keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Perinteitä kunnioittaen

Joko luulitte, että signoralta ei tule ollenkaan perinteistä ”probleemia ennen reissua –juttua” ?
Tottahan toki sitä tämä perinnesepustus pitää naputella. 
 
Ensin signoralta jymähti selkä viime viikonloppuna.
Meni aivan totaalisesti jumiin.
Tällä selällä ei pahemmin matkalaukkuja nostella, tuumasi signora epätoivoisena.
Ja nappaili kaiken maailman troppeja.
 
Eilen sitten saapui vanha tuttu pahoinvointi.
Signoran oli pakko häippäistä kotiin kesken työpäivän.
Takaraivossa nakutti pelko, että onko nyt jokin vatsapöpö iskemässä.
 
Tällä hetkellä tilanne näyttää vähän valoisammalta.
Pitäkäähän peukkuja!
Sunnuntaina olisi lähtö.
 
Netin käyttö reissun aikana jää varmaan aika vähäiseen,
joten voipi olla, että tulee reilun parin viikon hiljaiseloa tänne blogin puolelle.
Kyseessä ei ole signoran laiskuus vaan ihan puhtaasti tekniset ongelmat.
Mutta perästä kuuluu, jälleen kerran.


maanantai 11. heinäkuuta 2016

Vararomantiikkaa

Signoralla on tapana raportoida mielitietylle päivittäin tekemisistään.
Eilen signora ilmoitti väsäävänsä pakkauslistaa tulevalle reissulle.
Mielitietyltä tuli vastaus, jotta älä nyt hirveästi vaatteita raahaa,
siellä kun on aikamoinen helle.
 
Signora ei aina oikein jummarra miesten ajatusten juoksua.
Eihän se keli tarvittavien vaatteiden määrään vaikuta.
Jollei sitten meinaa biksuissa pitkiä kyliä kirmata.
Kyllä sitä muuten ihan yhtä monta vaatekertaa matkaa tarvitsee,
mitä vilpoisammalla kelilläkin.
Eihän tuo helle vaikuta kuin vaatteiden laatuun.
 
Kaksi viikkoa kun on Italiassa on lietsussa, siinä saa olla vaate poikineen.
Ohjelmaakin kun on laidasta laitaan.
Ensimmäinen viikko menee vielä mielitietyn töiden mukaan.
Pitää signorankin varata vähän jotain ”edustavampaa”, jos sitä vaikka asiakkaisiin törmää.
 
Toisella viikolla onkin sitten mukavuus kova sana vaaterintamalla.
Pariskunnalla on edelleen vankkumaton suunnitelma valloittaa Cinque Terren pikkukylät.
Porto Venerestä hypätään paatin kyytiin ja siitä se lähtee.
Jos lähtee.
Miten lie ne turistirajoitukset ?
Joka tapauksessa t-paita-shortsit-tennari –linjalla mennään muutaman päivä.
 
Ja ihan siltä varalta, että jos vaikka reissun aikana jotain romanttista illallista pukkaisi,
pakkaa signora vähän jotain hepenettäkin matkaan.
Tosin ei mielitetty ja romantiikka oikein hyvin samaan lauseeseen mahdu.
Ihan varuilta signora nappaa koti-Suomesta pari Harlekiiniä matkaseuraksi.
Eihän sitä tiedä, kuin sitä romantiikan nälkä alkaa vaivaamaan.
 
Onneksi tätä oli Anttilassa tarjouksessa.
Siis sitä romantiikkaa.
3,95/opus.
Signora osti kaksi.


tiistai 5. heinäkuuta 2016

Karvas pettymys

Signora koki juhannuksena karvaan pettymyksen.
Hän oli niin jo kuvitellut olevansa täysinoppinut.
Olihan hän saanut täydellisen opastuksen.
Tai siis lähes täydellisen, kuten juhannuksena ilmi kävi.
Välineet olivat täydelliset.
 
 
Raaka-aineetkin viimeisen päälle;
kahvimyllyllä juuri jauhettua Lavazzaa mielitietyn opastamalla karheudella.
Tekniikkakin oli hallussa.
Signora lirautti vettä keittimeen juuri sen verran,
mitä italialainen on neuvonut.
Ihanan tuoksuvia poroja ripoteltiin juuri oikea määrä.
Ei muuta kuin pannu levylle porisemaan.
 
Aikanaan keitin pulputteli siihen malliin,
että valmista on. 
Signora alkoi kaatamaan sumppia kuppiin mielitietyn ohjeet mielessä.
Ei aivan täyteen. 
Tyytyväisyyttä hykerrellen signora kiikutti kupposen mielitietylle.
Loppui hykertely lyhyeen, kun herra parahti ” oh, noooo”
KUPPI OLI LIIAN ISO!

Yleensä mielitietty kietaisee sumppinsa tästä:
 
 
Nyt kuppi oli kuitenkin likainen ja signora laiska.
Signora oli kaivanut kaapista toisen kupin:
 
 
Pieni sekin oli.
Jos ette usko, niin tässä kupposet rinnakkain.
 
 
Vaan liian iso oli italialaiselle.
Ei signora ymmärtänyt.
Ei ollenkaan.
Ei kait se koko nyt makuun vaikuta?
Sitä paitsi, mielitietty kuitenkin juo aina kahvia 2 tuollaista pientä vajaata kupillista.
Eli sama määräkin nyt kahvia oli.
Mutta ei se ole sama asia.
 
Ehkä italialaisten makunystyrät ovat sorttia, kuin suomalaisten.
Tunnistavat mokomat kahvikupin koonkin.
 
Signora vetäytyy nuolemaan  haavojaan.
Pettyneenä.


perjantai 1. heinäkuuta 2016

Potkupalloa

Lauantai-iltana on mielitietyllä tuliset paikat.
Kuten myös niin monella muulla italialaisella.
Ollaanhaan sitä elämää suuremman asian äärellä.
 
Edellisen Italian pelin  aikoihin mielitietty parkkeerasi itsensä erään asiakkaan luokse.
Koko pelin ajaksi.
Jos kyse on oikein tärkeästä pelistä,
jotkut mielitietyn asiakkaista pistävät butiikin ovet säppiin.
Ei sillä, että pelin aikana ketään oven takana norkoilisikaan.
Kellä sitä nyt olisi mitään mielenkiintoa pohtia hellan tai kaminan hankintaa,
kun tarjolla potkupalloa ?
 
Forza Azzurri !