torstai 26. marraskuuta 2015

Tule, tule maanantai

Täällä signora sydän syrjällään seuraa uutisia
 ja yhä enenevässä määrin kasvavaa tukilakkoilijoiden joukkoa.
 
Toistaiseksi kaikki on vielä ok.
Ensi viikon SLSY:nkin ylityökielto ei mielitietyn lentoa koske.
 
Vaan tuo tukijoiden joukko kasvaa päivä päivältä.
Signora luki jostain, että tukitoimista pitää ilmoittaa neljää päivää aikaisemmin.
Kunhan ensi maanantai on kunnialla ohi,
sitten signora voi huokaista.
Jos siihen mennessä ei ole tullut mitään, mikä romuttaisi
signoran ja mielitietyn perjantaisuunnitelmat,
on kaikki hyvin ja signora saa mielitietyn luokseen.


perjantai 20. marraskuuta 2015

Piinaviikotko ne taas on änkeämässä ?

Itku pitkästä ilosta.
 
Signora on varmaan elänyt toteen kaikki typerät sanonnat.
on muuttunut pessimistin huolen ja stressin kyyneliin.
 
AKT:n lupailemat tukilakot postin väelle vei signoralta yöunet viime yönä.
Pahimmassa tapauksessa ei ole bussia millä kentälle körötellä.
 
Toki signora tajuaa, että eihän mikään ole vielä varmaa.
Vaan kun kyse on jostain niin tärkeästä ja rakkaasta asiasta,
pienikin uhka on rankka.
Varsinkin pessimistille.
 


torstai 19. marraskuuta 2015

Veramente no !

Totuushan on se, että eivät miehet ymmärrä naisia.
Eikä naisen elämää.
 
Mielitietty ihmetteli pariinkiin otteseen,
miksi signora haluaa "tuhlata" lomapäivän siihen,
että tulee kentälle herraa vastaan.
Herra kun voisi vallan hyvin tulla kentältä yksin bussilla signoran kotikonnuille.
Ja signora voisi sitten tulla bussiasemalle vastaan.
Työpäivän jälkeen.
Ei kuluisi lomapäiviä.
 
Pariskunta kun oli juuri vähän aikaisemmin keskustellut lomista.
Ja siitä, kuinka arvokkaita lomapäivät nykyään ovatkaan.
Ja kuinka niitä ei passaa tuhlata.
 
Vaan ei signora halua pakertaa mielitietyn saapumispäivänä töissä.
Signoran työkuviot ovat muuttuneet astetta haastavammaksi.
Töiden jälkeen on yleensä aika räjähtänyt ja väsynyt olo.
Päänsärky on usein kaverina.
Punkka kutsuu usein jo klo 20 jälkeen.
 
Ei kai signora nyt noin mielitiettyä halua kohdata.
No, no, veramente no!
Signora haluaa nukkua tuona aamuna pitkään,
fiilistellä mielitietyn saapumista,
väkertää vähän kikkuraa hiuskuontaloon
ja sitten pöräyttää bussilla kentälle.
 
Signora rakastaa sitä tilannetta,
kun hän kentällä odottelee mielitietyn saapumista.
Ensin malttamatonta tuijottelua monitoriin.
Kun arvioitu saapumisaika on vaihtunut lähestyy -infoon,
signora pälyilee monitoria jo minuutin välein.
Kun tilaksi on vaihtunut laskeutunut,
ei signora enää malta olla paikoillaan.
Hymyilyttääkin niin.
Vaan eihän sitä oikein yksin voi hymyillä, vai voiko?
 
Joka kerta, kun ovet matkalaukkuhallista odotusaulaan avautuvat,
perhosparvi signoran vatsassa pölähtää lentoon.
Joko se nyt tulee?
 
Vaihtaisiko signora tämän kaiken ihanuuden työpäivään yhden lomapäivän säästön takia?
Ei todellakaan !
 
 
 


maanantai 9. marraskuuta 2015

Nakin lumoa

Signora on nykäissyt kokkivaiheen päälle.
Tai siis ihan suunnitteluasteella tuo vaihde vielä köröttelee.
Sehän se onkin parasta.
Ja hauskinta.
Toteutus kun aina vähän signoramaisesti tökkii.
 
Mielitietty pölähtää Suomeen reilun kolmen viikon päästä
ja signora pääsee kokkailemaan pikku köksässään.
Signora yleensä välttää aika pitkälle Italiakokkauksia.
Suomessa kun ollaan.
Tosin signora on luvannut esitellä italiaanolle gnocchien tekotaitojaan,
joten se myönnytys Italian suuntaan tehtäköön.
Mitä sitä taas onkaan tullut luvattua ?!
 
Signora on leikitellyt ajatuksessa nakkisopasta.
Ei signoran tarkoitus ole mitenkään mielitietyn sietokykyä omituisuuksien suhteen testata.
Syy tähän soppaan on yksinkertaisesti se,
että joskus pari vuotta sitten italialainen ja nakkikastike löysivät yhteisen sävelen.
Sävel soi niin soinnukkaasti, että italialainen muuten niin laiskana millekään suomalaiselle sanalle opetteli tuon hänet hurmanneen nimen.
Nakkikastike.
Viterbon murteella tietenkin.
 
Usein signoran kysyessä, mitä kokkaisi,
on nakkisoossi  pompahtanut toiveeksi.
 
Siispä signora on harkinnut kokeilla nakkikeiton tehoa.
Tässä tosin on pienoinen riski.
Mielitietty on näet julistanut, ettei tykkää keitoista.
 
Signora ei oikein ymmärrä tällaista yleistämistä.
Keittojahan on moneen lähtöön.
Ja moneen makuun.
Siis onko mielitietty maistanut kaikkia mahdollisia keittoja?
Signora kun on aina kuvitellut, että raaka-aineet ratkaisee,
kolahtaako vai ei.
 
Eli pieni riski tässä nakkikeitossa on.
 


sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Kaivauksilla

Takaisin Suomeen saapuminen on aina vähän haikeaa.
Signora yrittää kaivella Suomi-kodin hyviä puolia.
Vähän niin kuin haikeuden pienentämiseksi.
Eihän tämä lopputulos kovin hääppöinen ole,
mutta raapustetaan se nyt kuitenkin tänne.
Voi sitten signora palata näihin,
 kun seuraavan kerran tätä kahden maan loukkua manailee.
 
Suihkusta saa signora revittyä monta ilon aihetta.
 Tulee takuuvarmasti lämmintä vettä.
Ja sitä on tarpeeksi.
Suihkun alla voi nököttää paljain jaloin,
kun jalkojen alla on lämmin lattia "jäälaattojen" sijaan.
Suihkun jälkeen voi kaikessa rauhassa rasvailla
jo elämän ehtoopuolella olevaa kurttuista nahkaansa.
Italiassa sen voi usein unohtaa.
Reilut 10 astetta kun houkuttelee ennemmin kiskomaan hyntteitä niskaan
kuin Nivealla lotraamaan.
 
Suomessa aamuisin voi ampaista punkasta ylös paljasjaloin.
Eikä tarvitse heti pukea itseään Michelinukoksi.
Tämä  kuten osa suihkuepisodista tosin lohduttaa vain näin syksyisin/talvisin.
Vaan ei Italiassa kesäisinkään paljasjaloin tepastelu houkuttele.
Muistanette varmaan signoran taannoisen avautumisen Italian kodin siivoamisesta.
No, grazie.
 
Suomen kodissa saa signora nököttää omissa oloissaan.
Arkea ei ole jakamassa liuta sukulaisia.
 
Suomessa signora saa asiansa hoidettua ilman lukuisia
non capisco -turhautumisia.
 
Tämän enempää ei irtoa, vaikka kuinka yrittäisi kaivella.
Signora tunnustaa, että kovin paljon haikua ei tämä kaivauksen lopputulos pienentänyt.
Vaan totuushan on se, että tällä hetkellä tilanne on la situazione perfetta.
Paras tämän hetkiseen elämäntilanteeseen.
 
Ja viiden viikon päästä italialainen jo tepastelee näillä lämpimillä suomalaisilla lattioilla.
Mutta arvatkaa, onko paljasjaloin ?
No ei ole.
Jotkut pilipaliläpyskät sillä on aina jalassa Suomessakin.
No, hällä väliä.
Onnellisena signora sitä läpsyttelyä aina kuuntelee.