perjantai 21. lokakuuta 2016

Kampaus à la Fiumicino

Vaikka signora rakastaakin lentokentillä oloa ( lähinnä siis menomatkalla),
on yksi asia, jota hän siellä inhoaa.
Turvatarkastus, kopeloitavaksi kun aina joutuu tekonivelen aiheuttaman hälytyksen vuoksi.
 
Yleensä Rooman päässä on touhu on ollut aika ylimalkaista Helsingin puuhiin verrattuna.
Huippuna taitaa olla tapaus, jossa italialainen turvatarkastustäti lääppäisee signoraa pari kertaa.
Kerran vyötäröltä ja toisen kerran kintuista.
Koko ajan jutellen työkamunsa kanssa.
Eikä pahemmin signoraa edes vilkaissut.
 
Viime sunnuntaina olikin sitten ihan toinen homma.
Täti taisi olla aika uusi, kun vieressä oli kollega antamassa ohjeita.
Täti olikin tehokas.
Aloitti tsekkauksen signoran päästä.
Signoran harvat ja ohuet haivenet ovatkin varmaan oiva paikka kätkeä jotain vaarallista ja kiellettyä.
Täti möyhensi signoran kiharoita aikansa ja siirtyi sitten alemmas.
Tarkastus kesti ikuisuuden.
Tai ehkä vaan signorasta siltä tuntui.
Oli vaan niin noloa seistä siinä keskellä käytävää kun toinen liivejä venyttelee.
Yleensä sekin on hoidettu vähän hienotunteisemmin.
 
No saipahan signora ihkauuden kampauksen.
Vessan peilissä joka suuntaan harottavia hiuksia hetken tuijoteltuaan
 signora kuitenkin päätti palata vanhaan omaan tyyliinsä.
 
Bag drop –tiskillä käyntikään ei muuten mennyt ihan suit sait.
Virkailijasetä tivasi kovasti,
ettei signoralla vaan ole kiellettyä Samsung Calaxy note 7 –puhelinta.
Signora kaivoi luurinsa laukustaan ja selitti, että joku Samsung Calaxy on mutta ei se kielletty,
 vaan ei kyllä muista, mikä puhelin on nimiään.
Setä siinä pyörittelee signoran kapulaa tovin ja pähkäilee.
Ilmeisesti ei ollut varma, miltä kielletty versio näyttää.
Signora jo hetken hätäili, että josko joutuu luurinsa mielitietylle jättämään.
Lopulta sekä kuitenkin armahti ja laski signoran eteenpäin.
Sitä uutta kampausta hankkimaan.


keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Järistysten jäljillä

Viikon Italian reissu piti sisällään myös visiitin Abruzzon alueelle.
Mielitietty oli ilmeisesti rekisteröinyt signoran vinkin, 
että voisi olla joskus kiva olla hotellissa yötä "kommuunikämpän" sijaan.
Niinpä yhden yön signora nukkui lämpimässä ( Italian kodissa on jo aika vilpoisaa)
ihanan Hotel Rosesin huoneessa Roseto degli Abruzzissa.

Mielitietty oli tehnyt myyräntyötä ja onnistunut löytämään hotellin,
jossa signoran seulankin läpäisevä aamiainen. 

Ei tuo toki mikään huvireissu ollut.
Mielitietty pakersi töitä molemmat päivät tiiviisti.
Toisena päivänä työt veivät Amatricen lähistölle. 
Vaikka tuntuikin hiukan pahalta ja ehkä röyhkeältäkin mennä sinne pällistelemään,
uteliaisuus vei silti voiton. 
Teistä oli monista kohdin osa pois käytöstä romahdusvaaran vuoksi.
Viranomaisia näkyi todella paljon.
Oli poliisin ja palokunnan väkeä.
Protezione civilen autoja, väkeä ja isoja telttoja oli joka puolella.
Suomessa ei vastaavaa yksikköä taida olla.
Tuo yksikkö mm organisoi kaiken tarvittavan avustustyön luonnonmullistusten
 ja muiden katastrofien jälkeen.

Varsinaiseen vanhaan keskustaan, jossa tuho oli pahin, 
eivät ulkopuoliset päässeet.
Siellä täällä näkyi osittain romahtaneita rakennuksia.
Signoran mieleen on piirtynyt eräs talo, josta seinä oli romahtanut.
Siellä retkotti edelleen sänky.
Signora ei voinut olla pohtimatta,
mitä senkin sängyn omistajalle oli käynyt.

Siviiliautoja ei pahemmin näkynyt.
Eikä siviilejäkään.
Jossain vaiheessa eräs poliisi pysäytti signoran ja mielitietyn
ja kysyi, onko pariskunta paikan asukkaita.
Siinä vaiheessa pariskunta päätti,
että on aika poistua paikalta.

Paluumatka vei l'Aquilan ohi.
Siellä näkyi vieläkin muistoja muutaman vuoden takaisesta järistyksestä.
Jotain rakennuksia oli mm tuettu laudoilla.
Järistyksen jälkeen rakennetuissa taloissa oli monissa puuta.

Pariskunta ajoi myös ns Berlusconin talojen ohi.
Talot on rakennettu L'Aquilan järistyksen jälkeen.
Silviollahan oli kunnianhimoinen haave rakennuttaa "uusia kaupunkeja"
 varsinaisen l'Aquilan kylkeen.
Siitä, missä mittakaavassa hanke lopulta toteutui, ei signoralla ole tietoa.
Talot ovat keskellä ei mitään ja ainakin mielitietyn mukaan
niiden asuttaminen ja sinne sopeutuminen on ollut todella hankalaa.
Siellä kun ei ole mitään palveluita.
Ainoastaan nuo talot.

Tuo päivä muistutti jälleen elämän arvaamattomuudesta.
Ja jätti oudon olon pitkäksi aikaa.
Taisi signoraa vähän pelottaakin.
signora suuntasi ihan mielellään takaisin Viterboa kohti.
Se kun ei ole kovin järistysherkkää aluetta.

maanantai 17. lokakuuta 2016

Con calma

Nyt on kuulkaa tapahtunut vallan omituisuuksia !
Signoralta ei mennyt Italiassa hermo kertaankaan !
Siis vaikka oli siellä peräti viikon !

Ensimmäisenä iltana mielitietyn veli linnottautui television ääreen myöhään iltaan saakka.
Televisio on siis mielitietyn asunnon puolella.
Signora kömpi makuuhuoneessa parin peiton alle,
kuunteli veljesten jutustelua 
ja funtsaili, että toki tämän illan olisi voinut toisinkin viettää.
vaan tämmöistähän se elämä Italiassa on, turha sitä on märehtiä,
totesi signora sitten itselleen.
Olihan nyt hän kuitenkin taas Italiassa,
mielitietyn luona.
Signora pisti tulpat korviin ja nukahti.
Onnellisena.

Signora onnistui luovimaan signoralle omituisen huushollinpidon seassa ihan kiitettävästi.
Kertaakaan ei nurissut itsekseen.
Eikä myöskään mielitietylle.

Viikkoon sattui pari ERITTÄIN TÄRKEÄÄ potkupallopeliäkin,
jotka tietenkin söivät vähäistä yhteistä aikaa.
Mielitietty toki kysyi luvan.
Että passaako hänen tuota pallon potkimista seurata.
Eihän signora moista voinut kieltää.
Tässäkään vaiheessa ei drama queen astunut esiin.
 
Jossain vaiheessa viikkoa signora ihmetteli mielitietylle omaa oloaan.
Kun on niin leppoisaa.
Yleensä kun signora räjähtelee asiasta jos toisesta.
 
Mielitietty oli samaa mieltä.
Totesi, että signora on ollut niin calma e serena.
 
Toki ei tämä rauhallisuus ollut pelkästään signoran omaa aikaansaannosta.
Mielitietty oli tehnyt pari edellistä viikkoa duunia aivan hullun lailla,
jotta nyt signoran viikon aikana eivät päivät olisi niin hirveän pitkiä.
Olipa jopa sunnuntai vapaa kokonaan.
Mielitietyn edellinen vapaa taisi olla elokuussa yhteisen lomaviikon aikana.
 
Viikon aikana signora huomasi myös monia muita pieniä asioita,
joihin mielitietty satsasi ja kiinnitti huomiota,
jotta signoran olisi hyvä olla.

Ja hyvin siinä mielitietty onnistuikin.
Drama queen ei putkahtanut paikalle kertaakaan.

Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta ?
No, jos nyt signora ihan rehellinen on, niin tunnustettakoon, 
että viimeisenä iltana piti pari kyyneltä silmäkulmasta puristaa.
Kuka sitä nyt täysin täydellinen olisi ?
 
Viimeisenä iltana on signora aina molto sentimentale.
 
Tuosta illasta tuli toisinto ensimmäiselle illalle.
Talon muut asukit tulivat kotiin myöhään ja kello läheni jo kymmentä,
kun he aloittivat illallisen väsäämisen.
Siis myös kokkaaminen ja syöminen tapahtuu mielitietyn asunnon puolella.
Murkinan jälkeen tuli telkusta mielenkiintoista ohjelmaa.
Signora oli vetäynyt omaan ylhäisyyteensä jo hyvissä ajoin.
Aamulla olisi aikainen herätys.
Ja pikkasen signora märehti, että tämmöinen viimeinen ilta.
Vaan ihan vähän vaan.
Komensi sitten itsensä takaisin ruotuun.
Tällaista se signoran Italian elämä on,
turha siitä on rutista.
 
Suomeen saapui sunnuntai-iltana ihan onnellinen ja viikkoon tyytyväinen suomalainen.



tiistai 4. lokakuuta 2016

Oi niitä aikoja...


Oi niitä aikoja…
 
… kun reissugarberobin suunnittelua oli hauskaa hommaa ja sen tekeminen aloitettiin hurjan aikaisin
…kun pakkaamista odotti malttamattomana
… kun kentällä pyöri silmät ymmyrkäisinä, innosta puhkuen.
 
Nykyään….
… pakkauslistat valmistuu viimetingassa
… pakkaamisesta on tullut ikävä välttämätön pakko
… kentällä tuppaa iskemään reissuväsymys ja tylsistyminen
 
Kaipa tämä oli odotettavissa, kun  vähän väliä tuolla taivaalla lentelee.
Eli pakkauspuuhia pitäisi signoran taas aloittaa.
Lokakuu on ollut signoralle aina haasteellinen kuukausi Italiassa.
Usein on signora joutunut vaateostoksille, kun on lähtenyt reissuun liian hepposin hepenin.
Italian lämpöasteiden lämpöön kun ei oikein voi luottaa.
Ei ainakaan lokakuussa.
 
Tänä aamuna lämpimässä kylppärissä suihkutellessa signora pähkäili,
että pitäisikö tehdä joitain karaistusoperaatioita.
Italian kodin kylpyhuone on lokakuussa takuuvarmasti jäätävä. 
 
Signora pahoittelee näitä fonttivaihteluita.
Fontti näyttää olevan konekohtaista.
Blondille tämä suotakoon.