perjantai 31. heinäkuuta 2015

Suomalainen muumio Sisiliassa

"Mun pitàà vàhàn valmentaa suo Sisiliaa varten",
totesi mielitietty.

"Ai miten niin?"

"No, kun sulta menee hermo jo tààllà "Italian" puolella niin herkàsti.
Sisiliassa tarvitaan pitkàà pinnaa, tanta pazienza!
Con calma".

Eka oppitunti oli pari pàivàà sitten.
Lounaalla pariskunta pààtyi ravintolaan,
jossa ei ollut menuita paperilla.
Aivan tarkoituksella kuulema.
Sisiliassa tàmà on mielitietyn mukaan yleistà.
Ja signoralla palaa aina kààmit nàissà paikoissa.
Kun ei ymmàrrà, mità tarjoilija oikein solkottaa,
niin mità ihmettà sità osaa tilata.
Nàlkà ja kielen kanssa turhautunut signora.
Ei ole kuulkaa hyvà yhdistelmà ollenkaan.

Pieleen meni tànàànkin.
Tosin mielitetty kyllà sitten herrasmiehenà kàvi korjaamassa tilanteen,
ennen kuin oli liian myòhàistà.

Pitànee tehdà jonkinlainen sotasuunnitelma tàmàn homman suhteen.


Mielitietty patisti signoran ostamaan aurinkorasvaa kertoimella 50.
Signoran hankkima 30-kertoiminen ei kuulema ole mistààn kotoisin.
Ei signoran suomalaiselle hipiàlle.
Ja jotta saisi signoran vakuuttuneeksi asian tàrkeydestà,
asiasta keskusteltiin vielà eràs ilta pizzeriassa.
Mielitietty taisi olla niin huolissaan siità, ettà suomalainen kàristyy Sisilian auringossa,
ettà haki vielà taustatukea ystàvàltà.
Ystàvàà nauratti.
Tàmà italiatar on itse hyvin tumma ja kestàà aurinkoa hyvin.
Kumppaninsa sen sijaan on vàhàn herkempàà sorttia.
Herra vuoraa itsensà aina tuolla viisikymppisellà.
Ja on sen jàlkeen kuin muumio, kertoi ystàvà.
Kun eihàn tuo viisikymppinen mihinkààn imeydy.


Nyt on sitten viisikymppinen hankittu.
Miten tàmà suomalainen muumio Sisilian auringon kanssa pàrjàà?
Entà meneekò hermo?
Se varmaan selviàà làhipàivinà Facebookin puolella.
Mikàli siis kànnykkà pelaa.
Làppàri jàà kotiin, joten blogiraukkakin jàà nyt yksikseen muutamaksi pàivàksi.
Mikàli tuo linkki Facebookin puolelle ei toimi, lòytyy signora siis Facebookista yksikertaisesti nimellà
Signora Finlandese.










torstai 30. heinäkuuta 2015

Troppo caldo ?

Saapasmaassa on menossa pienoinen kisa.
Missà vaiheessa signora myòntàà, ettà on liian kuuma.
Toistaiseksi ei signoran suusta ole troppo caldoa livahtanut.
Eikà hevillà livahda.
Jo ihan pelkàstààn sen takia, ettà kokonainen viikko ennen signoran Italiaan saapumista
asiasta kàytiin ajoittain aika kiivastakin keskustelua.
Tai làhinnà signora kàvi kuumana.
Mielitietty pysyi tyylilleen uskollisesti hyvin rauhallisena.
No pitihàn sità signoran jollain làmmitellà,
kun reilut kymmenessà asteessa hytisi.

Kun koko kesàn on ollut jàrkyttàvàn kylmà,
vettà tullut làhes joka pàivà,
mittari nàyttànyt monena aamuna ainoastaan vàhàn reilua kymmentà astetta
ja on mukamas kesà,
niin kai sità vàhàn jokainen tulistuisi, jos toinen pamauttaa, ettà olisit tyytyvàinen,
tààllà on hemmetin kuuma.
Eihàn sità tarvi muuta kuin pistàà lisàà vaatetta pààlle!

Signora kiehui muutaman kerran nàità viestejà lukiessa.


Matkalla kentàltà kotiin livahti taas mielitietyn suusta
"Qui fa troppo caldo".


Signora laski mielessààn kymmeneen ja sitten kysyi:
"Vaihtaisitko tàmàn nippa nappa neljààn aurinkoiseen pàivààn ?
Làhes pàivittàiseen vesisateeseen ?
Reiluun kymmeneen asteeseen ?"


Herra myònsi, ettà ei hyvàltà kuulosta.
Ei ollut valmis vaihtokauppoihin.
Vana oikeassahan tuo italialainenkin oli.
Troppo caldo on troppo caldo.
Ja kun heillà on noita kuumia pàivià ollut yhtà paljon mità suomalaisilla kylmià,
niin kai sità vàhàn tuskastuu.


Vaan toistaiseksi signora on kyllà ihan pelkàstààn nauttinut tàstà làmmòstà ja auringosta.
Harvinaista herkkua suomalaiselle tànà kesànà.
Kai sità voisi ihan sanoa, ettà
Che bel caldo!







keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Ciao belli

Tànà aamuna signora pààtti làhteà kaupparatsun matkaan.
Jos siellà on jokunen mielititettyfani, niin àlkàà sàikàhtàkò.
Ei signora mielitiettyà mihinkààn kaupparatsuun ole vaihtanut.
Kyllà mielitietty ja kaupparatsu ovat ihan yksi ja sama tyyppi.

Nàillà yhteisillà ajomatkoilla on kàyty keskustelu jos toinenkin.
Tànààn aiheena oli se, kuinka suomalaiset ovat niin jàyhià antamaan kohteliaisuuksia.
Ja kuinka italialaisille se on niin luontaista.
He kun tuntuvat katselevan maailmaa aivan eri silmin.

Keskustelu sai alkunsa, erààn asiakkaan luokse tehdyn visiitin jàlkeen.
Mielitietty alkoi kertomaan signoralle ongelmasta, joka tàtà bella ragazzaa oli kohdannut.
Singoran korvaan tietenkin sàràhti heti tuo bella.
Vai ettà oikein kaunis!

Vaikka tokihan signora on tàssà vuosien varrella oppinut,
ettà tuota bellaa heitellààn làhes joka vàliin,
ilman, ettà sillà tarkoitetaan sen kummemmin yhtààn mitààn.
Se on usein aivan kuin tàytesana ilman sen syvàllisempàà merkitystà.
Toissapàivànà viimeksi ystàvà erottaessa heitti pusujen jàlkeen
"ciao bella".

"Come sei bella oggi", kuulee ystàviltà hyvin usein.
Kuka suomalainen sanoo kaverilleen, ettà oletpa tànààn kaunis?
No, tuo italialainen versio tarkoittaanee samaa kuin, ettà onpa sulla kiva pusero tànààn.
Kun tapahtuu jotain kivaa,on sekin bella.
Eli ei se bella aina ole niin kaunis, ei ainakaan suomalaisittain.

Ja silti signora vàhàn sàvàhti, kun mielitietty kertoi tuosta bella ragazzasta.
Tàstà sitten kirposikin eittàin mielenkiinoinen turinatuokio italialaisten ja suomalaisten eroista.
Ja kuin pisteenà iin pààlle pirahti mielitietyn puhelin.
Mielitietyllà oli kaiutin pààllà, joten signora kuuli myòs kaiken.
Luurin toisessa pààssà oli mielitietyn edustaman firman pomo.
Miespuoleinen sellainen.

Kun asiat oli saanut selviksi, kuului luurin toisesta pààstà:
"ciao bello".

Jep, mitàpà tuohon muuta lisààmààn.
Ja sità paitsi, oikeassahan tuo pomo oli.
Onhan se ihan  bello, ihan oikeastikin.
Bellissimo mio !















Reissaamisen riemuja

Ei ollut kaikki ihan perfetto Fiumicinolla,
 vaikka signora muisteli lukeneensa jonkun aiheeseen liittyvàn uutisen.
Tai ehkà suomalaisen ja italilaisen perfetton vàlillà on jokin ero.

Ensinnàkin kaikkialla pulputteli edelleen joitain puhdistuslaitteita.
Henkilòkunta hikoili edelleen hengityssuojien alla.
Signora ei tiedà, montako matkalaukkuaulaa Fiumicinolla kaikkiaan on,
mutta lauantai-iltana tuntui siltà,
 ettà siinà pikkuruisessa hallissa on moninkertaisesti vàkeà,
 mità normaalisti.

Signora odotteli laukkuaan làhes 2 tuntia.
Aina vàlillà kàvi kurkkaamassa monitorista,
onko hihna edelleen sama.
Monitori oli tietenkin toisella puolella hallia.
Tsekkausta tehdessà sità sitten menetti aina suht' hyvàllà nàkyvyydellà olecvan paikan hihnan vieressà.
Takaisin tullessa siinà odotti "monikerroksinen" ihmismuuri.
"Ihanan" làmmin muuri, ilmastoinnista kun ei ollut tietoakaan.

Jossain vaiheessa alkoi tuntua aika epàtoivoiselta.
Signora pàhkàili, ettà missà vaiheessa kannattaa luovuttaa ja  mennà kysymààn,
josko kaikki perille tulleet laukut ovat jo hihnalla.

Kun signora naputteli mielitietylle viestià vinkkejà kysellàkseen,
sai hàn vastauksen, ettà herra oli kuullut, ettà Hesan hihna olisi vaihtunut!
Yhtààn kuulutusta ei signora ollut hallissa kuullut.

Signora puikkelehti taas tàpòtàydessà hallissa monitorin alle.
Ja totta, hihna oli muuttunut!

Oikealta hihnalta laukku lòytyi pyòrimàstà làhes heti.
Ties kuinka monta kiekkaa siellà oli jo tehnyt.


Tàmà on nàità reissaamisen riemuja

Ja kuinka monta kohtalontoveria edelleen odottelikaan vààràllà hihnalla.

Ihanaa tàmà asioiden sujuminen tààllà saapasmaassa!


tiistai 28. heinäkuuta 2015

Il paese delle licenze

Signora lòytàà itsensà aina silloin tàllòin saapasmaassa ollessaan tilanteista,
joissa epàilee italian kielistà aivotoimintaansa.
Eteen kun tulee asioita, jotka tuntuvat olevan liian kummallisia ollakseen totta.
Kuten eràs maksulappunen, jonka signora eilen pòydàn kulmalta lòysi.
"Tassa raccolta funghi".

Siis mità ihmettà!
Ei kai nyt sienten keruusta pidà mitààn maksaa?
Illalla signora hyòkkàsi kotiin tulleen mielitietyn kimppuun kysymyksineen.

Juu, totta se on!
Ilman lupaa ei sienià keràillà.
Eikà lupa niin vaan irtoa.
Sità varten pitàà istua muutamalla oppitunnilla.
Joku koekin pitàà suorittaa.
Se signoralle jài epàselvàksi, mità tàmà lupa sitten oikein maksaa.

Mielitetty myòs valisti signoraa, ettà tàssà asiassa on hyvin paljon aluekohtaisia eroja.
Joissakin paikoissa saa tietyn mààràn poimia ilman lupaa.
Tàmà alue, jossa signora majailee, on ehdoton.
Yhtààn hattupààtà ei maasta saa ilman lupaa noukkia.

Eikà tàssà vielà kaikki!
Illalla pizzeriassa ystàvà kertoi,
 kuinka hànen 83 vuotias appiukkokokelas joutuu takaisin koulunpenkille.
Hàn kun puuhastelee jossakin mààrin maanviljyksen parissa vielàkin nàin kypsàssà iàssà.
Nyt on tullut jokin uusi mààràys,
jonka mukaan siihenkin tarvitaan jonkinlainen lupa.
Lupa edelleyttàà muutamaa oppituntia, jonka jàlkeen testaillaan opittua.
Ja lupa irtoaa vasta kun testi on làpàisty.
Ja maksettu.

Kun signora totesi, ettà Italia taitaa olla oikea lupien maa,
totesti ystàvà:
"Ei kun typeryyksien maa".


Singora ei ole mikààn untuvikkoa Italian suhteen.
Italiahulluus on kestànyt jo 13 vuotta.
Silti nàità tilanteita "voiko tàmà olla totta" tulee.



maanantai 27. heinäkuuta 2015

Geenien jàljillà

Signora sai lennolla viereensà kaksi italialaisrouvaa.
Heti alkuhetkistà signoralle iski suunnaton tarve
 yrittàà saada jotain keskustelun poikasta aikaiseksi.
Italian kieli kupli signoran sisuksissa ja odotti pààstàkseen pulpahtamaan ulos.
Jàlleen kerran signora myòs pàhkàili tàtà italian kielen haasteellisuutta.
Tilanteissa, joissa pallo on signoralla ja hàn pààsee aloittamaan  keskustelun,
puhe soljuu erittàin jouhevasti.
Ilman mitààn stressià.

Mutta entàs keskustelutilanteet, joihin signora on joutunut "tahtomattaan"?
Tuskalliset hetket kaupan kassalla, kun kassatàti ilmiselvàsti puhuu hepreaa.
Signoran pààssà suhisee, kàdet hikoaa.
Ei irtoa sanaakaan.
Ei edes "non capisco".

Signora usein myòs vàhàn juksaa kassalla.
Maksaa mahdollisimman suurella rahalla.
Kun ei hàn niità numeroita siinà tilanteessa jummarra.
Parempi lykàtà iso seteli, jotta varmasti piisaa.
Ja kun kassatàti ilmeisesti kyselee pienemmàn rahan perààn,
Signora vaan pudistelee pààtààn.

Vaan kyllà nàiden italialaisrouvienkin kanssa signora joutui tekemààn myònnytykseen.
Kaikkeen ei taivu signorankaan italia.
Rouvat olivat olleet Suomessa ihka ensimmàistà kertaa.
Ihmettelivàt kovin, kun kaikki suomalaiset eivàt olekaan sinisilmàisià blondeja.
Vaan oli heillà siihen selityskin.
Nàiden tummempien suvussa on varmaan ihmisià jostain etelàstà.
Eihàn tuo tummuus muuten olisi mahdollista.
Signora tyytyi nyòkkàilemààn.
Ei riittànyt signoran kielitaito selittàmààn suomalaisten geeniperimàà.

Italialaisilla on nàità uskomuksia suomalaisista varmaan yhtà paljon, kuin suomalaisilla italialaisista.
Signora heràttàà aina ihmetystà, kun hàn ilmoittaa palelevansa.
Kuinka se on mahdollista?
Signorahan tulee sieltà aika arktisesta maasta.
Ettekò te ole tottuneet kylmààn?

Vastaavasti signora aina silloin tàllòin yrittàà Suomessa oikoa hiukan yksipuolisia kàsityksià italialaisista ja heidàn tavoistaan.
Kyllà Italiastakin lòytyy vàkeà joka làhtòòn.
Ei ne kaikki ole samasta muotista samoine ajatuksiin ja tapoineen.

Nyt kun signoralla on tuo italialainen mielitietty,
kirvoittaa se usein aika kiivastakin keskustelua italialaisista miehistà.
Mielikuva on hyvin usein sama.
Ehkà se joidenkin kohdalla pitàà paikkansa, joidenkin ei.
Signoran mielitietty on aika monessa asiassa kaukana tuosta perusstreotypiasta.
Suomalaisten mielikuvasta italialaisesta miehestà.
Itse asiassa signora ei pistàisi pahakseen,  vaikka joitain puolia herrasta lòytyisikin.
Vaan ihan hyvà tyyppi se on nàinkin.


sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Reissukumppanit

Oletteko koskaan olleet koneessa, jossa ei olisi yhtààn kiinalaista/japanilaista?
Signorasta tuntuu, ettà hàn ei ole.
Ja eilinen lento oli todellinen Kiina-Japani -lento.
Kone oli aivan tàynnà.
Signora istui rivillà 10.
Hànen vieressààn ja edessààn oli noin parikymmentà italialaista,
takana alle kymmenen suomalaista
ja kaikki muut paikat olivat valloittaneet nàmà kiinalaiset/japanilaiset.


Signora taitaa tietàà syynkin, miksi heità aina joka lennolle piisaa.
Signora jutteli kerran Rovaniemen kentàllà erààn japanilais/kiinaisryhmàn oppaan kanssa.
Opas kertoi, kuinka heidàn kanssaan on aika raskasta reissata.
Maata kun vaihdetaan làhes joka pàivà.
Heille on kaikkein tàrkeintà nàhdà mahdollisimman monta maata/paikkaa.
Suurin osa reissuajasta menee matkatessa ja lentokentillà.


Tiedàttekò miksi he ottavat aina joka paikassa aivan hervottomasti valokuvia ?
On tàrkeàà saada todistusaineistoa kaikista niistà paikoista, joissa ollaan oltu.
Opas kertoi, ettà kotiin pààstyààn reissaajat kutsuvat koko suvun kuvia katsomaan.
On tàrkeàà pààstà nàyttàmààn, kuinka monessa paikassa sità oltiinkaan.
Heille tuntuu olevan tàrkeàmpàà se,
miltà matka nàyttàà ulospàin, kuin siità saadut kokemukset.


Ai niin, olihan koneessa eràs nuori poika, jonka poliisit saattelivat koneeseen.
Poikaa olivat myòs viranomaiset Rooman pààssà vastassa.
Signora ei voinut olla miettimàttà, mikà pojan kohtalo oli.
Istui niin surkeana siellà koneen peràllà.
Vaikka todennàkòisesti ragazzo ei mikààn puhdas pulmunen ollut,
signoran kàvi silti poikaa vàhàn sààliksi.
Sità kun ei koskaan tiedà, mità minkin tarinan ja kohtalon takana on.
Kaipa sità nàin àitityyppinà nàkee myòs asiat aina vàhàn eri tavalla.
Kyseessà on kuitenkin  todennàkòisesti jonkun rakas lapsi.


Kuten huomaatte, TIM ja sitruunapuun katve toimivat ainakin toistaiseksi sulassa sovussa.
Tosin tàmà on kolmas kerta, kun signora tàtà juttu julkiseksi yrittàà saada.
Toivotaan, ettà tàmà làmmin suhde jatkuu myòs làhipàivàt.
Kuten myòs nàmà ihanat kelit !
Tàllà hetkellà 30 gradi !
Ei valittamista.





torstai 23. heinäkuuta 2015

Pönötystä

Täällä sitä signora on, lähtökuopissa.
Reissuun lähtö kahden  yön päässä.
Seuraavat kaksi viikkoa signora huitelee Italian auringon alla.
Toivottavasti aurinkoa vielä piisaa.
Hiukan on ollut havaittavissa lämpötilan laskua.
 
Ensimmäisen viikon ajan signoran kuulumisia voi lukea täältä blogista.
Mikäli siis TIM on armollinen ja signoralla pitkä pinna.
Tästä tyypistä kun ei koskaan tiedä.
Viimeksi tyyppi ei ollut kovin yhteistyöhaluinen.
Sisätiloissa erään ikkunan kapoinen ikkunalauta oli ainut paikka,
jossa yhteys silloin tällöin pelasi.
Se oli vaan aika haasteellista, kun lauta oli niin kapoinen,
että ei läppäri siinä itsekseen pysynyt.
Siinä signora sitten pönötti,
vatsa etukenossa ja yritti pitää konetta paikoillaan.
Joskus siitä on näköjään hyötyäkin,
ettei ole sieltä siroimmasta päästä.
Iltaisin signora sitten veteli Voltarenia pintaan.
Ei ollut ihan mikään kaikkein ergonomisin asento selkävaivaiselle.
Loman loppuvaiheessa tämä pönötys sujunee tälläkin kertaa vallan mallikkaasti.
Loma ja kilot vatsakummun myötä kun ovat aina kimpassa.
 
Ulkona kuuluvuus oli ajoittain hiukan parempi.
Joskus.
Signora haahuili pitkin puutarhaa läppäri sylissä sopivaa paikkaa etsien.
Vaan tuo TIM on aika veitikka.
Kun yhtenä päivänä yhteistyö pelasi ihan perfetto erään sitruunapuun katveessa,
ei seuraavana päivänä mokkula pukahtanutkaan.
 
Toisella lomaviikolla signoran höpsötyksiä Sisilian valloituksesta voikin sitten seurata vain
naamakirjan puolelta.
Siis mikäli TIM ja kännykkä suostuvat yhteistyöhön.
Läppäri saa jäädä Italian kotiin.
Ehkä sitten joskus loman jälkeen ilmestyy Sisilian kuulumisia myös tänne.
Mikäli signora enää kotiin palattuaan mitään muistaa.

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Kätevää ?

Signora kuvitteli, että olisi niin kätevää tässä kahden maan välillä lennellessä
 säilyttää osaa tavaroista ja vaatteista Italiassa.
Pah!
Se kätevyys näkyy ehkä matkalaukun painossa,
ei missään muualla.
Itse asiassa, näyttää siltä, että koko touhu on aika työlästä.
 
Ennen pakkaamista signora vääntää listan, mitä kaikkea tällä kertaa tarvitsisikaan.
Sitten tarkistaa Italiassa olevien  kamojen listasta, mitä siellä on jo valmiiksi.
Sitten tekee listan, mitä pitää pakata.
Tarkistaa moneen kertaan Italian listasta,
onko tosiaan joku tärkeä juttu siellä vai Suomessa.
 
Tänään signora etsi epätoivoisesti uikkareitaan.
Kun muisteli niiden varmasti niiden olevan kotona.
Etsintäoperaation lopputuloksena koko makuuhuoneen lattia on täynnä vaatteita.
Signoran etsimistyyli oli tehohas "hyllyllinen kerrallaan lattialle -tyyli".
Ei sitä turhia jaksanut hyntteitä paljoa viikkailla.
Kaikki vaan lattialle levälleen.
Siitä oli simppeli haravoida.
 
Kunnes viimeisen hyllyn ollessa tyhjä, tuli mieleen kurkata Italian listaa.
Ja mitä siellä lukikaan?
Uimapuku!
Siis Italiassa.
Jos siihen listaan nyt sitten voi luottaa.
Siinä kun seisoi myös yksi pusero,
joka löytyi lattialta vaatekaaoksen keskeltä.
 
Siis tähän pakattavien tavaroiden tsekkaukseen ja kasaan haalimiseen meni lähes 2 tuntia!
Ja vielä on edessä niiden pakkaaminen.
 
 
Että se siitä kätevyydestä.
Rentouttavia lomavalmisteluja vaan signoralle.
 
 


maanantai 20. heinäkuuta 2015

Haloo

Ei sitten tullut Airberlinin sedille ja tädeille mieleen,
että ei signoralta taitu saksan kieli.
 
Signoralla on kaikenmaailman etu- ja jäsenkortteja
 lähes jokaiselle lentofirmalle.
Kun sitä nyt kerran lentelee oikein urakalla,
voisihan sitä jotain pointsejakin koittaa kerätä, tuumi Signora.
 
Niinpä viime kuussa Airberlinin kyydissä köröttäessä täytti signora liittymisblakaatin.
Tänään tuli postia.
Kaikki saksaksi!
 
Signoran saksan kielen taito rajoittuu muutama vuosi sitten
 "Lemmen viemää" -sarjasta tarttuneeseen
  ich liebe dichiin.
Tuolla taidolla ei oikein pitkää kirjettä suomennella.
 
Siis luuleeko ne ihan oikeasti, että kaikki suomalaisten aivot kääntyvät myös saksankielelle?
Haloo!
Mitenköhän tuo sanotaan saksaksi ?
Tuo haloo ?
Pitäkää korttinne !
Nein danke!
 
Ei jaksa signora alkaa edes vääntämään purnausviestiä.
Ymmärtäisiköhän ne edes engelskaa.
Ehkä sitä voisikin kirjoittaa italiaksi.
Olisi yhtä älytön juttu, kuin että lähettävät suomalaiselle postia saksan kielellä.

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Säätiedotus

 
Signora Finlandese meteorologipalvelut tiedottaa: 
Superhelteen alla kärvistelevät italialaiset, attenzione!
Helpotusta tiedossa 25.7. alkaen.
Signora Finlandese saapuu sadekuurot mukanaan reilun viikon päästä.
Eli kaivakaa vaan sateenvarjot kaapin peränurkista.
Ehkä joku villanuttukin voi olla paikallaan. 
Signora Italiassa  on erittäin toimivaksi todettu viilennyskeino.
Epäilijöille kerrottakoon esimerkki viime vuodelta.
Signora vietti loppukesästä Italiassa 3 viikkoa.
Sitä ennen italialaiset olivat tuskailleet lähes 7 viikkoa helteessä ilman yhtään sadepisaraa.
Kunnes signora pölähti paikalle sadekuuroineen.
Niitä piisasi aika lailla jokaiselle signoran Italiapäiville.
Kotiinlähtöpäivänä lopulta aurinko pisti parastaan ja sadepilvetkin purjehtivat muille maille.
Ja siitä sitä eteenpäin se aurinko sitten taas italialaisia helli, päiväkaupalla. 
Ja huomio Sisilia!
Teitäkin onnistaa tällä kertaa.
Kunhan vielä reilut pari viikkoa kipristelette porottavan auringon alla,
niin signora ja virkistävät sadepilvet pelmahtavat myös teidän iloksenne elokuun alussa.
 
Fontit taitavat olla nyt hiukan sekaisin näissä signoran raapusteluissa.
Käytössä on ollut eri kone ja jostain syystä ei taida tunnistaa valittua fonttia.
Kappalejakojakaan ei taita blogin puolella näkyä vaikka muokkaustilassa näkyy.
Vaan eiköhän asia ole tullut selväksi.
Eli, että se on kohta helteiden loppu saapasmaassa.


maanantai 13. heinäkuuta 2015

Italialaisen pauloissa

Lienee kaikille jo tullut selväksi, että signora on aikamoinen Italia-hullu.
Hulluus on mennyt niin pitkälle, että signora on haksahtanut italialaiseen nettikauppaan.
Jokunen vuosi sitten signora tilasi kengät Yooxilta, kun ystävä putiikkia kovin suositteli.
Eikä suositellut turhaan.
Valikoimat ovat mahtavat.
Merkkejä löytyy jokaiseen makuun.
Alennuksiakin on ihan kiitettävästi. 
Entä kuljetus?
UPS:in poikien hellässä huomassa paketit tulevat perille pikavauhtia.
Varsinkin, jos valitsee pikakuljetuksen,
kuten signora viime viikolla teki,
 kun jälkikasvu uusia popoja pikaisesti tarvitsi.
Mamma naputteli tilauksen torstaiaamuna klo 10
ja seuraavana päivänä klo 15.20 kiikutti UPS:in setä kenkälaatikon lapsukaiselle.
Yön aikana popot olivat lentäneet Bergamosta ensin Saksaan,
sieltä ruotsiin ja lopulta Suomeen. 
Signora ei ole koskaan joutunut mitään palauttamaan,
mutta sekin sujuu ystävän mukaan kivuttomasti.
Soitto UPS:lle ja poijjaat päräyttävät hakemaan paketin kotiovelta. 
Aika kiva juttu.
 
 
 


lauantai 11. heinäkuuta 2015

Letkuviidakossa

Signora päätti perjantai-iltana tulla katsastamaan,
mitä sukkamiehet ovat saaneet aikaan.
Aikamoinen letkuviidakko signoraa kämpillä odotti.
 

 
Ovat sedät pistäneet hösseliksi.
Ja hyvä niin.
Jos sitä vaikka homma olisi viikon päästä jo ohi.
 
Pari kertaa on signora letkuihin meinannut kompastua
 vaikka kuinka niitä yrittää vältellä.
 
Aika haasteellista tämä elo on tällä hetkellä.
Sitä tarvitsee vettä yllättävän moneen asiaan.
Vessakin on ihan kiva juttu.
Tällä hetkellä pitää toilettia varten kipittää alakertaan.
Onneksi siellä on sentään yksi vessa, jota voi käyttää.
Samoin yksi suihku.
Signora suunnitteli äsken menevänsä pyykkitupaan tiskamaan.
 
Vaan huomenna illalla signora suuntaa taas äidin ja isän helmoihin.
Jos sitä sitten ehtisi töihinkin ajoissa,
kun ei tarvitse muiden asukkaiden kanssa suihkua jonottaa.
 
 
 


tiistai 7. heinäkuuta 2015

Loukussa jos toisessa

Elämä kahden maan loukussa saa aina silloin tällöin aikaan
pientä pähkäilyä ja sekaannuksiakin.
 
Eilen oli signoran ja mielitietyn tarkoitus yrittää viettää laatuaikaa yhdessä,
virtuaalisesti.
Siis niin, että molemmat olisivat samaan aikaan jonkin teknisen vempaimen päässä.
Yleensä tämä tapahtuu Viperin välityksellä,
signora naputellen omalla kannettavallaan
ja mielitietty tabletillaan.
 
Nyt varmaan joku pähkäilee, että miksi ihmeessä Viper ?
Miksei Skype ?
Yleensä tämä yhteinen laatuaika on sellaiseen kellonaikaan,
että signoran italiankielinen aivotoiminta on aika minimissä.
Se vähäinen italiankielinen aivohyrräys toimii parhaiten kirjallisesti.
Sanakirjan kera.
 
Mukava yllätys on ollut se, että Viperin saa ladattua myös koneelle.
On huomattavasti mukavampaa naputella koneella
 kuin räplätä kännykkää.
Lyhyet viestit päivän mittaan singahtelevat WhatsAppin turvin.
 
Eilen illalla signora odotteli mielitietyltä viestiä,
koska herra olisi sormet tabletilla.
Jossain vaiheessa WhatsAppiin kilahtaa viesti:
"Missä olet? Laitoin sinulle viestin Viperin kautta".
 
Signora tarkistaa luuristaan Viperin viestit.
Ei mitään.
 
Signora avaa koneensa ja tsekkaa sieltäkin.
Vaikka funtsailee, että tuskin se sielläkään näkyy,
kun ei kerta puhelimessa näkynyt.
 
Ja tyhjää täynnähän se on.
Signora naputtelee viestin.
Mielitietty vastaa:
"Laitoinkin viestin vahingossa italialaiseen numeroosi".
 
Signoralla ja mielitietyllä alkaa olla jo ikää sen verran,
että pakostikin  menee nämä systeemit sekaisin.
Tässä kahden maan loukussa.
 
Signora on siis myös kahden puhelimen loukussa.
Vanhassa, varalla olevassa kännykässä on nykyään italialainen kortti.
Tosin Suomessa ollessa ei läpyskä ole aktiivinen.
Ennen signoran Italiaan pölähtämistä mielitietty aina lataa kortin
ja näin se on heti toimintavalmis,
kun signora sen Fiumicinolle lennähtäessä päälle napsauttaa.
Siis toimintavalmis periaatteessa.
Hyvin usein puhelin on mykkä milloin mistäkin syystä.
Sedät liittymäbutiikissa sitten selittelevät mitä milloinkin.
Viimeksi kesäkuussa, että lataus ei ollut aktivoitunut,
koska liittymää ei oltu käytetty vuoteen.
Kun setä näin tiukasti väitti,
se oli turha käydä väittämään,
 että kyllä luuri oli signoralla kovassa käytössä viime helmikuussa.
 
Molemmilla on hyntteitä ja jos jonkinlaista tavaraa myös "kakkosmaassa".
Signoran Italiassa oleva omaisuus on jostain syystä massiivisempi.
Ei siitä mihinkään pääse, että naisilla sitä roinaa on enemmän.
 
Aina joskus sitä huomaa tarvitsevansa juuri sitä siellä toisessa maassa olevaa juttua.
Vaikka kuinka on pähkäillyt, että näin ei käy.
Mitä sitä täällä Suomessa valkoisella pitkällä hameella tekisi?
Täällähän tulee vettäkin koko ajan.
Kolttuhan olisi ihan roispeessa.
Nyt signora sitä kuitenkin haikailee.
 
Tai kun ne mustat ballerinat olisivat just nyt niin kivat.
Mutta kun ne on siellä saapasmaassa.
Vaatteiden ja kenkien lisäksi signoralla on mielitietyn luona mm laukkuja,
 kirjoja, hiustenkuivaaja ja hervoton valikoima ties mitä purnukkaa ja putelia.
Mielitietty pyörittelee aina päätään,
kun kaikesta tästä huolimatta signoraa ilmestyy Italiaan isojen kapsäkkien kera.
Vaan eihän ne miehet voi ymmärtää.
Eihän?
 
 
 

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Salakieli

Signora oli pitkästä aikaa vähän tuulettumassa ystävän seurassa.
Signorat suuntasivat aluksi syömään espanjalaishenkiseen ravintolaan.
Tarjoilijaparat taisivat joutua signorien kanssa vähän koville.
Yksi ei ollut oikein perillä kaikista heillä tarjolla olevista viineistä.
Annosten sisällöistä signorat tenttasivat kovasti.
Ennen ja jälkeen syömisen.
 
 Syöminkien päätteeksi tilatut espressot olivat aivan karmeita.
Molemmat kun kittaavat vain ja ainoastaan espressoa,
on makunystyrät tämän italian ihanuuden suhteen hyvin tehokkaat.
Signorille tarjottua ei kyllä voinut espressoksi kutsua.
Taisivat tarjoilijatytöt huokaista helpotuksesta,
kun signorat lopulta paikalta poistuivat.
Niin ja jättivät sen karmean litkunkin laskuttamatta.
 
Ystävykset päättivät suunnata vielä baariin.
Myös signoran ystävä puhuu italiaa.
Ystävyksillä onkin tapana aina silloin tällöin kommentoida
vähemmän mukavia juttuja italiaksi.
Heillä on vähän noin niin kuin salakieli.
 
Eilen kieli olikin tiuhaan käytössä.
Baarissa tuntui olevan aivan huikea määrä muutaman paukun liikaa juoneita ärveltäjiä.
Ärsyttävintä näissä tapauksissa on se,
 että sitä lasia ei malteta jättää edes siksi ajaksi, kun tanssitaan.
Kun siellä lattialla sitten tungoksessa huojutaan ja heilutaan,
saa kanssajoraajat takuuvarmasti litkut kintuilleen.
Tai niskaansa.
 
Toki virkistihän se mukavasti märissä kengissä siellä helteisessä baarissa tanssia.
Tai siis yrittää tanssia.
Juomista limaiseen lattiaanhan ne popot kiinni liimaantuivat.
Harmi vaan, ettei tullut valittua kenkiä sillä kriteereillä, että eivät ole kaljasta moksiskaan.
Kumppareillako sitä pitäisi viihteelle lähteä, häh?
 
Vaan pieni vaara tuossa salakielessä on.
Voipi pian käydä niin, kuin signoran eräälle entiselle työkamulle.
Poijjaat olivat Pariisissa reissussa ja matkustivat metrossa.
Kyytiin purjehti sisään hyvin tyylikäs rouva, turkissa.
Ja ulkona  oli t-paitakeli.
 
Pojat kommentoivat aika ärhäkkääksi tätä rouvaa.
Siis suomeksi.
Rouva oli hiljaa koko matkan, mutta pois jäädessään huikkasi:
"Terveisiä pojat, Posiolta".
 
 
 

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Sukkamiehiä pakoon

Signora on pakkauspuuhissa.
Taas!
 
Signora suuntaa ensi viikon alusta pariksi viikoksi mamman ja papan hoiviin.
Signoran kodin valtaa jotkut sukkatyypit.
Pistävät signoran kylppärin ja keittiön ylösalaisin.
Ja ajavat signoran evakkoon.
Tai voisihan sitä täällä noiden tyyppien jaloissa pyöriä
mutta hankalaa se olisi, kun omivat kylpyhuoneen ja keittiöön kokonaan.
 
Vaan pienempi paha nuo sukkamiehet ovat kuin kollegansa,
jotka pistävät talon sisuskalut täysin uusiksi.
Signora on kuullut, että viemäriremppa sukituksella on huomattavasti
simppelimpi ja nopeampi juttu kuin perinteinen keino.
 
Ovat sedät luvanneet laskiämpärit asuntoihin tuoda.
Samoin alakerran vessa ja saunan suihkut ovat käytössä.
Signora kävi eilen tarkistamassa tuon toiletin.
On ilmiselvästi sukua mystisille italialaisille vessoille,
joiden lukosta ei saa mitään tolkkua.
Ei tuota ainakaan uskalla lukkoon laittaa.
Eihän sieltä pääse pois!
Ellei sitten kökötä pöntön reunalla niin, että ylettyy oven kahvaan roikkumaan.
Tämän signora on Italiassa testannut toimivaksi systeemiksi.
 
Entäs sitten tuo suihkupuoli.
Sielläkö sitten käytävällä jonotetaan, kukin vuoroaan?
 
Ei, ei, ei.
Kyllä signora mieluummin palaa synnyinseuduilleen.
Itseasiassa työmatkakin lyhynee hiukan.
Ja äiti tekee niin hyvää ruokaakin.

Tosin kyllä signora kotiin piipahtaa parin päivän välein.
Vaatteita hakemaan.
Eihän sitä voi tietää,
tarvitseeko sitä parin päivän päästä toppatakkia vai hellemekkoa.