keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Onnellista uutta vuotta !

Vuoden viimeinen päivä.
Kulunut vuosi on ollut myllerrysten vuosi signoran elämässä.
Uusi elämä,
uusi koti,
uusi työ.
Italia on haukannut entistä suuremman palan signoran elämästä ja tällä hetkellä puolet siitä onkin saapasmaan puolella.
 
Myös terveysrintamalla on ollut haipakkaa.
Kolme operaatiota.
Kolmeen kertaan on signora odotellut koetuloksia syövän pelossa.
Ihanat ystävät ovat auttaneet näistäkin karikoista läpi.
 
Signora toivoo, että vuosi 2015 on täynnä onnea, iloa ja terveyttä, aivan jokaiselle !
Ja kiitos lukijoille kuluneesta vuodesta!
 
 


lauantai 20. joulukuuta 2014

Italialainen Suomessa

Italialainen pistäytyi Suomessa.
Ja visiteerasi ensi kertaa Signoran huushollissa.
 
Signora oli moneen kertaan muistuttanut, että Suomessa ei sitten tepastella sisällä kengät jalassa.
Vaan eihän tätä italialainen tietenkään muistanut.
Ja Signora kulki motkottaen italialaisen perässä luoden huolestuneita katseita vaaleaan mattoonsa.
Ulkona oli parahiksi juuri karmea kurakeli.
 
Signora oli sopinut jälkikasvunsa kanssa, että käydään yhdessä lounaalla.
Siis Signora, jälkikasvu ja italialainen.
 
Jälkikasvu elää sen verran vauhdikasta elämää, että aikatauluja piti muuttaa moneen kertaan ja lopuksi ainoaksi sopivaksi ajaksi löytyi klo 15.30.
Italialainen oli yhtä kysymysmerkkiä.
"Ma i ristoranti sono aperti in quest' ora"?
Italialainen oli ihmeissään, kun kuuli, että Suomessa ravintolat ovat auki läpi iltapäivän.
Juu, totta se on, Signora vakuutteli.
Suomessa saa ruokaa kelloon katsomatta.
Tai siis ei tietenkään öisin, mutta päiväsaikaan kyllä.
 
Signoran omat kokkailut maistuivat.
Riistakäristystä lukuunottamatta.
" Non mi piace", kuului lähes ensimmäisen haarukallisen jälkeen.
Ei kuulema maistunut samalle, kuin käristys viime kesänä Helsinkin kauppatorilla.
Tämä oli ensimmäinen ( ja varmaan myös viimeinen kerta) kun Signora tätä murkinaa yritti väsätä.
Ja oli jo vähän varautunutkin siihen, että ei ehkä ihan mene putkeen tämä yritys.
Hätävarana oli lihapullia, jotka aina takuuvarmasti uppoavat italialaiseen.
 
Italialaisille kokkaaminen on aina haasteellista.
Heille ruoka kun on, kuten tämä italialainenkin aina sanoo, lähes uskonto.
Ja jos joku ei ole hyvää, se sanotaan  kursailematta ääneen.
Tämä voi olla asiasta tietämättömälle Suomi-kokille järkytys.
Saattaapa kokki jopa loukkaantuakin.
Italialaisten tarkoitus ei kuitenkaan ole olla epäkohtelias.
Se vain on heidän tapansa.
Siinä missä suomalainen yrittää epätoivoisesti saada ei-maistuvia keitoksia kurkustaan alas ja ehkä jopa kehuu tarjoiluja, italialainen täräyttää suoraan, jos joku ei maistu.
Ja jättää syömättä.
 
Suomalaisella oli toiveena saada tänä jouluna seimi.
Pikainen googletus ei tuonut tulosta, mistä seimiä voisi mahdollisesti Suomesta hankkia.
Italialainen toi tallin asukit ja vierailijat tullessaan.
Signora ihmetteli, että entäs se talli.
Italialainen oli suunnitellut, että tarvikkeet haetaan metsästä.
Eihän siinä sitten auttanut muu, kuin lähteä veitsen kanssa metikköön.
Saaliiksi tuli sammalta, puukepikoita ja kiviä.
Ja lopputuloksena oli varmasti täysin uniikki jouluseimi.