàllà kertaa.


maanantai 8. syyskuuta 2014

Veden poljentaa

Signora hàmmentyy Italiassa ollessaan hyvin usein.
Asiasta kuin asiasta.
Yksi vakijuttu on ravintoloiden vessat.
Ettà on haastavaa.
Ainakin yhdelle blondille suomalaiselle.
Yleensà opasteita ei ole missààn.
Toiletti sijaitsee yleensà myòs kellarissa, jossain viimeisimmàssà mahdollisessa kolkassa.
Signora on aina aivan pyòrryksissà, kun saa ohjeet hotelli helpotukseen.
Sinistra, destra, diritto.....
varsinkin kun tuo vasen ja oikea menevàt aina sekaisin.
 
Ja jos signora onnistuu lopulta tuon kaivatun kopperoisen lòytàmààn,
on edessà seuraava haaste.
Miten saada ovi lukkoon?
Ja mielellààn sitten vielà aukikin.
Miten voikaan olla niin monenlaisia ja monimutkaisia systeemejà.
 
Kerran useamman minuutin ihme vempulaa pyòriteltyààn signora pààtti, ettà ei jatka enàà yritystà.
Siinà sitten signora istui pòntòn reunalla ja roikkui oven kahvassa yrittàen pitàà ovea kiinni.
 
Eilen signora oli ravintolassa, jossa toiletti oli ihan simppelissà paikassa.
Jopa opasteet lòytyi.
Samoin paperia.
Tàmàkààn kun ei ole itsestààn selvyys.
 
Vaan toki sità jonkin probleeman signora aina kehittàà.
Tàllà kertaa se oli kàsien pesu.
Tai siis haave siità.
Hana kun oli aivan outo.
Ei missààn mitààn nuppia, josta olisi veden saanut virtaamaan.
Eikà selvàstikààn ollut myòskààn sellainen nykyaikainen hàrveli, jossa vesi alkaa valumaan kun kàdet hanan alle pistàà.
 
Selvisihàn se tàmàkin sitten myòhemmin, kun signora oli jo pòytààn palannut.
Siis lattialla oli ollut jokin poljin, jota olisi pitànyt polkea veden tulemiseksi.


perjantai 5. syyskuuta 2014

Nakkien valtakunta

Tànààn kesken lounaan kokkailun sisààn pòllàhti naapurin tàti tomaattien ja viterbesen murteen kera.
Tàti kummasteli, mità ihmettà signora oikein tekee, kun nakkeja pannulla kàristeli.
Signoran puolustukseksi sanottakoon, ettà oli kyllà ihan italialaisen toive saada lounaaksi paistettuja nakkeja ja perunoita.
 
Tàti nàytti sen verran jàrkyttyneeltà, ettei signora hirvennyt totuutta kertoa.
Ettà hàn on ihan omakàtisesti saattanut sukulaispojan nakkien pauloihin.
Samasta jàrkytyksestà johtuen tàti ilmeisesti katsoi parhaaksi, ettà tàllaisen oudon ruokaideologian omaavan suomalaisen kàsiin ei tomaatteja passaa uskoa.
Eikà antanut signoran niità pòydàllà olleeseen kulhoon asetella.
 
Noin 10 minuuttia kestàneen paljon non capisco -hokemia sisàltàneen keskustelun jàlkeen tàti poistui nakkien valtakunnasta.
 
Niin ja entà sitten ne nakit ja perunat?
Katosivat hyvin nopsaan italialaisen suuhun.

Josse

Nyt ei kyllà oikein kunnolla synkkaa tàllà signoralla ja kylàn autobusseilla.
Eilenhàn signora odottelin ikuisuuksia bussia, turhaan.
Illalla signora sitten kuuli, ettà oli eràànlainen kylàn pyhàpàivà, jolloin myòs bussit kulkevat pyhàpàivien vuoroissa.
Mitàs sità turhaan tàllaisista bussifirman nettisivuilla ilmoittelemaan.
Kaikkihan sen tààllà varmaan tietàà ilmankin.
Paitsi yksi uuno suomalainen.
Kuitenkin nettisivuilla oli maininta yhden pysàkin tilapàisestà siirrosta kylàssà olevan juhlan vuoksi.
Juhlan, jonka vuoksi siis nuo pyhàvuorotkin olivat.
Olisi siihen vallan mainiosti mahtunut myòs maininta nàistà vuoroista.
 
Tànààn signora uudella innolla asteli pysàkille.
Ja odotti.
Ja odotti.
Non arriva.
Eipà này bussia ei.
Reilun tunnin pààstà saapui sitten seuraava.
 
Eikà mennyt paluumatkakaan ihan putkeen.
Ajatuksissaan signora pòsòtti kaksi pysàkkià liian pitkàlle.
Oli kuulkaa signoralla hymy herkàssà, kun siinà sitten raahasi painavia kasseja tien reunassa, jossa oli làhes olematon tila kàvellà ja autot pòrhàlsivàt jàrkyttàvàà vauhtia muutaman sentin pààssà.
 
Nyt saa kyllà kyllà kylàn bussivàki on pari pàivàà ilman viehkeàtà suomalaisseuraa.
Suomalainen pysyttelee kotinurkilla.
 
Koti- Suomessa, oliko se Tampereella, kutsutaan busseja "Nysseiksi".
Bussin tullessa pysàkillà odottajat kun toteavat " ny se tulee".
Signora on nimittànyt nàmà sikàlàiset bussit Josseiksi, eli jos se tulee.


torstai 4. syyskuuta 2014

Mikààn ei ole niin varmaa kuin epàvarmuus

Peràti kolme pàivàà kesti signoran ja Italian kuherruskuukausi.
Neljàntenà tuli jo ryppy rakkauteen.
Mikààn ei varmaan ole tààllà niin varmaa, kuin bussien epàvarmuus.
Signora on juuri nòkòttànyt tien poskessa henkensà puolesta pelàten reilut 1,5 h ( bussin odottelutila on noin 10 cm:n mittainen kaistale, jollei halua karmeassa pòpelikòssà seistà).
Ei bussin bussia.
Ei vaikka aikataulun mukaan tuona aikana olisi niità pitànyt tulla kolme.
 
Signora naputtelee italialaiselle viestin, jossa epàilee lakkoa.
Italialainen veikkaa, ettà aikataulut ovat muuttuneet kesàn jàljiltà.
Mutta ainakin netissà oli juuri ne samat aikataulut, jotka signorallakin oli.
Eikà siellà kyllà ollut mitààn mainintaa lakostakaan.
Toistaalta, olisiko sità edes, vaikka lakko olisikin.
Tààllà kun ei lakoista ilmoitella kahta viikkoa etukàteen, kuten Suomessa.
 
Taitaa tulla dieetti-illallinen, kun ei ole edes kuskia tànààn kàytòssà.
Ja voi olla, ettà jàà italialaisen huomisen lounaaksi himoitsemansa nakkikastike saamatta.
Jollei signora sitten nouse lomalaisen aikataulussa  inhimilliseen aikaan, jotta tààltà kàpykylàstà ehtii nakkiostoksille.
Siis jos se bussi tulee ja vie.
Ja tuo myòs takaisin.
Sekin on koettu.
Ettà on vienyt mutta takaisin ei olekaan enàà pààssyt.


tiistai 2. syyskuuta 2014

Signora vs Bardarbunga

Signoran ja Barbarbungan vàlinen jànnitysnàytelmà on pààttynyt ja signora on onnellisesti saapasmaassa.
 
Lentomatka sujui erittàin leppoisasti, kun tyòvuorossa sattui olemaan yksi signoran entinen tyòkamu.
Signoralle jàrjestyi parempi paikka, lennon aikana pòydàlle ilmestyi niin pikkupullo shampanjaa kuin suklaatakin.
Kaikki lehdetkin signora sai luettavakseen ihan maksutta.
 
Tosin kyllà signora sitten hiukan avustikin lentoemoja.
Exitpaikalla istui eràs vanha italialainen pariskunta.
Lentoemo yritti selittàà heille, ettà heidàn on vaihdettava paikkaa,
sillà siinà voi istua ainoastaan henkilòt, jotka puhuvat englantia.
Tàmà pariskunta ei puhunut ja ei oikein ymmàrtànyt, mità heille selitettiin, kieli kun oli eglanti.
Signora sàntàsi apuun ja homma saatiin selvitettyà.
 
Niità helteità signora vielà kaipailee.
Ei tainnut tulla sààtilaus perille.
Eilen tuli vettà, tànààn on toistaiseksi ihan selkeàà mutta tuulista.
Huivi kaulassa ja takki niskassa signora tàssà puun alla naputtelee.
Niin ja ilman suomi-ààkkòsià tàssà sitten naputellaan seuraavat kolme viikkoa.
 
Jospa se aurinkokin tànne tiensà vielà lòytàà, speriamo!