perjantai 27. helmikuuta 2015

Reseptin metsästys

Signora metsästää vimmatusti reseptejä pääsiäiseksi.
Lopputuloksen pitäisi läpäistä myös kriittinen italialainen seula.
Saapi antaa vinkkejä.
Ja vinkeille vinkki: ei sitten kannata ehdottaa mitään paistiloita tai muiden isojen lihaköntsien paistelua.
Ei ole meikäläisen juttu.
Ystävä ehdotti uunilohta.
Tähän mennessä signoralle kala=pakaste.
Signora on kuitenkin päättänyt ryhtyä uhkarohkeaan yritykseen ja lykätä ihan ihka ensimmäistä kertaa suht' tuoretta kalaa uuniin.
Ei näköjään oppinut edelliseltä kerralta.
Signora oli vääntänyt Suomeen tulleelle mielitietylle jotain riistäkäristyshökötystä.
Ihan ekan kerran.
Ja viimeisen.
Italilaiset kommentit:
"Tämä on vähän outoa".
"Ei tämä ole ollenkaan sellaista, kuin Hesan kauppatorilla".
Lautanen päätyi täysinäisenä keittiöön.
Ehkä tuota lohta pitää kuitenkin testata ensin.


lauantai 14. helmikuuta 2015

San Valentino ? Ystävänpäivä ?

Signoralla naksahti aivan yllättäen Italiaminä päälle ja hän haaveili viettävänsä yhteistä aikaa virtuaalimaailmassa mielitietyn kanssa.
Onhan nyt kuitenkin San Valentino ja saapasmaassa se on nimenomaan rakastavaisten juhla.
WhatsApp viestittely kertoi kuitenkin sen, että mielitietty haahuilee ties missä päin Italiaa messuilla työnsä puolesta eikä ole toiveitakaan saada herraa koneen ääreen.
Arrivederci vaan il momento romantico!
 
Ei auta muu, kuin signoraan vääntää aivojen vaihekeppi takaisin Suomiasentoon ja palata suomalaiseen ystävänpäiväteemaan.
 
 


Suolaa, suolaa, lisää suolaa

Signora on usein pohtinut, että eikö italialaisten verisuonet poksahtele ( tai mitä lie siitä seuraakaan) hurjasta suolan määrästä?
Suolaa kun työnnetään hurjia määriä pastan keitinveteen, salaatin sekaan.
Ainakin signoran kaikki Italialaiset ystävät.
Mielitiettykin lykkää suolaa varmaan kaksi ruokalusikallista yhteen pastakattilalliseen.
Signoralle iskee usein Italianreissujen jälkeen tarve yrittää pitää suolattomia päiviä.
On fiilis, että suolaa pursuaa joka huokosesta.

Ehkä pitää kehitellä täysin suolattomia reseptejä mielitietyn Suomi-pyrähdysten ajaksi.
Saisi herran elimistökin hiukan suola-lepoa.
Vaan tuskin suostuisi suolattomia pöperöitä syömään.
Tässäpä onkin haastetta kerrakseen.
 


sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Triste

Täällä sitä signora koti-Suomessa taas nököttää ja totuttelee normiarkeen.
Ja itkeä tihruttaa ikäväänsä.
 
Ensimmäinen aamu yksin on aina pahin.
Kun tajuaa, että hei, sitä ollaankin taas ilman toista.
 
Fiumicinon kentällä istuessa signora katseli ja kuunteli, kuinka ympärillä oli hyväntuulisia reissajia kivan reissun jälkeen.
Naurua ja juttua riitti.
Ei sillä, että signora koskaan itsekseen naureskelisi ja höpöttelisi, mutta noissa tilanteissa signora ei tunnu istuvansa joukkoon.
Tippa silmässä.
Haikeana.
 
Vaan eikös sitä sanota, että pitää lähteä, jotta voi palata.
Tai jotain sinne päin.
 


perjantai 6. helmikuuta 2015

Linja-autossa on tunnelmaa ?

Signoralla oli edelliseltà kerralta jàànyt bussilippuja kàyttàmàttà.
Ennen Suomesta làhtòà signora tarkisti netistà, vielàkò liput ovat euron kipale.
Signora ei halunnut joutua selittelemààn setà tarkastajalle, kuinka luuli lippujen vielà kelpaavan.
Netissà seisoi edelleen bussifirman sivuille 1 euron hinta.
Vaan voiko siihen luottaa?
Ei ehkà ihan varminta informaatiota tààllà Italiassa.
Signora on tàmàn saanut silloin tàllòin kokea.
 
Rohkeasti signora silti pààtti hypàtà lippuineen l'autobussin kyytiin.
Bussissa oli tutun nàkòisià mummoja ja pappoja, jotka nyòkyttelivàt signoralle.
Tokaisipa yksi jopa:
"Oh, lei 'e ancora qui"
 
Kahden penkin uumenista pari mummelia pàllisteli signoraa ja supisivat keskenààn.
"Ma chi é questa signora".
 
Signora tunsi olevansa kaikkien silmàtikkuna.
Pienen kylàn seuraumuksia.
Kylàn, jossa kaikki varmaankin tuntevat toisensa.
Bussi kulkee myòs niin harvoin, ettà mahdollisuus kulkea aina samassa bussissa samojen matkustajien kanssa on korkea.
Ja signora toivoisi vain voivansa matkustaa ihan vaan huomaamattomana, ilman sen kummempia huomionosoituksia.
Nyt vielà puuttuisi se, ettà setà tarkastaja saapuisi ja signoran lippu olisi vanha.
Signora on tòrmànnyt tàhàn setààn monesti.
Setà on aika pelottava.
Pituutta làhes kaksi metrià ja leveyttàkin piisaa.
Ei paljoa haasta, mòràhtelee vaan.
 
Vaan tàllà reissulla jài setà tapaamatta.
Lippujakin jài kàyttàmàttà.
Uskaltaisikohan niillà taas ensi kerralla koettaa onneaan ?


L'incubo

Eilen se tapahtui.
Il grande incubo.
Signora seisoo suihkussa sampoot pààssà, kun làmmin vesi loppuu.
Taisi olla vikatikki urakoida valtava tiskikasa ennen suihkua.
Làmminvesivaraaja oli ollut pààllà koko yòn, mutta nàkòjààn signora ei ole vielà oikein sinut sen vàrkin sielunelàmàstà.
Eikà kestàvyydestà.
 
Jos jotakuta ihmetyttàà, ettà mità kummaa siinà on, jos làmmin vesi loppuu,
niin kerrottakoon heille, ettà tàssà huushollissa se on aikamoinen incubo.
Tàssà huushollissa ei ole minkàànlaista keskuslàmmitystà.
Olohuoneen puolella pàrisee pàivàsaikaan pellettià stufassa.
Siis, jos joku on kokona.
 
Olohuoneen vieressà olevaan makuuhuoneeseen ei stufan làmmittàvàt lonkerot oikein ylety.
Makuuhuone on siis tàysin omillaan.
Signora nimittàà sità tàhàn vuoden aikaan igluksi.
Aamuisin làmpòtila jàà usein alle kymmenen asteen.
Paksussa pyjamassa ja kaksissa sukissa, joista toiset ovat villasukat, kahden peiton alla nippa nappa tarkenee.
Vaan signoran nenà on aamuisin aivan jààssà.
Joskus niin jààssà, ettà sità sàrkee.
Signora suunnitelee usein lanseeraavansa jonkinlaisen nenànlàmmittimen paleleville signorille, jotka kohtalon oikusta joutuvat ajoittain elàmààn arktisissa olosuhteissa.
Vaan materiaali on vielà hakusessa.
Villa olisi làmpimin vaihtoehto, mutta ei kovin mukava.
Entà kiinnitys.
Saa làhettàà ideoita.
Signora lupaa jakaa tulevat tuotot ideoijan kanssa.
 
Ja sama meininki kylpyhuoneessa.
Jààtàvàn kylmàà.
Siellà mieleen palautuu lapsuusajat mummolan ulkohuussissa talvisaikaan.
Vaan mummolassa peseydyttiin saunassa.
Tààllà tuo operaatio pitàà suorittaa tàssà mini-iglussa.
Pienoisella pòytàtuulettimen kokoisella sàhkòllà toimivalla làmmittimellà voi saada kylppàriin hetkeksi sen verran làmmintà, ettà siellà sietàà seistà varvastossuissa.
Tutisten.
Làmpimàn veden alla.
Kunnes làmmin vesi loppui.
Voitte uskoa, ettà oli aika virkistàvàà.
 
Kun làmmitin on pààllà, on làmminvesivaraaja oltava pois pààltà.
Nàin signoraa on varoiteltu.
Samoin ei mitààn muitakaan sàhkòlaitteita passaa kàyttàà kovin paljoa samanaikaisesti tuon varaajan kanssa.
 
Làmmittimellà on myòskin aika mahdotonta làmmittàà isoa makuuhuonetta.
Ja sità paitsi tààllà on sàhkòn hinta sen verran korkea, ettei signora edes raaskisi kovin kauaa hàrvelià pyòrittàà.
 
Tuon "virkistàvàn" suihkun jàlkeen signora grillasi itseààn stufan edessà varmaankin puolituntia.
Ja mietti, ettà kaikkeen sità naiset onkin valmiita.
Miehen tàhden.


keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Kommuunielàmàà

"Kommuuniasuminen" voi olla aika haastavaa tàllaiselle omaa rauhaa rakastavalle suomalaiselle, kuten signoralle.
Samoin omat haasteensa tuo erilaiset tavat, varsinkin kun kàytetààn osittain yhteisià tiloja.
Huushollerskana toimii Italian kodissa talon nuori signorina.
Signorinan ja signoran huushollin hoitotavat ovat kuin eri planeetalta.
Signora hankkii aina joka kerta puhtaat kàsi- ja astiapyyhkeet ja yrittàà niità jemmailla parhaansa mukaan.
Signorina kun kàyttàà pyyhkeità pòytien ja kaikkien mahdollisten tasojen pyyhkimiseen.
Signora heiluu ràtin kanssa, mutta ei ole saanut tartutettua tàtà tapaa signorinaan.
 
Signora tuo Suomesta tullessaan astiaharjan.
Sienellà on toki mukava pestà.
Siis astioita.
Mutta kun signorina pesee sillà myòs mm hellat.
 
Signoralla on paha tapa jàttàà kamojaan levàlleen.
Osittain siksi, ettà kàmpàssà ei ole signoran roinille vakipaikkoja.
Jos niità tàllainen huonomuistinen ripottelee kaikkiin mahdollisiin kaappeihin,
ei niità enàà sen jàlkeen lòydà.
Tosin kaappeihin ne pààtyy joka tapauksessa.
Signorinalla on tapana tyhjenàà kaikki pòydàt ja tasot.
Siis myòs signoran kamat.
Tànà aamuna signora viimeksi haeskeli turhautuneena aamulààkettààn.
Oli jàttànyt sen illalla pòydàlle muistutukseksi.
Eipà ollut lààke pòydàllà enàà aamulla.
Tàllà kertaa signora muisti, ettà lààke pitàisi ottaa.
Vaan kun lààkettà ei lòytynyt.
 
Signora osti uuden paistinpannun.
Tààllà ruukataan jyystàà pannuja metallilastoilla.
Arvatkaa missà kunnossa ne sitten on.
Eihàn niillà voi paistaa mitààn ilman, ettà pohja lainehtii òljystà.
Signora osti pannun viime kerrallakin.
Ja totesi nyt tànne tullessaan, ettà on joutunut saman armottoman kohtelun uhriksi.
Alkuperàisestà pinnasta ei ollut mitààn jàljellà.
Vaan nyt signoralla on suunnitelma.
Mà pitàà pannua jemmassa, jotta sità ei pààse kukaan muu rikki raaputtamaan.
Ja jemmaa sen myòs làhtiessààn.
 
Haasteellista tàmà kahden huushollin elàmà.
Varsinkin kun toinen elàmà on tàllaista "kommuunielàmàà".
 

maanantai 2. helmikuuta 2015

Tahtoo potkukelkan

Signora on usein ihmetellyt, mità se oikein tarkoittaa, kun moni sanoo, ettà Italia menee lumesta sekaisin.
Ei ihmettele enàà.
Sen verran hurjaa menoa oli eilen matka Fiumicinolta "Italian kotiin".
 
Puolessa vàlissà matkaa alkoi sataa lunta.
Ja sità tuli.
Rankasti ja vaakasuoraan.
Ulos ei nàhnyt yhtààn mitààn.
Tai siis nàkihàn sen lumen, ei muuta.
Auto mateli kahtakymppià liusuen milloin minnekin.
Sama meno oli kaikilla muillakin kuskeilla.
Ja kaikki ajoivat siis tàysin sokkona.
Tietà ei nàykynyt kuin vàhàn sivuikkunoista.
 
Joka liusulla jànnàttiin, sattuuko kukaan tulemaan vastaan.
Signora jo mielessààn muisteli, miten sanotaan italiaksi, ettà polvessa on tekonivel.
Onneksi signora oli juuri ennen làhtòààn ladannut kànnyynsà sovelluksen, josta nàkyy kaikki tarvittavat lààketieteelliset jutut.
Jos signora tàltà reissulta vaikka kàrràtààn tajuttomana ospedaleen.
 
Lopullisen haasteen toi viimeinen màki ennen kotia.
Jossain vaiheessa signoran mielitietty ehdotti apostolin kyytià.
Auto kun ei jaksanut kavuta ylòs kahtakymppià.
Eikà jaksanut moni muukaan auto.
Autoja oli pitkin màkeà poikittain,liusuen kuka minnekin.
Lopulta monen yrittàmàn jàlkeen auto pààsi màen laelle.
 
Nyt aamulla on lunta edelleen maassa.
Telkkukaan ei toimi.
Signora pààtti, ettei edes làhde yrittàmààn, kulkisiko bussit.
Toivottavasti kaapista lòytyy jotain, josta lounaan saa kasaan raavittua.
Autokin on nàkòjààn pihalla.
Millà konstilla lie on signoran mielitiettykin tòihin làhtenyt.
Tuskin omaa potkukelkkaa.
Vaan se voisi olla nyt ihan passeli kulkupeli signorallekin.