perjantai 25. syyskuuta 2015

Triste

Tänään oli jotenkin surullinen päivä.
Signora aloitti aamunsa kotisohvalla kyynelehtien.
Tuntui niin pahalta.
Aamuteleviossa näytettiin erään pakolaisbussillisen saapuminen.
Autosta purkautui pelokkaan näköisiä äitejä pienet kääröt sylissään.
Pieniä lapsia kapusi bussista ulos selvästi peloissaan.
 
He olivat saaneet hiukan liian julman vastaanoton.
Vastaanoton heille järjesti joukko suomalaisia soihtuineen,
Ku klux Klan -pukuineen ja raketteineen.
 
Signoraa mietitytti, miltä tuo hyökkäys tuntui.
Varsinkin noista pienokaisista.
Kun takana on ehkä ties minkälaisia hyökkäyksiä,
kranaattien pauketta.
Tuliko heille pelko, että sama jatkuu täälläkin ?
Tuskin he ymmärsivät, että kyseessä oli vain ilotulitusraketit.
 
Signora tietää, että maahan pyrkii jos jonkinlaista väkeä.
Ehkä mukana on niitä kaikkien parjaamia elintasopakolaisia.
Vaan onko oikein, että yhden joukon takia sanotaan myös todella apua tarvitseville,
että turha tänne tulla ?
Leveän elämän perässä ?
 
Kesällä Italiassa ollessa signora näki  lähes päivittäin televisiosta,
kuinka rannikkovartiosto kantoi merestä pelastettuja
vauvoja ja pieniä lapsia.
 
Äitinä signora voi vannoa,
 että tuskin kukaan vanhempi riskeeraisi lastensa elämää tuollaisella matkalla
 pelkästään hyvän elintason vuoksi.
Jokainen vanhempi voi kysyä tätä itseltään.
Tuskin kenellekään on enää epäselvää,
kuinka järkyttävän vaarallisia nuo venematkat ovat.
 
Voi, kun se jonnekin kadonnut inmimillisyys löytyisi.
Nyt netti on täynnä mitä karmeimpia juttuja.
Vapaaehtoistyötekijät ovat saaneet uuden nimen,
Suvakit.
Uhkailuja satelee.
Polttopulloja heitellään.
 
Surullista.
 


keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Fiilistelyä

Signora osaa sitten joskus olla aika hankala ihminen.
Niin itselleen kuin läheisilleenkin.
Ja varsinkin mielitietylle.
 
Signora kitisee ja purnaa  monista asioista.
Usein myös niistä, joille ei voi mitään.
Liekö sitten ajattelee, että jos niille kuitenkin voisi.
Lopputulos tällä on se,
että mielitietty pahoittaa mielensä
ja signora esittää drama queeniä.
 
Siis pitäisihän mielitetyn signoran ajatukset ymmärtää.
Ja ne ymmärrettyään ajatella itsekin täysin samalla lailla,
eikö niin ?
Ja tehdä mahdottomia ?
 
Ja näitä ajatuksia on kuulkaa joka lähtöön
kun tällaista pikkasen normaalia haastavampaa parisuhdetta
yrittää eteenpäin luovia.
 
Ja kun näin ei tietenkään tapahdu.
Siis että mielitietyn ajatuksenjuoksu menisi samaa rataa signoran ajatusten kanssa,
signora piehtaroi marttyyriyden syvissä syövereissä.
On paha mieli,
uni ei tule,
töissä ei pysty keskittymään.
 
Onpa joskus käynyt jopa niin,
että kun fiilis alkaa olla jo pikkasen positiivisempi,
tarraa signora vielä niihin pahan olon viime rippeisiin.
Ei kai sitä nyt niin helpolla lepytä tai unohdeta paha mieli.
ei todellakaan.
Ollaan tässä nyt vielä martyyriä päivä tai pari.
 
Ja kaikki tämä usein täysin turhaan.
Ja vielä useimmin asioista, joille ei vaan voi mitään.
Mielitietty parka siinä sitten on helisemässä
kun ihmettelee, että mistä nyt taas oikein tuulee.
Ja miten sitä oikein pitäisi olla.
 
Sunnuntaina signora turisi pitkät pätkät puhelimessa
ystävän kanssa.
Signora narisi taas näistä negatiivisista fiiliksistä.
Ystävä piti pienoisen puhuttelun.
Hyvin tarpeellisen sellaisen.
 
Vaikka signora oli jo aiemmin tajunnutkin,
että turha mökötys ja myrtsitys on täysin turhaa,
oli hän sitä silti aina jatkanut.
Ja voinut huonosti.
Ja aivan varmasti myös mielitietty on voinut huonosti.
Kaiken kun sai aina niskaansa.
Sekä vaatimuksia toisensa perään.
Tuskin tämä aina niin kovin hyvää parisuhteellekaan tekee.
 
Kaikki tämä oli signoralle aemminkin periaatteessa selvää.
Vaan joku juttu puuttui, että ajatuksiaan saisi muutettua.
Se joku juttu oli ystävän sanat.
Se jokin viimeinen solmu aukesi.
 
Signora pystyi taas nauttimaan siitä, mitä on.
Sensijaan, että märehtisi sitä, mitä ei ole.
 
Kiitos Merja !
 
 
 
 
 
 

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Tyytyväinen 50 vee -signora

Herra Murphy jätti signoran juhlat täysin rauhaan.
Mitä nyt aikaisemmin päivällä muistutteli olemassaolostaan
 ja rikkoi signoran hiustenkuivaajan.
 
Onneksi signora oli pessyt kuontalonsa sen verran ajoissa,
että pystyi haivenet kuivina vieraat vastaanottamaan.
 
Vieraat muuten vastaanotti ihan ensi alkuun kyltti ovessa.
 
  
Signora on vähän tällainen näpertelijä.
Tykkää suunnitella kaikkea pientä kivaa,
jolla saa hyvän fiiliksen vieraille.
Sillä sitä signora kemuilta aina toivoo,
hyvää fiilistä.
Ja vieraille myös fiilistä siitä,
että ovat odotettuja.
 
Kaikki eivät ennestään tunteneet toisiaan.
Signora halusi tehdä tälle asialle jotain.
Jotain muutakin, kuin esitellä vieraat nimillä.
 
Signora kirjoitti jokaisesta vieraasta lyhykäisen tarinan.
Tarinan signoran ja tämän vieraan historiasta.
Ja vasta tarinan lopussa paljastui, kenestä oli kyse.
Nämä lyhyet pilke silmäkulmassa kirjoitetut tarinat korvasivat puheen.
Siinä jokaisen tarinan jälkeen signora pyrähti skoolamaan tarinan päähenkilön kanssa.
 
Signora aina vähän jännää tällaisissa juhlissa,
ettei kukaan tunne itseään yksinäiseksi,
jos ei tunne ketään.
Koolla kun oli sekä ennestään tuttuja keskenään,
että ei tuttuja.
 
Aivan ihanaa oli huomata,
että turinointia syntyi sekä tuttujen että ei tuttujen kesken.
Ja aivan parasta oli,
kun signora kuuli jälkeenpäin useammalta vieraalta,
kuinka oli ollut mukava tutustua uusiin ihmisiin ja
kuinka mukavilta he tuntuivatkaan.
 
Ja juttua tosiaan piisasi.
Rouvia oli koolla 14 ja fiilis oli välillä kuin jossain täpötäydessä kahvilassa.
Puheensorina oli massiivista.
jossain vaiheessa signora aivan ihmetteli,
että miten näin pienestä joukosta sellainen sorina syntyykään.
Eikä kukaan puhunut mitenkään kovalla äänellä.
Keskustelua taisi vaan olla useita meneillän samanaikaisesti.
Ja emännästä tämä oli tietenkin aivan ihanaa.
Sehän oli sen merkki, että väki tuli hyvin juttuun.
 
Vatsan täytettä löytyi peruna-mozzarella-pesto-tomaatti-basilikasalaatista,
aurinkokuivattu- tomaatti -tuorejuustolihapullista,
rucola-pinjansiemen.parmesansalaatista,
tonnikala-yrttituorejuusto-suolakurkku-kolmioleivistä
sekä erilaisista leikkeleistä.


 
Prosecco oli mitä mainioin juoma näille syömingeille.
Punkku ja kuohari siinä ihan tasaveroisina perässä.
 
Signoran kemuista löytyy myös lähes aina limocelloa.
Niin myös tälläkin kertaa.
 
Kermakakulla on pääsy kielletty näihin pippaloihin.
Juhlakalu kun ei kermasta välitä.
Signora oli väkertänyt kuppikappuvuokiin pieniä leivoksia.
Pohjana ihan kaupasta ostettu suklaahippukakku,
jonka signora pilkkoi pieniksi palasiksi ja kostutti maitokaakaolla.
Signora täytti pikku vuoat näillä kakun paloilla.
Päälle kuorrute, joka piti sisällään seuraavaa:
mascarponea, kreikkalaista jogurttia, sokeria ja sitruunamehua.
Täytteen päälle vielä vähän koristeita nököttämään
ja aivan taivaallinen herkku on valmis.
 
Kreikkalaisen jogurtin sijaan sopii vallan hyvin myös bulkarian jogurtti.
 
Ihan mainiot kemut sitä taisi signora kasaan saada.

lauantai 19. syyskuuta 2015

Vastaisku Murphylle

Signoran kemut alkavat olla pikkuhiljaa valmiina starttaamaan.
Suurin osa tarjottavista valmistui jo eilen.
Signora ei tykkää jättää mitään viime tippaan.
Eikä itseasiassa juhlapäiväänkään.
Kiitos tästä kuuluu sille signoran kokkikamulle.
 
Ehtii sitten toteuttamaan suunnitelma B:n,
jos tuo herra täysin hervottomaksi heittäytyy.
Tällaisestakin on kokemusta.
Pahimmillaan piti kokkauspäivänä palata kauppaan  7 kertaa !
 
Kuten huomaatte,
signore Murphyn tohuilla ei ole mitään rajaa.
Niinpä signora pelaa varman päälle.
Ja sitä paitsi,
ei olisi kovin mukavaa ottaa vieraita vastaan,
jos juuri takana on ollut tahtojen taistelu tuon ärsyttävän herran kanssa.
 
Ei kiitos.
Juhlapäivänä vaan loppusilaus.
Ja saapi sitten rauhassa tällätä itsensä juhlakuntoon.
Ja vähän kämppääkin.
 
On aikaa vähän leikkiä vaikka kukilla.
Signora päätti tällä kertaa pätkiä kukkia  myös erilaisiin astioihin
tylsien maljakkojen sijaan.
 

 
 

perjantai 18. syyskuuta 2015

Kokkailua signore Murphyn seurassa

Signoran juhlavalmistelut ovat täällä kuumimmillaan.
Signoralle tuttuun tyyliin.
Perinne näet on ollut,
että kokkikaverina on aina ollut signore Murphy.
Signora ei muista yksiäkään kemuja,
joiden valmisteluihin ei tätä herra olisi ängennyt.
 
Eilen herra huomasi omaavansa todella herkullisen tilanteen touhuillensa.
Signoran väsymys kun pisti keskittymisen koville.
Ja eikös herra Murphy ollut heti siinä norkoilemassa.
 
Ensin humpsahti kuoharilasi lattia.
Ja rikkihän se tietenkin meni.
 
Signora otti uunista astian vähän hepposin ottein
ja uuniin ja pitkin lattiaa humahti hervottomat määrät rasvaa.
 
Vaan eipä hätä päivää.
Onhan signoralla kaapissa uuninpuhdistusainetta.
Ei muuta kuin ensin odottamaan, että uuni vähän jäähtyy
ja sitten vaan töhnää ruiskuttamaan.
 
No, siinä samassa kaapissa oli myös hyönteismyrkkyä.
Saatte veikata, kummasta purkista signora uuniin ruiskutteli.
Saatte vihjeen.
Herra Murphy siinä kuiskutteli koko ajan signoran korvaan.
 
Että näin.
Pitää varmaan siirtää putilo pois keittiöstä.
Ja nyt ihan oikeesti Herra Murphy!
Etkö ole jo huvisi saanut näistä valmisteluista ?
Voisitko please mitenkään häippästä tästä huushollista ?
Tule vaikka sitten lauantain jälkeen takaisin,
mutta nyt nyt jättäisit signoran rauhaan ?
Onnistuisiko ?
 


maanantai 14. syyskuuta 2015

Pottukielto

Signoralla on jo täysi höyry päällä ensi lauantain
50-vuotiskemujen suhteen.
Suurin osa tarjoilutarvikkeista on jo hankittu.
Puuttuu ainoastaan ne, jotka pitää tuoreena hankkia.
Se, mistä niitä sitten signora hankkii,
onkin vielä auki.
Perjantaina signoralla on vapaa ja oli tarkoitus lähteä
kaupungille tarvikevarastoa täydentämään.
Vaan nythän on änkeämässä se AKT:n työnseisaus.
Ja bussilla pitäisi päästä.
Ehkä suunnitelmat siirtyy torstaille.
 
Signoran kemuista ei kermakakkua löydy.
Signora ei ole kerman ystävä.
Eikä sen kummemmin mikään hyvän päivä tuttukaan.
Voisipa melkein sanoa, että on vihollinen.
Kerma kun on vaan niin kamalan makuista signoran mielestä.
Vaan kyllä tuolle kaakulle korviketta löytyy.
Signoran ihan oma hyväksi havaittu viritelmä.
 
Vaan tarvitseeko sitä edes nyt aina noissa perinteissä olla niin kiinnikään ?
Signorasta olisi oikeastaan aika tylsää,
 jos vieraat tullessaan jo suurinpiirtein arvaisivat, mitä pöydästä löytyy.
Voileipäkakkua,
karjalanpiirakoita,
Kuivaa kakkua.
 
Ei signora mikään ronkeli ole.
Signora vaan haluaa yllättää vieraat jollain.
Tarjota jotain, jota ei toivottavasti ole ollut muualla tarjolla.
Ja ehdottomasti sellaista, joka ei kuulu arkimurkinoihin.
Juhlaan kuuluu aina myös erilaiset makuelämykset.
Italiaa unohtamatta.
 
Nyt ei ole lämmintä ruokaa tarjolla,
vaan muuta monenlaista ennen kaikkea helposti syötävää.
Väkeä on sen verran paljon, että pöydän ympärille ei mahduta.
Niinpa tarjottavan pitää olla simppelisti syötävää.
Esim ei mitään, jossa tarvitsisi veitsellä armottomasti höylätä.
Se kun ei lautanen  sylissä ole kaikkein simppelein homma.
 
Vaan jos signora joskus ihan lämmintä pöperöä vääntää,
niin yksi on ylitse muiden, jota pöydästä ei missään tapauksessa löydy.
KEITETYT PERUNAT!
 
Signoralle nuo ovat arkisuuden huippu.
Heti kintereillä tulee jotkut kiusaukset.
Kinkkukiusaus, lohikiusaus.
 
Mitä signora sitten oikein tarjoaa ?
Siellä ruudun toisella puolella on useampikin kemuihin osallistuva,
joten eihän signora sitä nyt vielä voi paljastaa.
Ehkä sitten joskus viikon päästä.
 
 


lauantai 12. syyskuuta 2015

Kyytiä tiedossa

Signora on kiivennyt läpi kaikki mahdolliset tasot opiskella italiaa.
Jäljellä oli enää keskusteluryhmä.
Signora on enemmän kielioppi- ja oppikirjatyttöjä,
mutta ilmoittautui kuitenkin,
vaikka vähän haastavalta tuntuikin.
 
Onhan tämä aina se kompastuskivi Italiassakin.
Tai joskus se on jopa vuori, ei kivi.
Kun monta korvaa on valmiina signoran jutustelulle,
ottaa signoran koko vaivalla opettelema sanavarasto kintut alleen
ja livahtaa ties minne.
Eikä takaisin tule, vaikka kuinka anelisi.
Ehkä se ei ymmärrä suomea.
Se kun ei jättänyt jälkeensä edes sanoja,
jolla sitä takaisin kerjäisi.
 
Yksi kerta on nyt takana.
Kai signora siellä jotain sönkkäsi.
Vaan ei kuitenkaan ollut läheskään tyytyväinen.
Voi kun olisi niin mahtavaa jutustella ilman,
että sydän hakkaa hullun lailla
ja tuntuu muljahtelevan pois paikoiltaan.
 
Ehkä yksi syy tähän on se,
että kaikenlainen julkinen esiintyminen suomeksikin on vallan kauhistus.
Saa sydän kovaa kyytiä tuolloinkin.
 
Vähän signorasta nyt tuntuu,
että on haukannut vähän liian ison palan.
 Vaan ei luovuta kuitenkaan.
Pysyhän sydän paikoillaan.
Kyydistä huolimatta. 

perjantai 11. syyskuuta 2015

Vertaistukea

Kyllähän signora tiesi, että tämä on edessä.
Vääjäämättä.
Elämä vain on sellaista.
Ei sen kanssa paljoa neuvotella.
 
Ja kyllähän signora tämän jutun kanssa on ihan sinut.
Tai sanotaanko alistunut.
Vaan kun sen näki mustaa valkoisella,
kyllä se pikkasen hätkähdytti.
Tähänkö sitä ollaan tultu?
Jo nyt?
 
Onneksi viikon päästä on lohdutuspippalot.
Paljon vertaistukea tarjolla.
 
Ja proseccoa.
 
 


sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Kirje Berlusconille

Carissimo Silvio!
 
Pahoittelen, että kirjoitan sinulle suomen kielellä.
Mutta minä olen nyt niin suuren mielipahan vallassa,
että italian kieli ei valitettavasti taivu.
Vaan onhan sinulle siellä tulkkeja, onhan ?
 
Nyt varmaan mietit, mikä minun mielipahani on aiheuttanut.
Äsken parkkeerasin itseni innoissani tämän pienoisen läppärini eteen
ja klikkasin Rai:n sivut auki.
 
Olin kuullut huhuja, että siellä alkaisi pyörimään Italian Grand Hotel.
Jäin täysin koukkuun espanjalaiseen versioon
ja tottahan italialainen olisi monin verroin parempi.
 
Intoni humahti kuitenkin välittömästi aikamoiseen pettymykseen,
sillä olit sitten päättänyt,
että sitä kauttahan ei sarjaa seurata muualla kuin Italiassa.
 
Siis oletko sinä nyt mennyt loukkaantumaan,
kun olen sinusta joskus vähän rumasti puhunut ?
Siis enhän minä tosissasi ole ollut, dai!!!
 
Toki minä siellä Italiassa usein pyrähdän,
mutta en nyt kuitenkaan pysyvästi asu.
Niin kovin haluaisin kuitenkin tätä sarjaa niin upealta kanavaltasi seurata.
Olisiko mitenkään mahdollista, että pistäisit miehesi hommiin
ja hiukan muuttaisit tätä systeemiä ?
 
Ei varmaan olisi kovin iso operazione.
Olen valmis myös keskustelemaan kanssasi asiasta henkilökohtaisesti.
Saavun Italiaan lokakuun puolivälissä.
 
Vaan jos tämä nyt on täysin ylitsepääsemätön asia,
niin voisitkohan mahdollisesti vinkata,
olisiko mitään muuta sivustoa,
josta tätä niin mahtavan kanavasi sarjaa voisi seurata ?
 
Tanti cari saluti da Signora Finlandese
 

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Devo fare...

Tämä muuttorumba alkaa viedä signorasta mehut.
Kun yhden asian saa hoidettua,
pamahtaa mieleen kaksi uutta.
Yleensä vielä aamuyöstä,
joilloin unille saa heittää hyvästit,
kun näitä kahta uutta asiaa alkaa päässään ratkomaan.
 
Kaiken lisäksi mitään ei voi hoitaa netin välityksellä,
kun joka paikkaan tarvitaan pankkitunnuksia tunnistautumiseen
eikä niitä tietenkään vanhemmilla ole.
 
Niinpä esim muuttoilmoitukset kipitetään hakemaan  postista ja postitetaan vanhanaikaisesti.
Sähkösopparin tekemiseen netin kautta tarvittaisiin tunnukset.
Kaipa uusi kotivakuutuskin pitää mennä tekemään paikan päälle.
Pankkiin pitää ehtiä tekemään vuokratakuutalletus.
Vanhaan asuntoon liittyen on ainakin pari suoraveloitussopparia, jotka pitää irtisanoa.
 
Ja kaikissa näissä on signoran paras olla mukana.
Lankapuhelimen siirtoonkin tarvitaan varmaan signoraa.
Asiakaspalveluun soitettaessa kun alkaa hervoton litalia jossa on kymmenittäin eri valintavaihtoehtoja riippuen siitä, mitä asia koskee.
Ja kun sieltä alkaa tulla laajakaistaa, nettiliittymää ja ties mitä,
niin signora on aivan varma, että ei äiti oikeaa valintaa lankapuhelimelle pongaa.
Kyseisessä firmassa on muistaakseni vielä eri valinnat sen mukaan, missä päin asuu.
 
Tänään signora on ollut hereillä jo klo 4 alkaen!
Vaan on jotain saatu aikaiseksikin.
Selvitelty takuuvuokraan liittyviä juttuja.
Varattu aika pankkiin.
Hommattu nouto ylimääräisille huonekaluille.
Sovittu pakun tilaus, kuski ja roudaajat niille kamoille,
joita kirppari ei huoli ja jotka jotka joutavat kaatopaikalle.
Pyydetty muuttotarjous.
 
Voi ainakin jotain ruksia hengästyttävästä
to do -listasta.
Vaan kyllä ensi yönä sinne listaan varmaan taas jotain uutta putkahtaa.
 
Juu, ja jottei aika kävisi pitkäksi,
on tässä ennen muuttoa vielä yhden viisikymppisetkin järkättävänä.
 
Voipi olla, että kun signora Finnairin kyytiin lokakuun puolivälissä kapuaa,
tulee loma todella tarpeeseen.