sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Etsintäkuulutettu signora

Anniinankulmassa  haastettiin muistelemaan matkakommelluksia.
Niitähän signoralla piisaa.
Ehkä epämiellyttävin on 14 vuoden takaa.
Signora oli ihka ensimmäistä kertaa Italiassa.

Ystävät olivat varanneet signoralle huoneen hotellista,
jonka omisti italialais-irlantilainen pariskunta.
Herra edusti Italiaa ja rouva Irlantia.
Molemmat puhuivat sujuvasti sekä englantia että italiaa.
Keskenään pariskunta turisi italiaksi.

Omituisuudet alkaa jo heti ensimmäisenä aamuna.
Signora suuntaa aamiaisen jälkeen hotellista pihalle.
Herra omistaja pyyhältää signoran perässä.
"Scusi signora, who is going to pay your bill?"

Signora kokee olonsa aika epämiellyttäväksi.
Aivan kuin hän olisi joku huijari, joka yrittää luikkia pois maksamatta.
Signora ilmoittaa napakasti, 
että hänhän on täällä vielä kolme yötä ja maksaa kyllä laskunsa ihan itse.

Tuohon aikaan kännykkäpuhelut ulkomaisiin liittymiin olivat aika tyyriitä.
koska huoneessa oli myös lankapuhelin,
oli ihan loogista hyödyntää myös sitä.
Tai siis yrittää hyödyntää.
Puhelut kun eivät päässeet respaa pidemmälle,
Rouva omistaja kun ilmoittaa tiukasti,
 että heitä on kielletty yhdistämästä puheluita kyseiseen huoneeseen.

Kolmas päivä vie kyllä sitten voiton kaikista omituisuuksista.
Signora on huoneessaan.
Lankapuhelin soi.
Signora vastaa reippaasti ja selvästi omalla nimellään.
Luurin toisessa päässä on herra omistaja.
"Scusi signora, could you please come to the reception?"

Signora kipittää vähän sydän pamppaillen alakertaan.
Mitähän nyt?

Respan edessä on rivissä herra ja rouva omistajat sekä carabinieri !
Signoran sydän hypähtää muutaman kerran ympäri.

Kukaan ei sano mitään.
Signora huomaa, että carabieneri vilkaisee signoraa päästä varpaisiin
ja nyökkää sitten vaivihkaa herra omistajalle.

Nyt alkaa jo paniikki nousta.
"Is something wrong ?", kysyy signora ääni täristen.

Herra omistaja on jotenkin vaivaantuneen näköinen;
" No, no, of course no. Why singora thinks so?" 

Tilanne alkaa olla jo aika outo.
"But you called me and asked me to come here", vastaa signora.

Ja mitä sanookaan herra?
"Oh no, signora. I thought I was talking with my wife"

Jep, rouva varmaan vastaakin puhelimeen signoran nimellä.
Eikä pariskunta puhunut keskenään englantia.
Puhumattakaan siitä, että mies tuskin rouvittelee vaimoaan.

Tilanne alkaa olla jo aika absurdi.
Ja todella epämiellyttävä.
Signora kysyy, voiko hän poistua.
Luvan saatuaan signora kipittää takaisin huoneeseensa
ja hetken harkitsee hotellin vaihtamista.
Lopulta hän päättää kuitenkin katsastaa tämän homman loppuun.
Eihän sitä tiedä, mitä lystiä siellä oleskelu tuo tullessaan.

Signora on usein jälkeenpäin pohtinut,
mitä tuon kaiken outouden takana oli.
Epäilyt maksamisesta, kielletyt puhelut, poliisi.
Ehkä jostain syystä pariskunnan päässä soivat herästyskellot,
että signora ei ole mikään normi matkustaja puhtain jauhopussein.

Varmaan arvaattekin, 
että kyseisellä hotellilla oli jatkossa yksi suomalainen asiakas vähemmän.
Enää hotellia ei ole.
Ei ole ollut enää aikoihin.
Eikä signora yhtään ihmettele.
Jos he kohtelevat asiakkaitaan,
kuin etsintäkuulutettuja huijareita,
kuka sinne nyt toistamiseen menee ?

maanantai 19. syyskuuta 2016

Erehtyminen on inhimillistä

Valamiehistön puheenjohtaja on tutkinut valamiehistön lausuntoja
 ja todennut ne kovin yksimielisiksi.
Myös signora on ottanut puheenjohtajaan yhteyttä.
Mielitietty on ollut kovin pahoillaan ja surullinen tapahtuman johdosta.
 
Kaikesta tästä johtopäätöksenä puheenjohtaja julistaa asian käsitellyksi ilman sen kummempia seuraamuksia. 
Puheenjohtaja vielä muistuttaa signoraa siitä,
että hänkin vuosi sitten oli hyvin lähellä tehdä sama virhe. 
Puheenjohtaja kiittää kaikkia valamiehiä hyvin perustelluista lausunnoista

ja päättää raportointinsa tähän johtopäätöksellä ”Erehtyminen on inhimillistä”.

 
 
 

 


perjantai 16. syyskuuta 2016

Valamiehistön paikka auki

Nyt olisi kuulkaa valamiehistön paikka avoinna.
 
Tapaus: Suomi-  Italia –kriisi: unohtunut syntymäpäivä
 
Osapuolet: asianomistaja: Signora, syytetty: Mielitietty 
 
Lieventävät asianhaarat: 1.  Mielitietyllä on ollut erittäin hektinen viikko töiden suhteen 
 
Raskauttavat asianhaarat:  1.Mielitietty omistaa kännykän, johon voi laittaa muistutuksia
 ( kumoaa lieventävän asianhaaran)
2.  Syntymäpäivien muistamisen tärkeydestä on keskusteltu ( =signora on saarnannut) useasti. 
 
Valamiehiksi haluavia pyydetään pohtimaan seuraavaa seikkaa:
Kuinka pitkään signora voi pidellä nenäänsä kiskottuja herneenpalkoja ?
Myös mahdollisia seuraumuksia syytetylle saa ehdottaa.
Valaehtoiset lausunnot pyydetään kommenttikenttään.


torstai 8. syyskuuta 2016

Kermat päältä ?

Facebook pläjäytti jonkin deittisivun mainoksen jutulla kaukosuhteista.
Kovasti kehuttiin, kuinka kaukosuhde voi olla hyvä juttu.
Saa sekä parisuhteen että sinkkuuden parhaat puolet.
Ei ikävää arkea. 
Yhdessä olo on yhtä juhlaa.
Houkuteltiin kovasti etsimään sitä omaa kaukosuhdepuoliskoa kyseiseltä sivustolta.

Signoralle tuli tästä vähän outo.
Vähän jopa paha mieli.
Aina ei kaukosuhde ole tietoinen valinta.
Sen osapuolet eivät aina ole kaikesta vain kermat päältä kaapivia
 ikävää arkea pelkääviä nautiskelijoita.

Toki riippuu paljon ihmisestä, luonteesta sekä siitä,
millä mielellä parisuhteessa on.
Jos siinä on vain "pidetään hauskaa" -fiiliksellä,
silloin tuo "kuoritaan kermat päältä" -kuvaus osuu varmaan nappiin.
 
Vaan jos mukana on yhtään syvempiä tunteita,
ei kaukosuhde aina ole se kaikein helpoin vaihtoehto.
On ikävä.
kaikenlaisina juhlapyhinä on superikävä, 
varsinkin kun sosiaalinen media on täynnä muiden tunnelmointia omien rakkaiden kanssa.
Aikataulujen yhteensovittaminen on haastavaa ja pessismistille myös erittäin kuluttavaa.
Eikä jatkuva lentely tee budjetillekaan kovin hyvää.

Signora ei voi tuon deittisivuston juttua allekirjoittaa.
Eikä kannustaa ketään tietoisesti kaukosuhdetta metsästämään
Kyllä signorakin niin mielellään asutelisi hiukan lähempänä mielitiettyä.
Sama maakin olisi jo kova juttu.
Vaan toistaiseksi mennään näin,
kahden maan loukussa.
Loukussa mutta onnellisena.
 
Eli vaikka signora ei tätä tietoisena valintana suosittelekaan,
ei hän myöskään kannusta ketään jättämään kokeilematta,
jos vastaavanlaiseen tilanteeseen ajautuu.
 
Kaukosuhde vaatii tosin rutkasti sitä ajattelutapaa,
että keskittyy siihen, mitä on,
eikä murehdi sitä, mitä ei ole.
Tämä on joskus signorallekin vaikeaa.
Mutta kun siinä onnistuu, 
peittää se alleen ne kaikki puuttuvat negatiiviset asiat.