keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Fiumicinolla

Fiumicino ei edelleenkään toimi täysin normaalisti.
Signoran lennon piti saapua terminaaliin 3.
Kun signora tepasteli ulos matkalaukkuhallista,
hän tajusi, ettei oikein kolmoselta näytä.
 
Siinä meni hetkeksi sormi suuhun, että mitäs nyt.
Mielitietty kun oli vastassa kolmosessa.
Signora yritti pongata jotain infoa siitä, missä sillä hetkellä oli.
Oven pielissä näkyi ykkönen.
Liekö sitten terminaali 1, tuumi signora ja naputteli viestiä mielititylle.
Ei ehtinyt sitä lähettää, kun mielitietty jo pyyhälsi paikalle.
Muutoksesta ei oltu kuulema oikein kunnolla infottu mitenkään.
Se signoralle jäi epäselväksi,
miten mielitietty sitten paikalle osasi tulla.
Vaan väliäkö sillä.
Pääasia, että oli siinä.
 
Kentälle tultaessa omalla autolla on useampia eri parkkivaihtoehtoja.
yksi on "Kiss & go -parcheggio".
Vähän niin kuin sellainen hyvästienjättöparkki maksimi 15 minuuttia.

Ei signoralle koskaan  koti-Suomeen lähtiessä tuo vartti riitä.
Harvoin siinä myöskään on vapaata.
Pussailijoita kun riittää.
Vaikka tuskin tuon parkin nimen kehittelijä kovin romanttisia ajatteli.
Ajatuksena varmaan oli italialainen tapa tervehtiä poskipusuin.

Onneksi kentältä löytyy parcheggio myös pidemmäksi aikaa.
Mielitietty kun yleensä on aina hiukan pidempään kentällä.
Odottaa, että signora on lähtöselvityksessä.
Ja sinne meno aina venyy ja venyy.
Kun ei millään raaskisi lähteä.

Kentältä löytyi piano.
"Play me ! Suonami ! -kyltein.
Ihan kiitettävästi siinä matkustajat pysähtyivät värkkiä pimputtamaan.
Aika hauska idea.

Lähtöportilla signora parkkeeraa itsensä aina niin,
että näkee portilla olevan monitorin.
Fiumicinolla kuulutellaan vaihtuvista lähtöporteista aika laiskasti.
Ja yleensä viime tipassa.
Niin kävi nytkin.
jossain vaiheessa signora huomasi, että näytöllä Helsinki oli muuttunut Palermoksi.
Mitään kuulutusta asiasta ei ollut tullut.
Signora kipaisi tarkistamaan monitorista, jossa on kaikki lähdöt.
Ja muuttunuthan se oli.
Kuulutettiinhan siitä sitten lopulta.
Juuri samalla hetkellä, kun boardaus jo alkoi.

Ehkäpä taka-ajatuksena oli, että joku jäisi pois.
Lento kun oli ylibuukattu.
Edellispäivänä lähtöselvitystä tehdessä tuli vieno pyyntö,
josko löytyisi halukkaita lennon vaihtajia.
Voi kun olisikin ollut enemmän lomaa.
Signora olisi niiiiiiiin mielellään jatkanut lomailua päivällä tai parilla.
Vaan koti-Suomeen oli pakko suunnata.



maanantai 26. lokakuuta 2015

Passato di moda

Singora on taas Suomessa.
Sulattelee vielä reissun viimeistä iltaa.
Sitä katsokaas peräti pukkasi vähän romatiikkaa.
Kävi näet niin, että lauantai-ilta yksi suomalainen ja yksi italialainen
 päätyivät Duomon rappusille,
 spumantepullo kainalossa ja anellot taskussa.
 
Niin että sitä ollaan nyt sitten niinkuin fidanzateja.
Italialainen tosin valisti suomalaista,
että ei kukaan enää käytä tuota sanontaa.
Se on vähän niin passato di moda.
Tai jotain sinne päin.
Signoran muisti kun pätkii.
 
Vaan signoran suussa tuo sana kuulostaa  niin mukavalta,
joten siitä viis, jos on vähän vanhanaikaista.
Onhan signorakin jo aika vanha.
Vähän niin kuin passato di moda.
Ja fidanzata.
Ja felice.

Linja-autossa on tunnelmaa

Toissa pàivànà signora kohtasi kylàn pelottavimman miehen.
Ainakin signora aina vàhàn kavahtaa, kun herran tapaa.
Ehkà siksi, ettà signore on aika massiivinen.
Kokoa piisaa sekà pituus- ettà leveyssuunnassa.
Ei paljoa puhu, murahtelee vaan.

Tàmà pelottava tapaus on bussilippujen tarkastaja,
joka aina silloin tàllòin autobussin kyytiin hyppàà ja metsàstàà pummilla matkustajia.

Signora nòkòttàà bussissa aina lippu kàdessà.
Ihan kotipysàkille saakka.
Kerran signora oli àngennyt sen laukkuun ja tietysti juuri silloin setà pelottava bussiin astui.
Eikà signora meinannut millààn lippuaan lòytàà.
Hermostuttikin niin.

Signora kày aina ostoksilla ostoskeskuksessa, joka lòytyy bussireitin pààtepysàkin kohdalta.
Usein bussi on paikalla jo hyvissa ajoin ennen làhtòà.
Ja ihmisià valuu sisààn tasaiseen tahtiin.

Myòs toissapàivànà oli niin.
Jossain vaiheessa bussiin saapui sekà kuski, ettà tuo setà peloittava.
Johan alkoi bussissa trafiikki kun peppu toisensa jàlkeen nousi ja kiiruhti lippujaan leimaamaan.
Moni kun tekee tàmàn vasta pakon edessà.

Puolessa vàlissà setà peloittava kyseli lippujen perààn.
Eràs rouva selitti:" minà juuri vasta nousin kyytiin en en vielà ehtinyt leimata lippuani".
Juu, signora kyllà nàki, kun rouva kyytiin nousi, monta pysàkkià sitten.
Ei tainnut tunnistaa tuota setàà.
Setà tietysti passitti rouvan lippunsa leimaamaan.

Signora ei oikein jummarra tàtà systeemià.
Eikò olisi paljon jàrkevàmpàà, ettà kuljettaja tarkistaisi kaikkien liput?
Bussifirman tulotkin varmaan kasvaisivat sillà pummilla matkustajia riittàà aina.
Signora on nàhnyt tilanteita, joissa joukko nuoria ovat ensin nousemassa kyytiin,
mutta huomattuaan tarkastajan, ovatkin perààntyneet.
Tai kun tarkastaja on astunut sisààn, nuoret ovat pikaisesti hypànneet toisesta ovesta ulos.

Signoran Italian kotikylàn busseissa on penkkejà todella vàhàn.
Ja niihin istuudutaan tietenkin niin,
ettà valloitetaan kàytàvàpaikka.
Eikà puhettakaan, ettà siirryttàisiin ikkunapaikalle,
 vaikka bussi pullistelee seisomassa kòröttàvià matkustajia.
Paitsi se yksi suomalainen, joka aina kiltisti asettautuu ikkunapaikalle.

 


lauantai 24. lokakuuta 2015

Che notte !

Che notte!
Signoralla on aikamoinen yò takana.

Keskellà yòtà signora heràà omituiseen kohinaan.
Ensin hàn luulee, ettà ulkona sataa.
Signora nukkuu tulpat korvissa ja nuo hàkkyràt suodattavat àànet vàlillà omituisiksi.
Kohtalo on tàssàkin asiassa ollut aika vekkuli.
Pistànyt yhteen erittàin huonounisen suomalaisen ja
massiivisesti kuorsaavan italialaisen.

Signora on kàynyt làpi kaikki mahdolliset tulppatyypit ja lopulta on lòytynyt tapit,
joiden kanssa nukkuminen onnistuu joten kuten koko yòn kestàvààn pàrinàn vieressà.

Mielitietty vàittàà, ettà signorakin kuorsaa.
Signora on yrittànyt selittàà, ettà ei se mitààn kuorsaamista ole.
Signora vain hengittàà òisin hiukan àànekkààmmin.
Suomalaisittain.
Tiedàttehàn?
Eihàn italialaiset ja suomalaiset ole samanlaisia missààn.

No mutta takaisin viime yòhòn.
Signora kuulostelee hetken ja ààni alkaa kuulostaa liian omituiselta sateen ropinaksi.
Signora survaisee kakkulat nenàlleen jotta nàkisi paremmin.
Ja nàkeehàn hàn.
Tilanne on kuin jostain tieteisleffasta.
Kylppàrin oviaukosta vyòryy ulos hòyryà.
Kylpyhuone on makuuhuoneen yhteydessà ja "haitariovea ei saa kunnolla suljettua ulkoa pàin.

Signora tuijottaa ovea kauhuissaan.
Mità ihmettà tapahtuu.
Kohina vaan yltyy
ja tàssà vaiheessa vieressà pàrisevà tyyppikin on herànnyt
ja ryntàà kylpyhuoneeseen.
Selittàà jotain caldaiasta.
Tuosta hàrvelistà, jonka hommana on làmmittàà vettà.
Koko kylppàri on hòyryn peitossa.
Ja kerrankin làmmin.

Kuumavesisàiliò oli seonnut.
Signora ei ole oikein koskaan ymmàrtànyt tuon vehkeen sisintà.
Kuinka kauan sen pitàà olla pààllà, jotta vesi làmpiàà ?
Entà kun sen sammuttaa, kuinka kauan vesi pysyy làmpimànà ?
Signora myòntàà, ettà hòkòtys on taas ehkà ollut liian pitkààn pààllà.
Varmuuden vuoksi.

Loppu yòn signora pàhkàilee.
Mità nyt sitten seuraa?
Onko vehje rikki?
Huomenna pitàisi pestà hiuksetkin.
Italialainen pòrisee jo tàyttà pààtà unten mailla,
joten siltàkààn ei pààse tilannekatsausta kysymààn.

Loppuyòn signora haaveilee omasta simppelistà suihkusta.

perjantai 23. lokakuuta 2015

Ihastus

Signora on ihastunut!
Aivan tulisesti.
Ei kyseessà mikààn uusi tuttavuus ole,
mutta nyt viime pàivinà on signora vasta tajunnut,
kuinka ihana tapaus tàmà on.

Signora on kòròtellyt joka pàivà bussilla kauppakeskukseen uutta ihastustaan tapamaan.
Tai mukaanhan se on joka kerta làhtenyt.
Eikà signora ole edes joka kerta malttanut odottaa kotiin pààsyà.
Sen sijaan signora on iskenyt ihastuksensa kimppuun jo bussissa.

Miten jokin niin yksinkertainen voikin olla niin hyvàà.
La pizza bianca.
Tuo varmaan tuhat kaloria sisàltàvà òljyinen ihanuus.

Signora on ostanut joka kerta vàhàn reilumman palan.
Riittàà sitten mielitietyllekin.
Vaan yleensà tuosta ihanuudesta on kotiin asti kestànyt ainoastaan
signoran ranteita pitkin valunut òljy.
Muu osa ihanuudesta oli jo visusti signoran sisuksissa.

Voi kun tàtà ihanuutta saisi myòs Suomesta !



Pottuilua

Potut pottuina, yksin ja viimeisenà.
Niinhàn se tààllà Italiassa menee.
Maapallo muljahtaisi varmaan radaltaan, jos tàstà marssijàrjestyksestà poikkeaisi.

Signora tàtà maailmankaikkeuden rauhaa aina vàlillà jàrisyttelee.
Viimeksi toissa pàivànà.
Signora oli vààntànyt lounaaksi makaroonilaatikkoa.
Lootaa tuli sen verran iso annos, ettà siità piisasi vielà illaksikin.
Tosin signora oli kipaissut IperCoopista vàhàn ranskiksia seuraksi.

Illalla signora pààtti valmistaa potut ensin ja vasta sitten làmmittàà makaroonilaatikon.
Potut kun vie enemmàn aikaa.
Loodan làmmetessà signora houkutteli mielitiettyà pottujen kimppuun.

"No, no le mangi dopo, si fa sempre cosi".

Juu, juu, kyllàhàn signora sen tiesi, ettà eihàn niità kuulu ekana syòdà.
Mutta kun ne nyt olivat siinà làmpòisinà.
Mielitietty pysyy tiukkana.
Vaikka nàlkàkin jo kaihersi.
Ei kày, ensin pasta ja sitten potut.
Tàstà ei voi poiketa.

Signora tuli siihen lopputulokseen, ettà perunoissa on varmaan jokin mystinen ainesosa,
joka sulkee makuhermot ja sen jàlkeen ei sitten enàà maista mitààn.

Tosin tàmà tapahtuu varmaan vaan italialaisille,
sillà signora oli nàlissààn syònyt jo aiemmin
ja oli vedellyt makaroonilaatikkoa ja ranskiksia yhtàaikaa!
Voitteko kuvitella, mità rohkeutta!
Ja signora pistàà vielà paremmaksi.
Signora sòi makaroonilootansa matalalta lautaselta!
Pastahan pitàà aina ja iankaikkisesti syòdà syvàltà.
Signoran Italianelàmàn alkuvaiheessa signoran kattamaa pòytàà korjailtiin usein.
Kun tumpelo suomalainen oli pistànyt matalat lautaset vaikka pasta porisi kattilassa.

Koskahan signora lakkaa provosoitumasta nàistà sàànnòistà ?

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

La dolce vita o no ?

Koti-Suomessa làhtòkuopissa signora teki pààtòksen,
ettà tàllà kertaa jàttàà lyhyen pinnan ja drama queenin kotiin.
Ei hermostu eikà àrsyynny Italiassa yhtààn mistààn.

Tànààn on pakko tunnustaa,
ettà lupaus on tullut rikottua.
Tànààn ei ollut vita kovin dolcea.
Tànààn on mennyt jotenkin kaikki pieleen.

Aamulla kàmppà oli todella kylmà.
Mielitietty oli eilen lopultakin raahannut suomalaiselle vilukissalleen paketillisen pellettià.
Ja kyllàhàn stufa illalla siinà jo turisikin.
Harmi vaan, ettei signora àlynnyt tsiikata, kun mielitietty vehkeen pààlle pisti.
Tànà aamuna ei sitten millààn muistunut signoran kaaliin, miten stufaan saa eloa.

Siinà sitten signora vàrjòtteli, Michelin-ukkona monen vaatekerroksen alla.
Suihku jài lyhyeksi, kun eihàn signora ollut muistanut pistàà ajoissa làmminvesivaraajaa pààlle.
Ja kaiken kruunasi se, ettà signora venàytti nilkkansa tàssà kenkàrumbassa,
mikà tààllà Italiassa aina odottaa.

Tààllàhàn siis ollaan sisàllà kengàt jalassa.
Signoralla on olevinaan erikseen sisàkengàt mutta aina joskus sità saattaa pyyhàltàà ne kintuissa pihalle.
Eli kaikkein puhtaimmat ne eivàt ole.
Muu talon vàki marssii koko ajan ulkokengillà sisàllà.
Voitte kuvitella, ettà lattiat ovat aika "mielenkiintoiset",
kun niillà tepastelee pàivittàin 3-4 hlòà.
Eikà lattioita tààllà pahemmin pestà.
Kun kukaan ei ehdi.

Suihkuun mennessà signora vaihtaa aina varvastossut.
Kylppàri muistuttaa tàllà hetkellà iglua, joten paljain jaloin siellà ei voi olla.
Signora yrittàà vàlttàà kàvelemistà varvastossuilla kylppàrin ulkopuolella,
sillà muuten niiden mukana kulkeutuu lattialta hiekkaa ja ties mità muuta mielenkiintoista.
Ja vastaavasti yrittàà olla kàvelemàttà sisàkengillà màràllà lattialla,
sillà siità seuraa aina àllòttàvà "kuralieju".

Tànààn sitten siinà taiteillessa oviaukossa kaksien popojen vàlillà muljahti nilkka nurin.
Ja on nyt pirun kipeà.
Ja kylppàrin lattiakin taas àllòttàvà.
Kyllàhàn signora tààllà yrittàà luututa.
Ja kuivata kylppàrin lattiaa.
Mutta kun tààllà on tàllà hetkellà niin kosteaa, ettei mikààn kuivu.
Pyykit on olleet narulla kolme pàivàà.
Ehkà kotiinlàhtòpàivànà sieltà voi jotain pààlleen kiskoa.

Ettà tàmmòistà tànààn.



tiistai 20. lokakuuta 2015

Riscalda la vita

Tiedàttekò, mità eroa on suomalaisen ja italialaisen pukeutumisella?
Suomalainen pukeutuu sààn mukaan,
italialainen kalenterin.
Ja lokakuu on ilmiselvàsti tààllà jos ei vielà ihan talvea niin jotain sinne pàin.

Sikàlàiset ovat vuorautuneet toppatakkeihin, saapikkaisiin ja kaulahuiveihin.
Signora tepastelee ballerinoissa.
Ja on noin niin kuin muodon vuoksi vetànyt villatakin niskaansa.
Jottei ihan ulkoavaruuden oliolta nàytà tààllà karvakaulusten joukossa.

Ja aurinko porottaa, mità jaksaa.
Ihanan kesàinen ilma, nàin suomalaisittain.

Tosin tànààn signora antoi periksi ja kiskoi nilkkurit jalkaansa.
Pitààhàn sità yrittàà joukkoon sulautua.
Mutta takki pysykòòn kotona.
Ei kiitos.
Ei nàillà keleillà.

Tosin Italian kodissa sità kyllà voisi tarvita.
Sità takkia.
Tilanne on nàet jàlleen kerran se,
ettà ulkona on làmpimàmpàà, mità kotona.
Signoran Suomesta raahaama làmpòmittari sàrkyi heti ensimmàisenà pàivànà,
joten sààtieteelliset tutkimukset jàivàt vàhiin.
Mutta kylmà kotona on.
Sen todistaa jo signoran jààkylmà nenu joka aamu.

On tàmà niin koomista,
kun mielitetyn edustama firma mainostaa "riscalda la vita".
Juupa juu, suutarin lapsella ei ole kenkià vai mitenkàs se meneekààn.
Kaiken lisàksi Italian kodissa asunnon ainut stufa ammottaa vielà tyhjyyttààn.
Mielitietty ei ole saanut ostettua pellettià.
Ehkà tànààn.

Ja tàmà stufa on siis olohuoneen puolella.
Makuuhuone ja kylppàri saa pàrjàtà omillaan.
Ja signora siinà sivussa.




maanantai 19. lokakuuta 2015

Vaarallista elàmàà

Sunnuntaina signora joutui tòihin !
Niin voi kàydà, kun kaupparatsun matkaan làhtee.
Mielitietty oli luvannut mennà jeesaamaan asiakasta,
jolla oli nàyttely erààssà isossa ostoskeskuksessa làhellà Roomaa.

Signora ei jaksanut làhteà massiiviseen kauppakeskukseen haahuilemaan
vaan jài nàyttelyalueelle.
Siellà ennestààn jo yksi kaveri puhalteli ilmapalloja
mità nyt asiakkaiden kanssa jutustelulta ehti.
Ja kysàisi, kiinnostaisiko signoraakin muutama pallo vààntàà.

Siinà sitten iltapàivà sujahtikin,
kymmenià palloja puhkuessa
ja niità himoitsevia lapsia pongaillessa.

Osa lapsista oli ujoja, joten signora bongaili heidàn ilmeitààn  vàhàn kauempaa.
Ja jos nàytti siltà, ettà bambino palloa himoitsi,
signora kàvi pallon antamassa.
Osa kuiskuttteli selvàsti vanhemmilleen, kuinka pallon haluaisi,
mutta ei vaan rohkeus riittànyt tulla pyytàmààn.
Ehkà signora finlandese oli liian pelottava.
Voi sità hymyn ja kiitosten mààràà, kun signora sitten pallon lapselle kiikutti.

Nàyttelyssà mielitietyn asiakkaan puolesta duunissa oleva Marco pòlpòtti ihan omituisia.
Jossain vaiheessa signora kuiskasi mielitietylle, ettà mità ihmettà tuo puhuu.
Oli kuulema hyvin vahvaa rooman murretta.

Signora vaan pyòritteli silmiààn, kun ei mitààn jummartanut.
Muutaman kerran Marco mità ilmeisemmin kysyi jotain signoralta.
Signora vaan nyòkytteli, ettà si, si.
Toivottavasti ei tullut luvattua treffeille làhteà.
Mitààn kun signora ei ymmàrtànyt.

Sàànnòllisin vàliajoin asiakkaat làhestyivàt myòs signoraa kysymyksineen.
Signora siinà sitten yritti selittàà, ettà ei hàn oikein tàstà stufasta mitààn tiedà.
Hàn kun vaan nàità ilmapalloja puhaltelee.

Ja nàità palloja puhallettiin siis ihan mies- ja ja naisvoimin.
Oli siellà jokin vempainkin puhaltamiseen.
Vempain, joka ei toiminut.
Siinà sitten signora puhkui keuhkonsa pihalle kymmenien ilmapallojen kanssa.

Signora vàànsi palloja tikkuihin kiinni niin antaumuksella,
ettà jossain vaiheessa sormi hiertyi verille.

Tàssà signora  nyttuppo sormessa naputtelee.
Toivottavasti mielitietty osaa antaa arvoa tàlle uhraukselle.
Niin ja itse asiakas.
Herra pomo kun saapui juuri paikalle,
kun signora siinà veren vuotoa yritti tyrehdyttàà.

Elàmà Italiassa voi olla vaarallista.

Ja suklaa làhtee...

Tààllà sità signora naputtelee, saapasmaassa.
Ja reissuun pààsi kerrankin ilman mitààn problemia,
Eli kisassa Anna Milano veikkasi oikein :-)

Pistàhàn osoitettasi signoralle, signorafinlandese@gmail,com
niin suklaa suijahtaa matkaan
kunhan signora tààltà kotiutuu.

Kiitos vielà osallistujille :-)


perjantai 16. lokakuuta 2015

Piinaviikon loppusuora

Piinaviikon kisa on sitten finito.
Kovin suurta osallistujaryntäystä se ei aiheuttanut.
Vaan olisiko tässäkin nyt sitten sellainen
"ei määrä vaan laatu" -juttu ?
 
Kiitos kaikille osallistujille.
Ja kiitos, että seurailette tarinointiani!
 
Voittajaa ei signora vielä voi julistaa,
sillä tuloshan ei vielä ole selvillä
vaikka kisa-aika päättyikin.
Eihän signora vielä tepastele saapasmaan maaperällä.
Tässähän ehtii vielä tapahtua vaikka mitä.
 
Suklaan määränpään signora paljastaa joko ensi viikolla
tai viimeistään maanantaina 26.10.2015.
Tulevalla viikolla on omat haasteensa blogin päivityksessä.
Italian kodin sitruunapuun katveessa ei varmaankaan enää tarkene istuskella.
Linjanpoikasta pitää läppäriin yrittää haeskella sisätiloista.
Sieltä makuuhuoneen ikkunalaudalta,
jossa nettilinja joskus esittää olevansa päällä.
 
Eli kuulemisiin !
A presto !

Grillailua

Signora on pakkauspuuhissa.
Signora pakkaa mukaan sisälämpömittarin.
Sellainen pikkuriikkisen.
 
Italian kodissa alkaa tässä vaiheessa olla kesän lämmöt karanneet teille tietämättömille.
Ilman sen kummemmin keskuslämmitystä kuin lämpöpattereitakaan
on olosuhteet mitä "virkistävimmät".
 
Signora on sen verran utelias, että haluaa nähdä, kuinka alas yön aikana lämpö hujahtaa.
Edellisen kerran  signoralla oli mittari käytössään helmikuussa 2013.
Asteita oli aamuisin huimat 8 astetta.
Aivan tähän ei ehkä vielä päästä.
Vaan tasan tarkkaan ei lämpötila samoilla taajuuksilla huitele, mitä Suomikodissa.
 
Signora saapuu Italiaan myöhään lauantai-iltana.
Signora on patistanut mielitietyn kaivamaan valmiiksi esiin signoran
superpaksun pyjaman ja villasukat.
Pitäisiköhän pyytää grillamaan niitä hetki stufan edessä ?


lauantai 10. lokakuuta 2015

Piinapäivien kisa

Pätkähti sitten päälle pessimistin piinapäivät.
Viimeinen viikko ennen reissua.
Viikko, jolloin perinteisesti on aina sattunut kaikenlaista.
Tämä on aiheuttanut signoralle sydämen tykytyksiä ja unettomia öitä.
Pääseekö reissuun vain ei ?
 
Piinapäivien kunniaksi signora päätti pamauttaa pienen veikkauskisan.
Jätä tämän postauksen kommentteihin oma arvauksesi siitä, mitä viikon aikana tapahtuu.
 
Signora listaa tähän jo koettuja.
 
Vatsatauti.
Signora on viettänyt erinäisiä konjakinhuuruisia päiviä töissä.
Joku viisas kun on joskus sanonut, että konjakki tuhoaa vatsapöpöt.
Paikkavarauksia koneeseen on tehty ihan eka riville.
Siihen vessan viereen.
 
Ärhäkkä flunssa.
Signora on humauttanut carmolisputilon poikineen
 tässä vuosien varrella alkavaa flunssaa torjuessa.
Nytkin töissä on aikamoinen pöpösuma menossa.
Eräs työkaveri kertoi juuri olleensa 39 asteen kuumeessa viikon.
Toinen, vielä ihan siinä likellä istuva työkamu tuntui eilen yskivän keuhkonsa pihalle.
Signorallakin tuntuu vähän kurkkua kaihertavan.
Signora yritti pysyä kohijästä kaukana.
 
Umppari.
Tämä lienee hiukan harvinaisempi, mutta koettu juttu sekin.
Viime helmikuussa viikkoa ennen reissua lääkäri epäili signoran rajujen varsakipujen enteilevän tulehtumaan päin olevaa umpisuolta.
Tulehdusarvoja tsekkailtiin koko reissua edeltävä viikko.
Eipä umppari puhjennut, mutta ei kipujen syykään selvinnyt.
 
Silmätulehdus.
Viime vuonna viikkoa ennen lähtöä signora raapaisi armottoman haavan silmäänsä.
Haava sitten ärhenteli päiväkaupalla ja tulehtuikin pikkasen.
Signora ei ollut kauhean innostunut ajatuksesta lähteä reissuun silmä teipattuna.
 
Lakko.
Vuosien varrella erilaiset lakot ovat vieneet signoran yöunet lähtöviikolla.
Nyt ei taida olla tiedossa mitään.
Vaan ehtiihän sitä vielä.
 
Tuhkapilvet.
Muistatteko, kun viime vuonna Islannin tulivuori ärhenteli?
Lehdet rummuttivat : " toteutuuko vuoden 2011  lentokaaos?"
Arvaatkaa mihin tuo ajoittui ?
Juuri sille viikolle, jonka lopussa signora Italiaan haikaili lentävänsä.
Lento oli sunnutaina.
Perjantaina lehdet uutisoivat, että tilanne Islannissa oli aktivoitunut.
Että todennäköisesti ainakin pieni purkaus tulee.
Voitte uskoa, että oli pitkät kaksi päivää odottaa.
 
Mitä näistä veikkaat?
Vai keksitkö ihan jonkun uuden piinan?
Vai veikkaatko, että jospa nyt olisikin ihka eka kerta ilman mitään kommelluksia?
 
Pistä veikkauksesi kommenttikentään perjantaihin 16.10. klo 20 mennessä.
Oikein arvanneelle lähtee suklaata.
Laita myös maininta, haluatko italialaista vai suomalaista.
Ehkä siellä joku ulkomailla asuva haaveilee Fazerin sinisestä.
 
Niin ja mikäli oikein arvanneita on useita, signora päräyttää pystyyn arvonnan.
 
In bocca al lupo !

tiistai 6. lokakuuta 2015

Kyökkipsykologiaa ja herneitä

Seuraa signoran kyökkispykologituokio.
Signora harrastaa sitä enemmän ja vähemmän säännöllisesti itsekseen.
Jaettakoon nyt julkisestikin muutama ajatus.
 
Signora on draamaqueen.
Senhän jo kaikki tietää.
Pahemman luokan marttyyri.
Roikuttaa kokonaisia herneenpalkoja nenässään niin pitkään
kuin vain pystyy.
 
Passeleita tilanteitahan syntyy tiuhaan,
kun kaksi luonteeltaan täysin erilaista ikäloppua tapausta
 eri kulttuureista yrittää yhdessä taapertaa.
 
Voitte uskoa,
että herneiden marssi nenään on aiheuttanut usein ihan ruuhkaa.
Ei ole edellisen harmituksen herneet ulos ehtineet, kun uutta änkeää.
Signora kun on marttyyri.
"En mä vaan noin tekisi",
on ollut lempiajatus.
 
Tässä jokin aika sitten signora pisti itsensä tilille tästä touhusta.
Ja tajusi jotain.
Ihan itsestään selvää toki.
Ei vaan ollut koskaan aikamisemmin uhrannut sille ajatusta.
 
Signora pohdiskeli, mitkä ovat mahdollisia syitä sille,
että mielitietty toimii eri lailla, mitä signora odottaa toivoo.
Ja signora tajusi, että siihenhän voi olla ainakin kolme syytä.
 
1. Luonteenpiirre.
Jos jokin juttu on vastoin omaa ajatusmaailmaa, luoteenpiirrettä
 tai persoonallisuutta,
on aika hankala toimia toisin.
Ei signorakaan tähän pystyisi.
Olisi väärin myöskään vaatia tätä toiselta.
Signora tajusi, että sitä tekee hallaa sekä itselleen että mielitietylle,
jos vaatii ja odottaa jotain, joka on täysin vastoin toisen luonnetta.
Mielitietty vain potee huonoa omaatuntoa ja pahaa mieltä,
 kun tietää että siellä se signora taas  myrtsittelee ja itkeä tihruttaa.
Eikä se kovin mukavaa signorallekaan ole marttyyrinä piehtaroida. 
 
2. Olosuhteet.
Näillekään ei oikein voi mitään.
On sitten kyse työstä tai jostain muusta, johon ei itse voi vaikuttaa.
Signora tajusi, että vie aivan turhaan hirveän määrän energiaa,
kun hän märehtii asiaa, jolle ei voi mitään.
 
3. Tapat ja tottumukset.
Tämä on oikeastaan ainoa osio, jossa toiveita olisi järkevä esittää.
Näihin kumpikin voi vaikuttaa.
 
Kun signora tämän jaon kolmeen päässään teki ja päätti,
 että kahteen ekaan ryhmään kuuluvien juttujen kanssa ei enää kiukuttele
eikä niitä haudo,
muutos on ollut uskomaton.
On ollut ihan erilainen fiilis.
 
Vielä kun tässä jaksaisi pysyä.
Ehkä signoran pitää palata lukemaan tätä päivitystä säännöllisesti.
Ehkä ne herneetkin päätyy nenun sijasta keittoon.

Ja mikäs se on hernehyökkäyksiä torjuessa,
kun huomaa,
että mielitiettykin ihan tosissaan tuota kolmoskohtaa huomioi.
Tänä aamuna signora näet löysi kännykästään viestin mielitietyltä.
Herra oli buukannut joulukuulle lennot Suomivisiitilleen.
Tämä jos mikä on täysin vastoin mielitietyn tapoja ja tottumuksia.
Mielitietty varaa aina lennot aivan viime tipassa.
Haluaa kuulema olla varma, ettei mikään mene mönkään.

Haluatteko tästä esimerkin?
Mielitietty oli suunnitellut poikansa kanssa lomareissua elokuun puoliväliin.
Eräs lauantai päättivät kohteen ja että seuraavana tiistaina lähtevät.
Kaikki buukkaukset tehtiin sunnuntaina.
Ja matkaan starttasivat siis tiistaiaamuna.

Signora taas haluaa tehdä kaikki buukkaukset ajoissa.
Pessimistisenä kun stressaa, että saako varmasti lentoja halutuille päiville.
Samoin reissua on ihana fiilistellä, kun kaikki on valmiina.

Mielitietty on onneksi tämän signoran stressauksen ja levottomuuden ymmärtänyt.
Kun herra oli ensimmäistä kertaa lennähtämässä Suomeen
kuukausi aiemmin varatuilla lipuilla,
totesi hän, että ei ole ikinä varannut lentoja noin ajoissa.
Ja sama tahti on jatkunut.

Signoran onneksi.
Taitaa se mielitietty signorasta vähän tykätä.


lauantai 3. lokakuuta 2015

Arktisissa olosuhteissa

Signoralla on armoton arvuuttelu meneillään.
Mitä pakata Italiaan mukaan kahden viikon päästä starttaavaan reissuun ?
Periaatteessa saapasmaassa taitaa tuolloin vielä olla suht' lämmin.
Siis päivisin.
Iltaisin lokakuussa viilenee rutkasti.
Ainakin signoran kokemuksen mukaan.
 
Italian koti onkin sitten ihan oma juttunsa.
Viileetä pukkaa.
 
Ehkä hiukan kympin yli aamuisin mennään.
Onneksi Italiassa odottaa sukat "arktisiin olosuhteisiin".
Ovat kova sana öisin makkarissa, jossa ei ole minkäänlaista lämmitystä.
 
Signora on myös tehnyt uhkarohkean päätöksen.
Vain käsimatkatavarat.
Viikon reissulle.
Kaikkea sitä tässä iässä haksahtaa haaveilemaan.