maanantai 29. kesäkuuta 2015

Parrupainajainen

Lauantaiaamuna signora kapusi ystävän vanavedessä Viking Expressin kyytiin
ja purjehti Tallinnaan.
Suunnitelmissa oli viettää mukava viikonloppu.
Syöden, shoppaillen ja ehkä vähän levätenkin.
Hotellia valittiin pitkään ja hartaasti.
Ladyt kun eivät ole mitään bilehileitä,
joten oletettavissa oli, että hotellilla voi vierähtää tovi jos toinenkin.
 
Ystävykset päätyivät Meriton Old Town Carden hotelliin.
kuva näytti lupaavalta.
 
 
Vaan mikä ystävyksiä odotti?
Oikea parrupainajainen!
Huone oli aivan selvästi rakennettu ullakolle.
Huoneeseen päästäkseen piti ensin könytä käytävää kaksin kerroin.
 

Signora on kuvassa taiteilevaa ystävää 15 cm pidempi,
joten kulkeminen sujui kaksin kerroin.
Ja se alkoi jo käytävän etupäässä olevistä kierreportaista.
 
Sama parrupainajainen ja kaksin kerroin kävely jatkui myös huoneessa.
 




 
Huoneesta löytyi kaksi kapeaa kaistaletta parruviidakon välissä,
jossa pystyi seisomaan suorassa.
Liikkuminen sen sijaan tapahtui kyyryssä.
 
Mitään säilytystiloja ei ollut.
Kahdesta parrusta löytyi naula.
Toinen oli parrussa, joka meni sänkyjen yli.
 
Toiseen punkkaan piti kömpiä jalkopäädystä.
Toisen sängyn ja seinän välillä oli pieni kaistale,
johon ehkä olisi voinut saada itsensä mallattua mittanauhalla.
Paitsi, että kun ei siinäkään voinut seistä suorassa.
 
Yöllä unenpöpperössä signora kolhi päätään oikein urakalla.
Samoin kipeä selkä tykkäsi hyvää kaikesta tuosta kyyristelystä.
Ekassa kuvassa olevat verhot saatiin yöksi kiinni hakaneulalla.
 
Aivan karmea huone.
Ei sitä voi edes oikein kuvailla
eivätkä nämä signoran kuvapläjäykset tee "oikeutta" tuolle hirvitykselle.
 
 


torstai 25. kesäkuuta 2015

Märkien hiusten draamaa

Mielitietty oli potilaana tällä viikolla.
Oli kuulema vilustunut.
Italia on varmaan riskialttein maa vilustua,
jos kaikkia signoran ystäviä on uskominen.
Tuntuu, että vaara piilee vähän siellä sun täällä.
 
Märät hiukset tuntuvat olevan ykkössijalla.
Niin mielitietty kuin ystävätkin ovat kauhistuneet,
kun ovat nähneet signoran kuontalo märkänä.
Sisällä suht' lämpöisessä.
Melkein pakottivat hiustenkuivaajan varteen.
Sitähän vilustuu, kun märillä hiuksilla on.
 
Signora ei hennonut kertoa,
kuinka joskus koti-Suomessa saattaa pyyhältää ihan pihalle saakka,
märät hiukset liehuen.
Eikä lämpötilakaan ole tuolloin ollut kovin korkea.
 
Viime Italian reissulla signora kuuli, kuinka eräs italialainen oli vihainen veljelleen,
 kun tämä oli vienyt heidän äitiään ulos.
Äitihän voi vilustua.
Signora kuunteli tätä hikikarpaloita pyyhkien, lähes 30 asteen lämmössä.
Tosin tuolloin ei oltu vielä ylitetty maagista 21.6. päivää.
Tuolloinhan Italiassa vasta kesä alkaa.
Viis siitä, vaikka mittari olisi näyttänyt jo hurjia lämpölukemia.
 
Kun signora viime reissun viimeisenä päivänä tirautti pari kyyneltä,
 mielitietty lohdutti:
kohta on kesä ja pian sä olet täällä taas.
Kaipa se mielitietty piti tuota kesäkuun puoliväliä vielä ihan keväänä.
Lähes 30 asteisena kevätpäivänä.
 
Signora on joskus huhtikuun ihanassa  + 25 asteen
auringonpaisteessa lenkkeillyt t-paidassa.
Vastaan tuli italialaisia toppatakeissa.
 
Nämä erilaiset tavat ja tottumukset ovat sitten aina niin hupaisia.
Varmaan italialaiset pitää signoran touhuja yhtä outona.
 
Muistattehan muuten, että signoraa voi seurata myös Facebookissa
https://www.facebook.com/singorafinlandese
 
 
 

 

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Korteilla peluuta

Kela muisti ystävällisesti ilman kovisteluja lähettää signoralle
 uuden eurooppalaisen sairaanhoitokortin.
 
l
Kuva on Kelan sivuilta.
Signora ei siis ole tämä signora suomalainen, jonka kortti tässä nököttää.
 
Jos siellä on joku, jolle tämä läpyskä on uusi ja outo,
niin signora voi hiukan valoittaa asiaa.
 
Tätä korttia vilauttamalla on oikeutettu samaan sairaanhoitoon,
mitä kyseisen maan oma väki EU- ja Eta-maissa.
Sveitsissäkin homma pelittää.
 
Tai siis ainakin pitäisi.
Signora on kerran kokeillut lääkärissä käyntiä Italiassa tällä kortilla.
Oli signoralla matkavakuutuskin, mutta ihan uteliaisuuttaan  päätti testata,
miten homma toimii.
Ja toimiiko yleensä ollenkaan.
Ja jos ei, niin sitten olisi pakko turvautua vakuutuskorttiin.
 
Signora kun oli kuullut useita ei kovin mairittelevia kokemuksia tämän kortin vilauttelusta Italiassa.
Useamman kerran sitä oli seurannut ainoastaan ihmettelyä
 ja vähän naureskeluakin, että ei meillä tollaiset kortit käy,
Ei kortista aina oltu edes kuultu.
 
Signora päätti ottaa testin uhriksi ystävän omalääkärin.
Italiassahan kaikilla on omalääkäri.
Ei tarvitse vakuutella jotain sairaanhoitajaa, että on lääkärin tarpeessa kuten Suomessa.
Sen kun tepastelee lääkärin vastaanotolle.
 
Dottore Alberto oli hyvin tietoinen tästä kortista.
Signora ei itse asiassa ehtinyt edes sitä tarjota,
kun signore Alberto sitä jo kysäisi.
 
Visiitti ei maksanut yhtään mitään.
Signora sai tarvitsemansa reseptin poskiontelotulehdukseen.
Ja kun apoteekissa iski tiskiin vielä codice fiscalen,
ei edes antibiooteista tarvinnut maksaa senttiäkään.
 
 
Tämä koko codice fiscalen merkitys näin ei-italialaiselle on
 signoralle hiukan hämärän peitossa.
Signora kuuli usemmalta taholta, että kortin kanssa on moni asia helpompi,
 varsinkin, jos saapasmaassa viettää pidempään aikaa.
Koska sen hankkiminen oli vallan simppeliä, löytyy se nykyään signoran lompakosta.
Ei muuta kuin hakemus Italian Suomen suurlähetystöön Helsinkiin.
Eikä siinä sen kummemmin kyselty, miksi kortin haluaa.
Ainoastaan nimi, sukupuoli ja osoite kotimaassa.
Näillä tiedoilla kortti sitten aikanaan signoran postiluukusta saapui.
 
Vaan olisi ihan kiva tietää, mitä muuta hyötyä siitä on.
Ehkä ei mitään, näin suomalaiselle.
 
Ehkä sillä on enemmänkin henkinen merkitys.
Onhan signoran sydän Italiassa.
 
Vaan yhtä asiaa signora ihmettelee.
Kun kerran  esim suomalainen eurooppalainen sairaanhoitokortti on tarkoitettu
käytettäväksi Suomen rajojen ulkopuolella,
miksi ihmeessä kortti on suomenkielinen eikä englanninkielinen?
 


maanantai 22. kesäkuuta 2015

Irlantilainen vs italialainen

Muistattehan signoran listat?
Nyt pukkaa kuulkaa sen verran listoja,
että signora pohti, että pitäisikö niistäkin tehdä lista?
Siis niistä listoista.
Jotta pysyisi listat järjestyksessä.
 
Signora suuntaa ensi kuussa taas Italiaan pariksi viikoksi
ja tällä kertaa reissu sisältää reissun Italian sisällä.
Signora ja mielitietty suuntaavat muutamaksi  päiväksi nautiskelemaan Sisilian helteistä.
Eli myös reissussa on odotettavissa pakkausoperaatio.
Paras tehdä sillekin oma lista.
Ei sitten varmasti mitkään tarpeelliset härpäkkeet jää Italian kotiin.
 
Alun perin oli suunnitelmissa lähteä matkaan autolla.
Kun sitten signora kuuli, että tämä tarkoittaa reilua 8 tuntia autossa,
ehdotti hän vienosti, että eikös sinne voisi lentääkin.
Signora oli aivan varma, että ei mielitietty tästä innostu.
 
Vaan herra yllätti ja alkoi välittömästi tutkailemaan lentovaihtoehtoja.
Siis aivan välittömästi.
Auton ratissa.
Signora on aina kauhuissaan tästä italialaisen tavasta räplätä kännykkää ajaessa.
Usein kyse on työasioista.
Siinä körötellessä lähtee usein niin sähköposteja kuin tekstiviestejäkin.
Ja nyt siis metsästettiin lentoja.
 
Halvin vaihtoehto olisi ollut Ryanairilla.
Ilman ruumaan meneviä matkatavaroita.
Ja niitähän signoralla piisaa.
Kun signora ilmoitti, että ei pärjää pelkillä käsitavaroilla,
mielitietty totesi, että eihän sitä nyt siellä helteessä paljoa tarvitse.
 
Signora valisti herraa, että ei kyse olekaan määrästä vaan laadusta.
Ilman kaiken maailman käsitavarasäädöksiä ei olisi mikään ongelma
 pyrähtää lentoon pelkällä käsipakaasilla.
Helppoahan se on herrojen reissata minimaalisilla kempparituotteilla.
Toista se on naisparoilla, joilla on putiloa putilon perään.
 
Jo pelkästään hiuskuontaloon signoralla on neljää eri tököttiä.
On lakkaa, shampoota, hoitoainetta ja aurinkosuojaa.
Ilman aurinkosuojaa alkaa kovassa auringonporotuksessa
 signoran pää muistuttaa Johanna Tukiaisen hiuskuontaloa.
Ei kiitos.
Suojaa on siihen pakko änkeä, jotta vallan kamalasti vaalenisi.
 
Kun Ryanairin lippujen hintaan lisättiin ruumakapsäkki,
nousi lippujen kokonaishinta samaan mitä Alitalian liput.
Ainahan sitä sanotaan, että pitäisi suosia kotimaista
ja koska signora pitää itseään osittain italialaisena,
ehdotti hän tämän putiikin lippuja.
 
Tosin asiaa vaikutti myös se,
että hän on kuullut sen verran paljon negatiivistä tästä irlantilaisesta viritelmästä,
että italialainen veti pidemmän korren.
 
Niin, että Alitalia, pistäkäähän nyt parastanne.
Kyytiinne on tulossa ihka ensi kertaa erittäin kriittinen suomalainen.
Lentoemoilla on noin tunti aikaa tehdä suomalaiseen vaikutus.
Sen lento Roomasta Cataniaan kestää.
Sieltä parikunta hyppää vuokraamansa kaaran kyytiin
ja suuntaa Aci Trezzaan.
Sieltä käsin on tarkoitus tehdä pikkupyrähdyksiä lähimaastoon.
 
 
Toivottavasti puhuvat siellä engelskaa.
Sen verran haastavalta tuo Sisilialaisten oma kieli vaikuttaa.
 
 
 

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Mikin matkassa

Signora törmäsi Hesan kentällä lukevan matkaajan unelmaan,
Miki kirjaformaattiin.
Mini-kirja eli Miki on vain vähän korttipakkaa suurempi kirja,
jonka tekstiä luetaan ylhäältä alaspäin.
 

 
Kirjan koon ei kannata antaa hämätä.
Esim signoran ostamassa n 2 cm paksussa opuksessa oli sivuja reilut 800.
 
Sivujen paperi on ohuen ohutta, lähes silkkipaperia muistuttavaa.
Teksi oli täysin luettavaa kirjan pienestä koosta huolimatta.
 
 
 
Idea on aluenperin Hollannista ja Suomeen sen on tuonut Otava.
Vallan kätevä viritelmä.
Mahtui pieneenkin käsiveskaan.
 
Signora nappasi omansa Hesan kentän Reader's putiikista.
Löytyy porttien 14 ja 15 luota.

Tosin yksi huono puoli tässä pienessä koossa on.
Signora onnistui hukkaamaan oman Mikinsä heti saapasmaahan päästyään.
Kirja kun on niin pieni, että luikahtaa vaikka mihin jemmaan.
Opus lopulta löytyi, kun signora pakkaili kotiinpaluuta varten.

 


keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Parisuhteilua

Signora eksyi jokin aika sitten netin keskustelupalstalle,
jossa käytiin kädenvääntöä siitä, mikä on tapailua,
mikä seurustelua ja milloin voidaan puhua parisuhteesta.
 
Jonkun mielestä parisuhteesta voi puhua vasta,
 kun elellään yhteisen katon alla.
Jollain oli todella tiukat mielipiteet siitä,
 missä menee tapailun ja seurustelun raja.
 
Näitä lukiessa signoraa ihan nauratti, kun hän pohti,
 että mitenhän nämä tyypit luokittelisivat signoran tilanteen.
 
Näin vanhemmiten ( viisikymppiset kolkuttelee ihan nurkan takana)
sitä ei ole enää niin ehdoton.
Sitä osaa katsella asioita vähän laajemmin.
Vielä joskus parikymmentä vuotta sitten ei sigora olisi
 ikinä voinut kuvitella itseään tilanteeseen, jossa nyt on.
Tuolloin olisi ollut liian haastavaa tapailla jotakuta,
joka olisi asunut eri kaupungissa,
saati sitten eri maassa.
Kaipa se yhdessä asuminenkin oli aika ehdoton juttu.
 
Vaan ei enää.
Elämä ei ole enää kaikki tai ei mitään -peliä.
Toki olisi ihana jakaa arki yhdessä.
Mutta ei ehdoton juttu.
 
Silti signora katsoo olevansa parisuhteessa.
Signoran mielessä parisuhde merkitsee sitä,
että kumpikin on sitoutunut olemaan yhdessä.
On yhteisiä haaveita, suunnitelmia.
 
 
Toki joskus signora tuntee itsensä yksinäiseksi.
Tai kärvistelee mahdottoman ikävän kanssa.
Vaan niin sitä varmaan voi tuntea yksinäisyyttä,
vaikka jakaisi kämppänsä jonkun kanssa.
Yhteinen katto kun ei takaa läheisyyttä,
sitoutumista.
 
Joten eiköhän kaava "parisuhde on  yhtä kuin"
 pidä sisällään useamman kuin yhden lopputuloksen.
 
Menipäs tämä nyt vakavaksi.
Mutta menköön, tämän kerran.
 


tiistai 16. kesäkuuta 2015

Italian eri kasvot

Italia on monelle se paras lomakohde.
Moni pitää sitä kaikin puolin ihannemaana.
Ja onhan siellä ihanaa.
Lomailla.
On lämmintä, ruoka taivaallista, ihmiset leppoisia.
Mikäs siellä on lökötellessä.
 
Kaikille italialaisille maa ei kuitenkaan ole näin ruusuinen.
Ei ole töitä tai jos niitä on, on palkka saattaa olla surkea.
 
Signora näkee oikeastaan joka kerta myös sitä Italian kurjaa puolta.
Kerjäläisiä.
Laittomana maassa olevia kaupustelijoita.
Viime aikoina eräs ongelma on paisunut lähes mahdottomaksi.
Maahan pyrkivät tai mereltä pelastetut pakolaiset.
Uutiset olivat signoran reissun aikana täynnä juttuja näistä ihmisparoista.
Niitä tuntui saapuvan maahan päivittäin.
Sadoittain.
Maassa käytiin kiivasta keskustelua näiden pakolaisten tukemisesta.
Italian mahdollisuudet huolehtia kaikista alkaa käydä vähiin.
Mutta muu Eurooppa ei ole oikein innostunut auttamaan.
 
Eräs päivä signora joutui todistamaan erästä toista surkeaa ihmiskohtaloa.
Signora ja mielitietty ajelivat erästä puiden varjostamaa tietä.
Tie oli keskellä ei mitään, asutusta ei näkynyt missään.
Autoja kulki kuitenkin todella tiuhaan.
Kyseessä oli selvästi läpimenotie paikasta A paikkaan B.
 
Säännöllisin väliajoin tien reunassa näkyi
nuoria tummaihoisia todella vähäpukeisia naisia.
Kaikki eivät sielä vapaaehtoisesti seisoskelleet.
Heille on kotimaassa luvattu ns normityötä.
Totuus on kuitenkin ollut toinen.
Maahan saavuttuaan heidän passit on viety ja pakotettu prostituoiduksi.
Vaikka tällaisen olemassa olosta tiesi,
veti sellaiseen törmääminen singoran mielen todella surulliseksi.
 
Oma elämä alkoi tuntua niin helpolta.
Nahistelut terveyden kanssa vähäpätöisiltä.
Tällaisen jälkeen asiat saavat aina eri mittasuhteet.
 
 

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Pitkä matka kotiin

Kotiinlähtöaamuna mielitietty oli suunnitellut pyörähtävänsä
 parin asiakkaan luona ennen kentälle lähtöä.
 
Herra kääntyi kuitenkin ihan kotinurkilta takaisin.
Uutisissa varoiteltiin, että Fiumicinolla on pikkasen kaaosta.
Terminaalista 3 ei olisi lähtöjä ollenkaan.
Terminaali 3 on se, josta suurin osa kansainvalisistä lennoista lähtee.
Ellei peräti kaikki.
Aukko sivistyksessä signoralla tässä kohtaa. 
Taannoisen tulipaljon jäljiltä kenttä pyörii vieläkin vajaateholla.
Signora luki jostain, että 60 %:n kapasiteetillä.
 
Kentällä oli jonkinlainen puhdistus meneillään.
Kaikenlaisia härveleitä ja mittareita oli vähän joka nurkassa.
Henkilökunta paahtoi duuniaan hengitysuojaimien kanssa.
 
Signora oli hyyyyyvin ajoissa perillä kentällä.
Lähtöön oli reilut 3 tuntia.
Air Berlinillä oli 3 tiskiä.
Signora parkkeerasi itsensä keskimmäiselle.
Komea italialainen alkaa naputella signoran varausta.
Signora kuulee,
kuinka viereisellä tiskillä joku yrittää tehdä lähtöselvitystä Dusseldorfiin.
Myös signora on sinne suuntaamassa.
 
Setä tämän toisen tiskin takana selittää matkustajalle,
että ei vielä voi tsekkausta tehdä.
Vasta 2 tuntia ennen lähtöä.
 
Signoraa ihmetyttää, sillä hänen tiskillään ollaan juuri sitä tekemässä.
Siinä naapuritiskin matkaaja hiukan manailee,
 kunnes signoran tsekkaaja puuttuu peliin.
Herra sanoo kolleegalleen, että on jo avannut lennon.
Tämä lienee taas sitä Italian tyyliä.
Periaatteessa kaikki on mahdollista, kunhan vaan niin halutaan.
 
Ja hyvä niin tässä tapauksessa.
Ainoastaan check in oli terminaalissa 3.
Turvatarkastukset ja lähdöt olivat terminaalissa 1.
Siis normaalistikin ykkösestä lähtevien lisäksi.
Eli jonoja tiedossa.
 
Ja turvatarkastus pitkän kaavan mukaan.
Kun on se tekonivel, joka aina hälyyttelee.
 
Signoran edessä tarkastukseen meni nunna.
Kun siinä sitten taas signoraa tutkittiin  joka suunnasta, pohti hän,
mitenhän tarkastus tehtäisiin nunnille ?
Miten niiden kaapujen alta oikein pääsee kopeloimaan?
 
Lentoja oli myöhässä ja peruttu.
Alkoi pitkä ja hikinen odotus.
Pääseekö signoran kone ajoissa matkaan?
Vielä 30 minuuttia ennen alkuperäistä lähtöaikaa ei ollut edes lähtöportti selvillä.
Fiumicino helpotti odottavien matkustajien tuskaa hiukan jakamalla ilmaisia vesipulloja.
Tai kaipa ne ilmaisia oli.
Erään monitorin alla oli kasattuna sadoittain vesipulloja.
Siitä sitten monitorin tuijottajat nappasivat omansa.
Näin teki signorakin.
 
Signoran lento oli tunnin myöhässä.
Vaihtoaika Dusseldorfissa kutistui aika minimiin.
Jossain vaiheessa lentoyhtiökin vaihtui.
Air Berlinkin sijaan signora lennähti Saksasta Suomeen
pikkuriikkisellä Finskin koneella.
 
Tuli päivälle pituutta.
Italian kodista oli startattu aamu yhdeksän jälkeen
ja Suomen kodissa signora oli klo 01.00.
 
Onneksi seuraavalle reissulle on suorat lennot!
 
 
 
 
 
 

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Siipeilyä



Kello 20 !
Tuota ennen ei voi ravintolaan mennä, mielitietty muistuttaa joka kerta,
kun signora mankuu nàlkäänsä ennen aikojaan.

Niin monet kerrat pariskunta on tepastellut Viterbon sokkeloisia kujia
 odottaen tuota maagista aikarajaa.

On kuulema noloa mennä aikaisemmin.
Ei kehtaa.
Ainoastaan turistit kansoittavat ravintolat ennen aikojaan,
luennoi mielitietty kilpaa signoran kurisevan vatsan kanssa.

Vaan perjantaina sattui jotain outoa.
Signora ja mielitietty norkoilivat pizzerian ovella jo klo 19.40.
Ja peräti mielitietyn ehdotuksesta.

Signora ihmetteli, että miten sitä nyt näin aikaisin.
Pizzerian pöytiä miehitti harvakseltaan englantia suoltavia turisteja.

" Katsos kun turistit menee aina ajoissa syömään
ja tarjoilijat katsovat tätä läpi sormien.
Ja sähän näytät ihan turistilta, joten ei ole niin paha,
vaikka liian ajoissa ollaankin.
Ja mä pääsen tässä vähän niinkuin sun siivellä"

Hmm, tätä siipeilyä ei ole kyllä koskaan aikaisemmin harrastettu.
Signoralla on omat epäilyksensä siitä,
miksi mielitietty noin uhkarohkeaksi heittäytyi.
Se taisi olla se Croatia-Italia -peli, jonka alku siellä takaraivossa jumpsutti.
Sen takia sitä pystyi vaikka vähän noloilemaankin.
Niin ja onneksi oli se yksi turisti mokaa pehmentämässä.

Kuten tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivatkin,
on "ääkköset" taas oikeissa muodoissa.
Eli kotona ja kotikoneella taas ollaan.
Vähän haikeena.
Kuten aina.



perjantai 12. kesäkuuta 2015

Romantiikan raja

Signora alkaa pikkuhiljaa oppimaan,
ettà italialaisen kanssa heilastellessa romantiikan raja menee jalkapallossa,
siinà maagisessa calciossa.



Signoran mielitietty ei ole mikààn romanttinen tyyppi.
On sanonut tàmàn monesti itsekin.
Signora yrittàà sità sitten aina silloin tàllòin repià milloin mistàkin.
Siis sità romantiikkaa.

Kuten tànààn jo perinteeksi tulleen viimeisen illan pizzatreffeillà.
Pizzeriasta finlandese-italiano -pariskunta parkkeerasi itsensà erààn puistoon istumaan.
Vàhàn hempeilemààn.
Italialaisestakin tupsahti romanttinen tapaus, kerrankin.
Siis ihan pikkasen.
Ei kai sità liioittelemaan passaa ruveta.
Suomalainen fiilisteli jossain ylàilmoissa,
kunnes.......
"Amore, stasera sarebbe la partita importissima, Croatia-Italia" .
Tàrkeàà pelià pukkasi teeveestà.

Viuuuuhhh,
signora ryhmàhti vauhdilla takaisin màànpààlle.
Tuijotti hetken mielitiettyà ja purskahti sitten nauruun.

Nauroi niin, ettà vedet valuivat.
Mielitietty katsoo ihmeissààn.
Signora saa lopulta naurunryòppyjen vàlillà puristettua:

"Amore, si sembra, che io ho finalmente accettato,
 che tu sei l'italiano e non c'è un italiano senza il calcio"

Tuolla hetkellà signora tajusi,
ettà hàn on lopultakin hyvàksynyt sen, ettà ei ole italialaista ilman jalkapalloa.

Vielà jokin aika sitten olisi signora vastaavassa tilanteessa
 viettànyt tàmàn viimeisen Italia-illan mòkòttàen.

Mutta ei enàà.



Tuossa se nyt pelià tuijottaa.
Toisen italialaisen kanssa.
Tyytyvàisenà.



Siivousenergiaa

Viimeinen loma-aamu.
Signora koisi pitkààn?
Lekotteli aamupàivàn auringossa?
Mansikoita popsien?

Ehei, pieleen meni.
Kello pirisi klo 8,
kuten joka aamu.

Mielitietty vààntàytyi ylòs ja duuniin
eikà signorallekaan enàà uni maittanut.

Aamupalan jàlkeen signora jynssàsi ikkunoita ikuisuuden.
Voisi olla joskus kiva katsella maisemia.

Toisen tovin heilui lattialuutun varressa.

Pyykinpesua,
niin koneellista kuin nyrkkipyykkiàkin.

Ettà tàllainen luksusaamu.

Vaan eipà haittaa.
Tààllà on hyvà olla.
Se vissiin taitaa olla niin, ettà siellà on immeisen hyvà olla,
 missà sydànkin majailee.

Niin ja lattialuuttu sai kummasti lisàà vauhtia,
kun ajatukset karkaili loppukesààn.
Tàllòin on kuulkaa ihka kunnon loma tiedossa,
isolla L-kirjaimella.

Ei kokkausta, ei siivousta.
Ainoastaan mielitietyn seura ja Sisilian paahtava aurinko,
Varattuna on niin lennot, hotelli kuin autokin.

Nyt onkin kuulkaa sen verran hyvà pòssis,
ettà sigora taitaakin  jynssàtà olohuoneenkin akkunan.
Eihàn sità hyvàà energiaa kannata hukkaan heittàà.


La festa della tuorejuusto

Kokkaaminen Italiassa on niin herkullinen aihe,
ettà ei sità yhden postauksen varaan kannata jàttàà.

Varsinkaan kun tààllà signora tyytyvàisenà hykertelee.
Taisi kàydà nàet niin, ettà lopultakin,
finalmente signora làpàisi italialaisen tiukan pastaseulan.

Lounaalla signoran kinkkupastaa popsiessa italialainen tuumasi toiselle:
"Mehàn voitaisiin myòs joskus tehdà tàtà".
Tàtà signora ei ole koskaan ennen kuullut.

Tosin kokkausvaiheessa oltiin vielà hyvin epàilevàisià.
"Me ei kyllà koskaan laiteta tuollaista juustoa.
Me laitetaan mozzarellaa".

" Ai sà teet noin?"
"Outoa"

Tàtà keskustelua kàytàessà signora oli vààntàmàssà soossia,
johon tuli prosciutto crudoa, maitoa ja yrttituorejuustoa.
Niin ja lopputulos plàjàytettiin sitten tagliatellen sekaan.

Signora oli hiljaa ja jatkoi kauhan pyòrittàmistà kattilassa.
Ja mietti, jàlleen kerran, miksi tààllà kaikki pitàisi aina tehdà samalla tavalla.
Maailma on tàynnà reseptejà ja niità voi myòs kehitellà itse.
Eikà kaikille ole aina edes nimeà.
Varsinkaan niille itsekeksityille.

Nimi kuitenkin pitàisi aina lòytyà.
Signora onkin alkanut heittelemààn ilmaan suomalaisia nimihirviòità,
kun sapuskalle on nimeà kovisteltu.
Tàmàn jàlkeen syòjàt ovat olleet tyytyvàisempià.

Mutta nyt on siis tuorejuusto virallisesti hyvàksytty pastan kastikkeeseen.
Juhlapàivà.
Tààllàhàn on làhes joka ruokaaineelle omat juhlansa.
11.6. olkoon siis la festa della tuorejuusto.



torstai 11. kesäkuuta 2015

Sapuskaa

Kokkaus.
Il cucinare.

Tàssà aihe, joka on aiheuttanut signoralle aikamoista pàànvaivaa.
Signorahan on mestari tekemààn kàrpàsestà hàrkàsen.
Se suuri drama queen, muistattehan?

Koti-Suomessa signora suunnittelee tarkasti,
mità milloinkin kokkaa.
Tekee listoja ja ostoksia sen mukaan.




Tààllà saapasmaassa ei olla kuultukaan suunnitelmallisuudesta.
Signora ei oikein ymmàrrà, kuinka ruokahuusholli tààllà pyòrii.
Taloudessa on kuitenkin pysyvàsti kolme hlòà,
 aina silloin tàllòin viisi.
Plus drama queen.

Koskaan signora ei ole kuullut, ettà tààllà suunniteltaisiin ennakkoon,
mità syòdààn, mità tarvitsisi ostaa, kuka menee kauppaan.
Tai yleensà edes puhuttaisiin siità,
 kuinka monta suuta ruokapòydàn takana kulloinkin on.
Sekin kun vaihtelee.
Yleensà se selviàà paria minuuttia ennen maagista klo 20 illallisaikaa.
 

Tosin ainakin nàillà signoran italialaisilla on uskomaton taito
 loihtia ihanaa murkinaa làhes tyhjàstà.
Riittàà kun kaapissa on pastaa ( ja sitàhàn on aina),
 valkosipulia, òljyà ja mausteita.

Signoralta tàmà ei onnistu.

Signoran kokkaukset edellyttàà aina visiittià kauppaan.
Ja massiivisia ostoksia.


Nàmà signoran kokkaustaidot ( tai -taidottomuus) yhdistettynà tuohon
 yllàmainittuun epàmààràisyyteen aiheuttaa signoralle aina silloin tàllòin pikkasen,
no sanotaan suoraan, aikamoista turhautumista.


Kaiken lisàksi tàllà viikolla on vàkeà pòllàhtànyt kotiin yllàttàen myòs lounasaikaan
"che mangiamo" kysymyksin.
Ja siinà sitten on signora ollut kokkaamassa itselleen jotain.
Mutisten, ettà valitettavasti tàtà on nyt aika vàhàn.
Nolona.




Kun sitten taas signora on selkà vààrànà raahannut ruokaa
tulikuumassa bussissa ja kokannut kaikille,
ei sitten syòjià ole ollutkaan muita kuin signora itse ja mielitietty.
Muut pààttivàt viime tipassa mennà ulos pizzalle.


Eikà tiedà mielitettykààn usein aamulla, ehtiikò kotiin
lounaalle signoransa pòperòità nautiskelemaan.


Jàlleen erààn epàonnistuneen  episodin jàlkeen signora ilmoitti mielitietylle,
ettà tànààn tulet sitten ajoissa kotiin,
 tehdààn ruokasuunnitelmat muutamaksi pàivàksi
 ja mennààn ruokaostoksille.
Autolla.

Signora ei raahaa enàà yhtààn (ehkà turhaa) ruokakassia jalan.
Nyt on pakko pistàà vàhàn suunnitelmallisuutta peliin.


Hankalaa tuo pòperòiden valmistus.
Nàin italialaisittain.


Niin ja pienoista turhautumista eiheuttaa myòs tàmà vehje,
jolla signora tàssà naputtelee.
Ainakin tàmàn vehkeen kautta katsottuna tekstissà on
turhia rivivàlejà.
Vaan eipà niità này enàà muokkaustilassa, jotta niità pààsisi poistamaan.














 


keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Kylvyssà

Signora tòrmàsi kauppareissulla tàtiin naapurista.
Muistattehan sen "bella figura -tuomarin" ?
Tuomarointi on tàltà reissulta saatu pààtòkseen.
Lopputulema taisi olla ihan tyydyttàvà.
Mikàli signora jotain tàdin murreryòpyltà ymmàrsi.

Bussipysàkillà tàti kinasteli toisen bussia odottavan kanssa
 jotakin bussilippujen hinnasta.
Signora meni aukaisemaan suuren suunsa ja tokaisi,
 ettà kuulkaas,
Suomessa tàmà lysti maksaa reilut kolme euroa. 

Siitàkòs sukeutui sellainen kielikylpy signoralle, ettà ei paremmasta vàlià.
3 signoraa ja pari signorea pulputtivat sikàkàlàistà murretta kaikki yhtà aikaa.
Signora parka yritti nappasta sanan sieltà toisen tààltà.
Ja tajusi, ettà kysymyksià ropisee.
Ei vain oikein ymmàrtànyt, mistà tarkalleen on kyse.
Yksi signora tokaisi làhes kiukkuisena, ettà Suomessahan on paremmat palkat.
ettà helppoahan se suomalaisten on tààllà maksaa vaivainen euro bussilipusta.

Onneksi tàssà vaiheessa linjuriauto saapui ja pelasti signoran pahemmalta ryòpytykseltà.
Signora kàvi kiltisti leimaamassa lippunsa.
Sen euron maksavan.




Tàti marssi sisààn takaovesta.
Suoraan istumaan.

Mielitietty on valistanut signoraa tàtinsà matkustustavasta.
Jos tarkastaja sattuu tulemaan,
selittàà hàn olevansa juuri menossa ostamaan uutta
 kuukausilippua vanhaksi jààneen tilalle.
Oikeasti ei tàdillà kuulema mitààn lippua koskaan ole.
Nàità kuukausilippuja ei mitenkààn leimata.
Eikà myòskààn nàytetà kuskille.
Ainoastaan tarkastajalle, jos sellainen sattuu kyytiin hyppààmààn.
Signora huomaa puolittain odottavansa, ettà tarkastaja tulisi.
Olisi mielenkiintoista nàhdà, kuin tàti tilanteesta itsensà ulos puhuisi.

Signora itse istuu leimattu lippu tiukasti nyrkissà.
Se on siellà kotipysàkille saakka.
Kerran signora tòkkàsi lipun laukkuunsa sen kummempia ajattelematta.
Arvatkaa lòytyikò lippu helposti, kun tarkastaja tuli?
Tààllà tarkastaja on vielà sellainen pelottavan nàkòinen kòrilàs.
Ei halua signora tàmàn sedàn kanssa hankaluuksia ei.

Bussista on aina hankala lòytàà istumapaikkaa.
Penkkejà taitaa olla vaivaiset parikymmentà.
Kukaan ei istu ikkunapaikalla.
Ne ovat aina tyhjià, kun matkustajat valloittavat kàytàvàpaikat.
Tàmàn seurauksena vàkeà roikkuu pitkin kàytàvià kuka missàkin putketta roikkumassa.
Kivaa isojen kauppakassien kanssa.

Nyt kaiken lisàksi signora onnistui valitsemaan bussin,
joka oli tàynnà koululaisia.
Tààllà koulut loppuu jo lounasaikaan.
Koululla kun ei pastaa keitellà.
Kotiin pitàà mennà àidin sapuskojen ààrelle.

Hiki valuu, on ahdasta ja kielikylpy jqtkuu kun tàti suoltaa juttua jutun perààn.
Signora nyòkyttelee ja myòntelee mitààn ymmàrtàmàttà.
Mitàhàn sità taas tuli luvattua?



tiistai 9. kesäkuuta 2015

Kartsalla

Se  on sitten niin totta se sanonta "reissussa ràhjààntyy".
Signoraa on kàynyt tervehtimàssà varmaan kaikki làhitienoon hyttyset ja òtòkàt
ja nyt on kintut turvoksissa niiden pureskeluista.
Eràs hyttyslaji on nàyttàà olevan kaiken lisàksi hemmetin ovela.
Ei pààstà inhahdustakaan.
Kiinni vaan, suomalaiseen kinttuun.
Liekò vaihteluntarpeessa kun jàttàvàt mielitietyn tàysin rauhaan.


Kantapààt ovat verillà uusien lenkkareiden jàljiltà.
Liekò samasta syystà myòs nilkka turvoksissa jo kolmatta pàivàà.




Tànààn signora pààttikin jàttàà turhat tepastelut vàliin
ja lyòttàytyi mielitetyn matkaan.
Seurana on làppàri ja kirja.
Niin ja se mielitetty.

Làppàri ja kirja ovat vain oheisviihdykkeità siksi ajaksi,
 kun kaupparatsu tapaa asiakkaita.


Signora  harrastaa tàtà sàànnòllisesti Italiassa ollessaan.
Siis làhtee hàirikòimààn mielitietty tyòpàivàn ajaksi.
Pitkàt ajomatkat ovat kuulkaa oiva tilaisuus heittàà
 keskustelun aihe jos toinenkin kehiin.
Varsinkin sellainen tosi hankala.
Kun toinen ei pààse livahtamaan pois.
Ei sillà, ettà mielitietty signoran mukaan ànkeàmistà pahakseen pistàisi.
Ihan kuin se olisi pikkasen mielissàànkin.


Joskus sità nàillà reissuilla signora lòytàà itsensà lounaalta asiakkaiden kanssa.
On sità joskus kilistelty kuoharilasejakin.
Siis asiakaslounaalla.
Syy  tàhàn ei signoralle koskaan selvinnyt.
Signora tietenkin  haluaa uskoa,
ettà viehàttàvàn suomalaisen kunniaksihan siinà laseja nosteltiin.
Totuus varmaan oli aivan toinen, mutta siità viis.
Antaa signoran elàà kuvitelmissaan.


Ps. Signora ei oikein lòydà yhteistà sàveltà tàmàn mielitietyn làppàrin kanssa.
Blogin puolella nàkyy hervottomia rivivàlejà,
 mutta kun tekstià yrittàà muokata,
nàkyy kaikki teksti olevan yhteen putkeen.
Ei siinà oikein rivivàlejà sitten vàhennellà.
Koittakaa kestàà!







maanantai 8. kesäkuuta 2015

Mysteeri nimeltà pussilakana

Jos joku ajattelee, ettà siellà se signora nyt lekottelee Italian auringossa.
Nautisekelee ihanista pastoista ja vetàà tiramisua,
 niin pakko tuottaa pettymys.
Tàstà on kuulkaa luksus kaukana.
Kesken siivoamisen àsken signora veteli pikanuudeleita.

Tààllà Italian kodissa on aina vàhàn "Vaimot vaihtoon" - meininki,
 kun signora tànne pòlàhtàà.
Tiedàttehàn sen brittisarjan,
jossa kahden tàysin erilaisen perheen paremmat puoliskot
vaihtavat paikkaa pariksi viikoksi.
Ekan viikon aikana naisparat joutuvat elelemààn ko perheen sààntòjen mukaan.
Tokalla viikolla saavat sitten itse mààràtà sàànnòt,
jotka tietenkin poikkeavat tàysin, mihin perheessà on totuttu.
 
Tààllà signora yrittàà selvità huushollissa,
jossa on ihan eri meininki, mità kotona.
Liekò parempi yrittàà unohtaa omat tutut tavat
 ja yrittàà toimia talossa talon tavalla ?
 
Vaan aina se ei ole helppoa.
Taloahan isànnòi kaksi veljestà
 ja emànnàn virkaa yrittàà hoidella nuori signorina.
Signorinan kàsitys esimerkiksi siivoamisesta eroaa tàysin signoran ajatuksen juoksusta.

Lattioiden puhdistus on sama kuin lakaisu.
Kun sisàllà kàvellààn kengàt jalassa,
tekisi ihan teràà joskus vàhàn heilutella lattiamoppia.

Signora on yrittànyt vinkata,
ettà pòytià voi pyyhkià signoran hankkimalla pòytàràtillà.
Ja sitten kàtevàsti vaan huuhtaista se odottamaan seuraavaa kertaa.
Signorina sitkeàsti hoitaa homman pyyheliinalla.
Samalla liinalla huiskitààn niin tiskipòytà
 kuin kaiken maailman kokkausjàmià sisàltàvàt tasotkin.
Hiukan nikotellen signora seurasi eilen,
kun signorina pyyhkàisi samalla pyyhkeellà leikkuulautaa.
Ai niin, tàhàn pyyhitààn myòs kàdet.
Ja sitten pyyhe nàtisti pòydàlle odottamaan seuraavaa kertaa.
Tàssà vaiheessa signora hiippaili lààkevarastolleen tsekkaamaan,
riittààkò maitohappobakteerikapselit loppupàiviksi.
 
Signoralla on tààllà salainen kàsipyyhejemma.
Signora kun tykkàà kuivata kàsià puhtaaseen pyyhkeeseen.
 
Kovin radikaaleja muutoksia ei signora ole hirvennyt yrittàà toteuttaa.
Yksi olisi ylitse muiden.
Se, ettei sisàllà tepasteltaisi kengàt jalassa.
Tai ettà edes kylppàri olisi monovapaata aluetta.
Kylppàrin lattia on aina hirveàssà kunnossa,
 kun sinne vielà kostealle lattialle kòpòtellààn ulkopopot jalassa.
Lattia on vàhàn vàlià jos jonkinlaisen "kuraliejun" vallassa.
Vaikka kuinka lattialuutulla siellà heiluisi pàivittàin.
Ehkà lattia pitàisi kuivata oikein pyyhkeellà pesun jàlkeen.
Saa antaa vinkkejà, kohtalontoverit.
 
Sukkasilleen olo nàyttàà olevan ainakin mielitietylle ajatus impossibile.
Signora on tàtà koti-Suomessa yrittànyt.
Ei onnistu!
Pitàà olla jotkut sisàpopot.
Ulkokengillàhàn ei signoran kodissa saapastella.
Siità pitàà tàmà kenkàpoliisi kyllà tarkan huolen.

Signora on raahannut Suomesta parit kappaleet pussilakanoita.
Nàità mielitietty ei ymmàrrà.
Ei sitten millààn.
Eikà kuulema tykkàà yhtààn.
Signora tykkàà.
Ensinnàkin niiden kanssa ( ainakin signoran mielestà)
peitto pysyy vàhàn puhtaampana vàhàn pidempààn.
Pussilakakanoita  on myòs simppelimpi pestà, kuin paksuja peittoja.

Eilen lakanat juuri jyllàsivàt koneessa.
Pesukone on ylàkerrassa,
signoran kintuille hiukan liian haasteellisten kierreportaiden pààssà.
Signora pyysi mielitiettyà kipaisemaan ylàkertaan
ja tuomaan nuo omituisuudet alas ja pistàmààn kuivumaan.
Mielitietty saapuu lakananyssàkkà sylissààn alakertaan.
Pyykinkuiivaustelineen kohdalla iskee ongelma.
Kun ei mielitietty ymmàrrà nàità lakanoita yhtààn.
Miten nàmà nyt oikein edes laitetaan kuivumaan?
Nàmà nyt kun ovat niin omituisia.
Ja signora ei ymmàrrà tàtà probleemaa ollenkaan.
Ihan samalla laillahan ne voi narulle kiepauttaa, kuin normilakanatkin.
Haasteellista tàmà Suomi-Italia -yhteiselo.

Vaan tiedàttekò mità?
Mielitietty kiltisti nukkuu aina pussilakanoiden kera signoran tààllà ollessa.
Vaikka se on niiiiiiin hankalaa ja omituista.
Tyykkàkòhàn se signorasta pikkasen?



 
 
 
 
 
 
 
 


sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Saanko esitellà, la grande drama queen !

Voi jestas sentààn,
kun signora sitten joskus osaa olla oikea draamakuningatar!
Sietàisi  vàhàn hàvetà!
Tànààn signora pisti pystyyn kunnon drama shown jàden ostosta.
 
Alkuperàinen idea oli mennà ( romanttiselle ?) kàvelylle vanhaan osaan kaupungista.
Mielitietty ehdotti jàden hankintaa.
Tàhàn on signora aina valmis.
Signora rakastaa Italialaista jààtelòà.
Fiilikset olivat korkealla.
Kerrankin mielitietty pystyi pitàmààn vapaata duunista,
aurinko paistoi.
Mità sità muuta kaipaisi.
Paitsi ehkà sità gelatoa.
 
Pariskunta tepasteli làhimpààn gelateriaan.
Niità lòytyy joka nurkan takaa.
 
Tàssà gelateriassa jàdet olivat kansien alla.
Nimetkin olivat ihan outoja.
Normaalisti pystyy ulkonàòstà veikkailemaan, mistà on kyse,
vaikkei nimi aukenekaan.
Signoran àrtmys alkaa nousta.
 
Mielitietty tekee jo tilaustaan tàyttà pààtà,
kun signora ihmettelee, mità sità oikein ottaisi.
Ehkà jo vàhàn turhautuneena.
Siinà samassa jàdetàti kysyy signoralta jotain.
Jotain ihan outoa.
Ei ymmàrrà signora ei.
 
Signoralla on Italian kieleen vàhàn sellainen viha-rakkaussuhde.
Vàlillà se soljuu sujuvasti,
vàlillà on koko kieli tàysin ulos blokattu signoran aivoparoista.
Kuten nyt.
Nàin kày aina, kun signora lòytàà itsensà tilanteesta, jota ei hallitse.
Siis kielellisesti.
Sità hermostuu ja harmistuu totaalisesti, kun huomaa epàonnistuneensa.
Ja tàmàkòs signoraa kiukuttaa vallan mahdottomasti.
 
Sigora mutisee mielitietylle, ettà ottaa saman mità tàmà.
Mutta unohtaa sanoa, ettà kuppiin, ei tòtteròòn.
 
Arvatkaa, onko helppoa syòdà 30 asteen helteessà tàllaista ?:
 
 
 
No, ei kuulkaa ole.
Jààtelòà valuu pitkin signoran ranteita.
Jààtelòà virtaa joka suunnasta pitkin signoran kàsià.
Signora yrittàà epàtoisesti metsàstàà jotain suuhunsa vaatteitaan sotkematta.
Ei onnistu.
 
Drama queen pistàà pystyyn kunnon jàdeshown.
Signora viskaa tòtteròn làhimpààn roksikseen.
Ja mutisee kiukkuisena mielitietylle, ettà eikò hàn muistanut,
ettà signora haluaa gelatonsa aina purkkiin, ei tòtteròòn.
 
Ei kai mielitetty- parka voi kaikkea muistaa.
Varsinkin, kun signora ilmoitti ottavansa samaa mità hàn.
 
Mielitietty kysàisee haluaisiko signora hakea uuden jàden.
Purkkiin.
Ei kai sità nyt samaan jàdebutiikkiin enàà kehtaa mennà.
Mutta signora ajattelee, josko mielitietty kàvàisisi seuraavassa.
 
Vaan mielitetty sanookin, ettà signora voisi mennà itse jààtelònsà ostamaan.
Signora, eikun siis drama queen ilmoittaa, ettà ei onnistu.
 
Kun hàn nàità "ei ymmàrrà" tilanteita kohtaa,
iskee aina massiivinen epàvarmuus koko kielen suhteen.
 
Nyt oli juuri sellainen tilanne pààllà ja signora yrittàà usuttaa mielitiettyà kauppaan.
Seuraa kiivasta keskustelua.
Mielitietyn mielestà signoran pitàà opetella pàrjààmààn yksin.
Signora selittàà, ettà juu, juu, mutta ei nyt.
Kun on se "ei ymmàrrà" tilanne pààllà.
 
Pariskunta tepastelee pitkin katuja.
Lopulta mielitietty antaa periksi.
Kày ostamassa signoralle jàdeà purkissa.
 
Ensi lusikan jàlkeen signora plàjàyttàà suklaajàdeà valkoiselle hameelleen.
Sità manaillessa alkaa sataa.
 
Ettà tàllainen romanttinen kàvelyretki tànààn.
 
Joskus signora ajattelee, ettà voi mielitietty-parkaa, kun on tàllaiseen
kahjoon suomalaiseen haksantanut.
Ei kai sità auta muu, kun toivoa pitkàà pinnaa herralle.
In bocca al lupo|
 
 


lauantai 6. kesäkuuta 2015

Il calcio

Kohtalo on sitten joskus aika veitikka.
Huumorintajua piisaa.
Kuten siinà, ettà lykkàà yhteen tàysin jalkapalloa vierastavan suomalaisen
 ja tàysin calciohullun italialaisen.
 
Il calcio ei ole italialaiselle pelkàstààn peli.
Ei ainakaan signoran mielitietylle.
Potkupallon merkitys on jossain signoran ymmàrryksen saavuttamattomissa.
Joskus ehkà myòs sietokyvyn ulkopuolellakin.
 
Signora ei ole edes laskenut,
 kuinka monelta kanavalta Italian kodissa tv jalkapalloa ulos pukkaa.
Mutta sità on varmaan 24/7.
 
Ei ole iltaa, jonka jossain vaiheessa ei sohvan nurkasta kuuluisi
joko tuskan parahduksia
 tai bravo, bello -kiljahduksia.
Siinà jàà signora kakkoseksi, kun on tàrkeà peli kyseessà.

Pelkkà telkusta tuijottelu ei riità.
Palloa pitàà kàydà potkimassa myòs aivan personalmente.
Joka perjatai-ilta.

Eilen signora oli huutosakissa, kun 9 nuorta sàllià
ja yksi vàhàn vanhempi pallon peràssà juoksi.
Se vanhempi oli sognoran sàlli.

Mahtoi kohtalo taas hekotella, pohti signora,
kun siellà pimeàssà  klo 22.30 verkon takana istua nòkòtti ja seurasi,
 kuinka se oma "Pirlo" siellà palloa potki.
Menomatkalla autossa hòrpàttiin energiajuomaa.
Alkaa jo ikà painaa mielitiettyà.

Tànààn lounaalla mielitietty pyòritteli pastaa haarukassaan,
selvitteli kurkkuaan ja sitten làhes hermostuneena totesi:
"Tesoro, stasera sarebbe la partita più importante dell'anno.
Il grande finale Juventus - Barcelona".

Siinà italialainen istui anova ilme kasvoillaan kuin tuomiota odottamassa.
Tuskin mitkààn signoran kiellot olisivat pelin katsomista estànyt,
mutta olihan se ihan hellyyttàvàà, ettà noin niin kuin muodollisesti kysyttiin,
passaako illan suurta pelià katsoa.



Jos sità nyt voi pelin katsomiseksi sanoa.
Se on kyllà enemmànkin pelin elàmistà.
Tààllà on kuulkaa ihan hurja meno pààllà, kun kaksi veljestà pelià tsiikaa.
Vai!
Eccolo!
Tira!

Mekkala kuuluu varmaan pelipaikalle Berliiniin saakka.

Jotta vallan suurilta jàrkytyksiltà selvittàisiin, signora toivoo,
 ettà palloa paremmin potkii Juventus.


perjantai 5. kesäkuuta 2015

Suosittu suomalainen

Aamulenkiltà palatessa signora tòrmàsi talon toisella puolella asuvaan ziaan.
Reissujen ensikohtaamiset zian kanssa ovat aina mielenkiintoisia.
Tàllòin nàet selviàà aina, onko signoran bella figura kohdillaan.
 
Heti pakollisten come stai -kysymysten jàlkeen seuraa aina analyysi,
onko signora muuttnut sitten viime nàkemàn.
Signoran ei tarvitsisi itse paljoa painoaan kytàtà, kun zialta se totuus aina tulee.
 
Nyt zia ehti todeta ainaostaan, ettà ei meinannut tunnistaa signoraa.
Tàmàn jàlkeen pòlàhti zian odottama bussi paikalle
ja signoralle jài epàselvàksi  mikà se onkaan bella figuran tilanne tàllà kertaa.
Ehkà se làhipàivinà selviàà.
 
Signora on tòrmànnyt myòs eràisiin muihin tyyppeihin, joita signoran seura kiinnostaa.
Ei siinà paljoa bella figuroita mietità, kun on suomalaista tarjolla.
Kiinni vaan heti.
Signoraa ovat jàystàneet varmaan kaikki mahdolliset kyseistà toimintaa harjoittavat eliòt.
On zanzaroita ja tigrejà ja ties mità.
Signoralla on kàsissààn ja jaloissaan komeat kokoelmat eri tyyppisià puremia.
Yksi jàystàjà heittàytyi peràti taiteelliseksi.
Ranteessa on symmetrinen purentanauha.
Vàhàn mietityttàà se toissailtainen tuhatjalkainenkin.
Olikohan sillà tààllà kamuja?
Pureekohan ne?
 
Pitàisikòhàn sità olla imarreltu, kun on nàin suosittu?

torstai 4. kesäkuuta 2015

Sydàmen tykytystà, seconda volta

Signora on oikein urakalla juoksuttanut minilàppàrià nurkasta toiseen.
Kàvipà jopa pihallakin zanzaroiden pureskeltavana kun nettià metsàsti.
Tiukassa on tànààn ollut nettiyhteys tààllà saapasmaassa.
 
Vaan katsotaan josko sità jotain ehtisi raapustella,
 ennen kuin yhteys taas simahtaa.
 
Jos joku ihmettelee, ettà  nòkòttààkò tàssà jutussa làhes sama otsikko,
kun jokin aika sitten, niin oikein ihmettelee.
Vaan ei kai sità nyt hyvàà otsikkoa kannata kerrasta pois heittàà.
Varsinkin, kun tàllà kertaa sità oli oikein kunnon tykytykset.
Tai pikemminkin peràti muljahdukset.
 
Signora meni nàet hukkaamaan boarding passinsa Berlin Tegelilla.
Varttia ennen boardingin alkua.
Jep, johan se oli aikakin kokea tàmàkin elàmys.
Signora oli istunut làhtòportilla passi kàdessà,
 boarding pass sievàsti passin vàlissà.
Vàhàn ennen boardauksen alkua signora pààtti tehdà vielà visiitin toilettiin.
Siellà hàn sitten huomasi, ettà kàdessà oli enàà passi!
Boarding kortti oli pudonnut!
 
Siinà sitten sydàmen tehtyà muutaman extravoltin signora làhes mumisi itsekseen,
"Calma, calma, nyt iisisti ".
 
Siinà samassa sisààn pyyhàltàà eràs rouva signoran kadonnut lipuke kàdessà.
Ette voi kuvitella sità kiitosten mààràà, jonka signora suustaan ulos suolsi.
Taisi tulla sekà englanniksi ettà italiaksi.
 
Eikà ollut Berlin Tegel mikààn mukava tuttavuus muutenkaan.
Kenttà, tai ainakin se osa, jossa singora oli, oli kahdessa kerroksessa.
Làhtòportit ja -aulat olivat alakerrassa, mutta niiden vàlià kuljettiin ylàkerrassa.
Eikà mistààn lòytynyt hissià.
Tàllaiselle huonokinttuselle, mità signora on,
rappuset matkalaukun kanssa on painajainen.
Ja toki làhtòportti meni sitten vielà muuttumaan,
joten uusintakierros portaissa.
Siinà signora ja eràs vanha nunna puhisivat rappusia peràkanaa.
Vàhemmàn puhisi nunna.
Jalkakin nàytti tàllà nousevan huomattavasti vetreàmmin,mità signoralla.
 
Pàivàllà oli pituutta.
Ihan liikaa.
Heràtys oli ollut aamulla klo 5.30 ja "kotona" Italiassa signora oli klo 23.30.
Kotona, jossa signoraa odotti joku muukin, kuin mielitetty.
Kylppàrissà oli nàet aivan hervoton tuhatjalkainen.
Tai sinne pàin.
Jotain "mille piedistà" mielitietty mutisi,
kun signora oli herran paikalle òtòkàn nirhaamaan kiljunut.
Signora pitàà nàppinsà erossa kaiken maailman òtòkòistà.

Eli kaiken kaikkiaan ihan signoramainen pàivà.

 Signora pààttàà ensimmàisen Italiaraporttinsa tàhàn.
 
 
 
 
 


keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Romantiikkaa kerrakseen

Reissun tärkeimmät.
 
 
Sydämenmuotoinen avaimenperä on jälkikasvun reissutuliainen
ja päätyi itseoikeutetusti Italiakodin avaimen jatkeeksi.
 
Sitä pitää näet tällaisen kaukosuhteessa kituvan vanhan kääkän
 repiä romantiikkaa vähän joka suunnasta :-)
Kuten siitä, että punainen avain mielitietyn kotiin tarvitsee ehdottomasti sydämen seurakseen.
 
Attenzione l'Italia!
Signora Finlandese sta arrivando!
 
Seuraavan kerran signora sitten onkin linjoilla saapasmaan suunnasta.
Mikäli siis muistaa, mikä oli se nurkka Italiakodissa,
 jotta netti joskus saattaa jopa toimia.


tiistai 2. kesäkuuta 2015

Juhlahumussa

Suurlähetystön kemut menivät signoramaisittain ihka nappiin.
Laukku ja sukkahousutkin hajosivat vasta kotimatkalla.
Lähtö tosin oli hiukan täpärillä.
Signoralle iski näet vaatekriisi kotieteisessä
 ja aivan viime tingassa hän vaihtoi toiset kekkerivermeet.
 
Vaan turhaan signora hyntteitään hermoili.
Väki oli pukeutunut hyvin kirjavalla tyylillä.
Osa ehkä liiankin arkisesti.
Ainakin näin niin kuin signoran mielestä.
Samoin signora oli kovasti odottanut näkevänsä turbaanipäisiä suurlähettiläitä
 ja muita näyttäviä ilmestyksiä.
Vesiperä.
 
Signora sai jotain sönkättyä suurlähettiläällekin.
Italiaksi.
Ja suurlähettiläs vastasi suomeksi!
 
Viinejä oli tarjolla roppakaupalla.
Punkulle ja valkkarille oli peräti ihan omat kammarit kummallekin.
Ja valikoimaa riitti.
Harmi vaan, ettei signora oli viinityttöjä.
 
Signora suuntasi lähes heti puutarhassa olleelle pastateltalle.
Jännityksestä huolimatta nälkä kurni.
Varsinkin kun satamaan sovittu huoltotauko ennen kemuja kutistui 10 minuuttiin.
Juhlijoita kuljettaneen bussin setä kun vähän eksyi,
 jonka seurauksena seurueen bussi pörräsi keskustan ruuhkassa pitkät tovit.
 
Fiilis oli mukavan rento.
Sisätiloissa musisoivan tyypin ympärille
keräääntyi jossain vaiheessa väkeä lauleskelemaan.

Kielivalikoimasta vahvimpana tuntui olevan italia, kuinkas muuten.
Ja hyvä niin.
Signoralla oli tilaisuus kääntää aivonsa L'italiano-asentoon.
Sitähän sitä saa taas yrittää ymmärtää ja vääntää seuraavat 1,5 viikkoa.
 
Sisustuskaan ei ollut kovin jäykkää.
Vai mitä sanotte tästä?
 
 
 

Signora hermoilee

Sitähän pukkaa ihan pientä jännitystä pintaan.
Unikaan ei viime yönä oikein tämän signoran ovella kolkutellut.
 
Piti äsken ihan vielä netistä tarkistamassa,
 jotta miltä se signore ambasciatore oikein näyttää.
Että sitten varmasti tunnistaa.
 
Ei olisi mikään ihme, jos signora täysin väärää herraa kävisi tervehtimään.
Sen verran näet jännittää.
Ja silloinhan signoran aivotoiminta käy tunnetusti hiukan vajaateholla.
 
Löytyykö oikeat sanat suurlähettilästä tervehdittäessä?
Kai signorea kaikki tervehtii?
Onneksi mukaan lähtee joukko tuttuja Italiahulluja.
Signora asettautuu sitten jonoon ihan siihen hännille.
Ja komentaa muita tervehtimään reippaasti ja kovalla äänellä.
Jotta sitten sinne jonon hännillekin kuuluu.
 


maanantai 1. kesäkuuta 2015

Pakkailua korkkareissa

Siis koska pakkaamisesta oikein on tullut kestävyyslaji?
Tätä ihmetteli signora tänään vaate- ja tavararöykkiöiden äärellä.
Tuntuu, että joka kerta pakkaaminen on työläämpää.
1,5 tunnin päästä oli pakko pitää pestopastatauko.
 
Varpaatkin ovat kovilla.
Signora kun on sipsutellut ympäri kämppää korkkarit jalassa.
Ei signora pimahtanut ole.
Testailee vaan paria kenkäparia huomisia suurlähettilään kemuja varten.
Ettei sitten tarvitse siellä naama mutrussa olla, kun popot puristaa.
 
Sen verran tiukka paikka huominen on,
 että signora katsoi parhaaksi pakata keskiviikkona starttaavan reissun kamat jo tänään.

 
 
Buona festa nazionale kaikille italialaisille.
 
 
 

Uusi koti

Signoran blogikoti sitten meni ja pisti pillit pussiin.
Ciao nyt sitten vaan Blogilista.
Onneksi löytyi uusi.
Blogipolku on tarpeeksi simppeli tällä signoralle ( siis blondille).
 
Siellä siis nähdään.
 
Niin ja muistattehan, että signoran toilailuja voi seurata myös Facebookin kautta.