sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Kullanarvoinen fysioterapeutti

Signora on käynyt fysioterapeutilla.
Itse asiassa kaksi kertaa ja vielä kolmas kerta tulossa.
 
Jotkut ovat kommentoineet, että kuinka signora on raaskinut.
Ei he vaan.
Ja vielä ihan ilman lähetettä, jolloin koko lysti jää itselle maksettavaksi.
 
Signora on monesti ihmetellyt sitä, että me naiset ollaan valmiita pistämään pitkä rivi euroja kuukausittain kampaajalle, rakennekynsiin, ripsienpidennyksiin mutta tässä ei ole mitään ihmeellistä.
Mutta kun kyse on omasta fyysisestä hyvinvoinnista, tuleekin seinä vastaan.
 
Tätä signora ei ole oikein koskaan ymmärtänyt.
 
Ja miksikö signora sitten tuon fyssarin pakeilla on käynyt?
"Syyllinen" löytyy reisilihaksista.
Kadonneista sellaisista.
Ja erittäin kipeistä polvista.
Signoran polvet ovat olleet jo pitkään todella huonossa kunnossa.
Useamman vuoden ajan päiväinen seuralainen on ollut kova särky.
Kävely ei ole onnistunut ollenkaan ilman kipua.
Viimeisen vuoden ajan on myös kaikki treeni ollut jäissä peräti kolmen eri operaation ja niihin liittyvien toipumisten vuoksi.
 
Reisilihasten kunnolla on suora vaikutus polvien kuntoon.
Tätä on signoralle vuosien ajan hoettu.
Ja onhan signora sen jotenkin sisäistänyt, kuitenkaan siihen mitenkään satsaamatta.
Kuukausi sitten signora tajusi, että polven tekonivelellä oli juuri synttärit.
Peräti 8 vuotta tuo härveli täytti.
Eli alkaa olla jo elämänsä ehtoo puolella.
Vaihto uuteen voi tulla pahimmillaan jo parin vuoden päästä.
Ja taas soi yksi varoitus signoran päässä:
Reisilihasten kunto vaikuttaa myös toipumiseen.
 
Signora päätti käydä kysymässä vinkkejä fysioterapeutilta.
Toiveena oli kaksi asiaa.
Saada kävelystä vähän helpompaa ja alkaa valmistautua tulevaan operaatioon.
Ohjeita tuli paljon ja  signora on niitä nyt kiltisti totellut.
 
Viime viikolla se sitten tapahtui!
Signora oli aamulla matkalla töihin kun tajusi, että joka askeleella ei enää tunnukaan kipua!
Ajoittain jotain pientä, mutta selvä ero entiseen.
Signora ei muista, koska olisi viimeksi ollut näin onnellinen!
Mikä mahtava fiilis, kun pystyy kävelemään kunnolla!
Monesti iltaisin on signora kaipaillut pientä happihyppelyä, mutta kivun vuoksi sitä on tullut usein jäätyä kotiin.
Ehkä sitä sitä nyt uskaltaa.
 
Loppuviikosta tapahtui uusi muutos!
Alamäet ovat olleet aiemmin aikamoista tuskaa.
Polvituesta huolimatta.
Ja noita mäkiä Signora joutuu päivittäin kulkemaan kun bussipysäkkikin on yhden takana.
Pari päivää sitten ensimmäiset vihlaisut tuntuivat vasta ihan mäen alla.
Bussikuski varmaan ihmetteli, kun signora nousi bussiin naama aikamoisessa virneessä.
 
Voisi kai sanoa, että tämä fysioterapeutti on kyllä jokaisen euron arvoinen.
 
Ja hei te kaikki, joilla on terveet jalat ja voitte liikkua rajoituksetta:
nauttikaahan liikkumisesta ja muistakaa, että se ei ole itsestäänselvyys!