keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Paolo ja Pauli

Signoralta löytyy saapasmaasta ystäviä lähes jokaisesta ihmisen elämäntilanteesta.
Signora rakastaa tehdä Suomi-Italia  -vertailuja ja ystävien avustuksella se onnistuu mainiosti.
 
Kun Pauli maailmaan putkahtaa,
voi hän viettää äitinsä kanssa kotinurkissa peräti kolmivuotiaaksi asti,
ilman että mami työpaikkaansa menettää.
Ja saapa siitä vielä korvaustakin.
 
 
Paolokin on ehkä kotona äidin hoivissa
 vaan äidin työpaikan pysyvyydestä ei kovin pitkään ole takuita.
Saati että mitään korvauksia tulisi kolmivuotiaaksi saakka.
 
Kun suomalainen Pauli viettää ensimmäiset vuotensa todennäköisesti kunnallisessa päivähoidossa,
italialainen ikätoverinsa Paolo on ollut isoäitinsä hemmoteltavana.
Tai äidin tädin, kuten eräs signoran ystävän poika.
Italiassa signoran sepustukset suomalaisesta päivähoitosysteemistä herättää hiukan kateutta.
 
Koulun alkaessa Pauli tepastelee hyvin todennäköisesti koulumatkat yksin,
popsii koulussa kunnan tarjoaman lounaan,
koulupäivän päätyttyä puuhastelee iltapäivän iltapäiväkerhossa tai suuntaa yksin kotiin,
äitiä ja isää odottelemaan.
 
 
Paolo ei yksin kouluun mene.
Noutaja on myös koulupäivän päätyttyä.
Usein koulupäivä päättyy lounasaikaan.
Joissakin kouluissa on Paololla toki mahdollisuus saada lounas,
maksua vastaan.
Useimmiten Paolo kuitenkin lounastaa mummin luona,
jossa myös nauttii isovanhempien hössötyksestä siihen saakka,
kun isä tai äiti hänet sieltä noutaa.
Tai ehkä mummin pestiä hoitaa aupair.
Niin ja Paoloparka joutuu kouluun myös lauantaisin.
 
Pauli aikuistuessaan hän hommaa hyvin nopeaan oman kämpän.
itsenäistymistä ei kovin paljoa hidasta edes se, että mahdollisesti ei ole töitä.
Periaatteessa työttömyyspäivärahalla, asumis- ja toimeentulotuella pärjää,
kun Pauli oikein nuukasti elää.
Eikä ole ehtinyt velkaa tehdä.
 
Paolo asua nyhjöttää pitkään vanhempien nurkissa.
Jos töitä ei ole, omilleen muuttaminen on lähes mahdottomuus.
Italiassa kun asumistuki taitaa olla aika tuntematon käsite.
Ja vaikka töitä  löytyisikin,
 ei sekään välttämättä tuo mahdollisuutta omaan vuokrakämppään.
Palkat eivät ole hääppöisiä.
Vuokrat sen sijaan ovat.
Yksi signoran tuttu maksaa Roomassa kimppakämpän
yhdestä pikkuruisesta huoneesta 500 €/kuussa.
 
 Pauli pistää hynttyyt yhteen oman mielitiettynsä kanssa.
Naimisiinkiin tulee mentyä.
Jossain vaiheessa pariskunnan sukset sitten menevät ristiin.
Pariskunta päättää jatkaa eri teitä.
Ero on simppeli juttu.
Täytetään vaan hakemus ja kiikutetaan se käräjäoikeuteen.
Puolen vuoden päästä hakemus uusitaan ja se on siinä.
Kiitos ja näkemiin.
Ja jos jossain vaiheessa haluaa homman uusiksi, no problem.
Siis sen avioliiton.
 
Paolon tie on hiukan pidempi.
Kun on kerran katolisessa kirkossa sanonut Sí, lo voglio,
ei sen peruminen kovin simppeli ja nopea juttu olekaan.
Signora tietää tapauksia, joissa pariskunta on jo vuosikausia elellyt erossa,
mutta virallista prosessia ei ole käynnistetty.
Jotkut hoitavat homman loppuun asti vasta siinä vaiheessa,
kun uutta liittoa haikailee.
Vaan se uusi onkin sitten hoidettava siiviilisti.
Kirkkoon ei uudestaan ole mitään asiaa.
 
Vuodet vierii ja Paulille koittaa lähdön aika.
Viimeiset jäähyväiset jätetään  keskimäärin 2-3 viikon päästä.
 
 
Paolo siunataan heti, päivän parin päästä.
Sitä ennen Paolon omaisten kotiin kerääntyy iso joukko läheisiä.
 
Semmoista se on,
Paulin ja Paolon elämä.


keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Lobbausta loukusta

Italialaisen morsmaikkuna ja kahden maan loukussa elelevänä
 sitä voi päätyä mitä ihmeellisempiin tilanteisiin.
Kuten lobbaamaan Italian kansanäänestyksen puolesta.
Italiassahan on 4.12. kansanäänestys senaatin vallan leikkaamisesta.
 
Mielitietty ilmoitti eilen, ettei ehkä äänestä ollenkaan.
Signora on päättänyt tsempata herraa äänestyspaikalle.
 
Nyt heti ensi alkuun on todettava,
että signoran tiedot äänestyksen lopputuloksen vaikutuksista ovat todella vajavaiset.
Ainoa konkreettinen asia, jonka signora on onnistunut bongaamaan,
on se, että mikäli ei äänet voittaa,
voi tämä tarkoittaa uusia vaaleja.
Renzi kun on ilmoittanut tässä tapauksessa heittävänsä hanskat naulaan.
 
Tästä taas voi seurata se,
että suosittu Beppe Grillo kiharat hulmuten  kiidättää joukkoineen Italian eurosta ulos.
Berlusconin Forza Italia vanavedessä.
Taitaa Italiasta löytyä vielä Lega Nordin väkeäkin,
 jotka mielihyvin jemmaisivat eurot piirongin peränurkille.
Signora näkee jo silmissään itsenä puljaavan kaupan kassalla liirojen kanssa hikikarpalot valuen.
 
 
Jos nämä signoran ajatukset nyt pahoittavat jonkun Italiassa asuvan mieltä,
 niin signora pyytää nöyrimmästi anteeksi.
Signora tsekkailee asiaa nyt tosiaan vain ihan omasta näkökulmastaan ja sen tiedon puitteissa,
jota blondin pienissä aivoissa majailee.
 
Ja siitähän signoralla ei ole tiedon murustakaan,
mitä Renzin mahdollinen voitto tarkoittaisi.
Kuten ei siitäkään, miten mielitietty mahdollisesti äänestäisi.
 
Kahden maan loukku päättää poliittisen raporttinsa tähän.


perjantai 18. marraskuuta 2016

Terveisiä loukusta

Eilen illalla signora kuulosteli ihmeissään oloaan.
Viimeisimmästä Italianvisiitistä on jo kuukausi.
Kuukausi on ihka ensimmäinen,
 jolloin kahden maan loukku ei ole  tuntunut kurjalta ja haikealta.
 
Elämä on maistunut ihan mukavalta.
Viikot ovat sujuneet ilman,
että signora istuisi kalenteri kädessä ja laskisi päiviä siihen,
kun taas mielitietyn treffaa.
 
Voisi varmaan sanoa,
että lopultakin signora on elänyt täysipainoista elämää ilman ainaista haikailua.
Signora on viettänyt aikaa ihanien ystävien kanssa
mutta on osannut nauttia myös yksinolosta.
 
Jos siellä joku nyt peljästyi, että onko se signoran lempi lopahtamassa,
niin huoli pois.
Kaukana siitä.
Mielitietty on ajatuksissa vähän välillä ja ikäväkin kaihertaa,
enemmän kuin koskaan.
Vaan tällä kertaa positiivisella tavalla,
ilman mitään kurjistelua ja kyynelten tirauttelua.
 
Näyttää uhkaavasti siltä,
että signora on lopultakin sopeutunut tähän "loukkuunsa".
 
Niin ja kohtahan se mielitietty tänne Suomeen taas pölähtää.
Että mikäs se tässä loukussa on ollessa. 

maanantai 14. marraskuuta 2016

Mikä seikkailu !

Perjantainen rahkapähkäily kirvoitti signoran pohtimaan ( jälleen kerran)
ruokakuvioita laajemminkin Suomi-Italia  -sekamelskassa.
Ihan ensi alkuun on parasta tarkentaa,
että signora ei pidä itseään sen kummemmin suomalaisen kuin italiaisen ruokakulttuurin guruna.
Pohdinnat tulevat vain ja ainostaan signoran omista ruokailutavoista
ja oman italialaisen lähipiirin tarkkailusta.

Signoralle ehkä yksi hämmentävimmistä asioista on ollut erilaiset "säännöt",
Non si fa cosí, signora on usein kuullut.

Tätä signora on usein pähkäillyt.
Ja yrittänyt kysellä.
Selkeää vastausta ei signora ole kuitenkaan saanut.

Olisiko kyse siitä, 
että täydellistä makuyhdistelmää ei haluta riskeetata poikkeamalla jostain hyväksi koetusta ?
Tämä kuulostaa ainakin signoran päässä loogiselta.

Jos esimerkiksi joku leipätyyppi on todettu hyväksi aterian kokonaisuuden kannalta, 
ei siitä poiketa ?

Signoran Italian kodissa on aina samaa hiivaleipää.
Signoran mielestä aika mautonta ja vähän kuivahkoakin.
Kerran tuo leipä oli loppu.
Lounaaksi oli kuitenkin ruokaa, jonka kanssa kuuluu syödä leipää.
Mielitietty pähkäili, miten nyt syö.
Signora tarjosi omaa aamupalaleipäänsä.
Mehevää ja maukasta.
Hetken epäröityään mielitietty tarttui tajoukseen,
haukkasi leipää.
"Ma che buono questo pane" !

Signora pongasi välittömästi tämän leivän kehumisen ja kysäisi,
että onkos se parempaa, kuin "normaali leipä".
Ja olihan se, myönsi mielitietty.

Signora tästä innostuneena ehdotti, että mielitiettyhän voi ostaa tätä nyt sitten jatkossakin.
"Oh, no, totesi mielitietty.
Kyllä hän jatkossakin ostaa sitä tuttua leipää.
Signora vielä yritti kysyä, että miksi, jos tämä toinen leipä on parempaa.
Se nyt vain on tapana ostaa tätä, oli vastaus.
Mitä siihen sitten enää suomalainen mitään lisäämään ?

Italiassa keskustellaan ruoasta ja syömisistä paljon.
Varsinkin, jos ollaan syöty vähän jotain normaaliarjesta poikkeavaa.
Elokuisen kesälomareissun jälkeen mielitietyn veli sai seikkaperäisen selvityksen,
mitä kaikkea pariskunta oli reissun aikana syönyt.
Eikä näyttänyt edes tylsistyneeltä ruokalistan kuultuaan.
Pariskunnan syömingeistä kehkeytyi pitkä keskustelu veljesten välille.

Eikä keskustelun aloitukseen tarvita edes ns ulkona syömistä.
Myös kotikokkauksista keskustellaan.
Signora onkin leikitellyt ajatuksella,
että joku päivä töissä aamukahvilla täräyttäisi,
että minäpä tein eilen nakkikeittoa!

Mahtaisi työkaverit ihmetellä.
Signoran työyhteisössä ei pahemmin kokkauksista keskustella,
Ei, vaikka kaikki ovatkin naisia.
Italiassa signora on törmännyt siihen, että jopa miehet jutustelevat syömisistä.

Aivan oman keskusteluaiheensa Italiassa on luonut signoran kokkailut.
Ykköslistaa pitää sekä makaroonilaatikko että juustoinen kalakeitto.

Jotkus signoran ystävistä ehkä muistavatkin, 
että makaroonilaatikon teko meinasi tyssätä ihan alkuunsa.
Signora erehtyi tarvikeostoksille mielitetty vanavedessä.
Pastahyllyjen välillä käytiin kiivasta keskustelua.
Signora oli löytänyt pastapaketin, 
jonka sisältä muistutti suomalaisen makaroonilaation makaroonia.

Mielitietty pudisteli päätään.
Eihän uuniin voi laittaa pientä pastaa!
Signora päätti unohtaa löytämänsä makaroonipaketin
ja soveltaa lootan tekoon jotain muuta pastaa.
Vähän isompaa.
Vaan ei käy.
Ei käy kolmaskaan vaihtoehto.
Signora on tunnetusti lyhytpinnainen tyyppi.
Jääkööt sitten koko laatikko tekemättä.
Lopulta mielitietty nappasi hyllyltä signoran ensimmäisen löydön.
 
Laatikon kimppuun käytiin sitten aikanaan vähän epäileväisin mielin.
Hyvää kuulema oli.
Seuraavana iltana oli odotti pizzailta ystävien seurassa.
Signoran kokkailut nostettiin pöydälle.
Mielitietty kertoi, kuinka hän oli pistänyt uuniin pientä pastaa !
Sì ?
Ystävä halusi lisäselvitystä.
Signora ei tiennyt,
ollakko ylpeä rohkeudestaan vai toivoa voivansa vajota maan alle häpeästä.

Vielä hämmentävämpää oli signoran juustoinen kalakeitto.
Myöhemmin on signora kuullut, 
että italialainen harvemmin tuikkaa keittoihinsa juustoa.
Ja että kalakeittokin pitää sisällään muuta, kuin pakastekalaa.

Sopan raaka-aineet olivat simppelit.
Pottuja, pakastekalaa ja yrttituorejuustoa.
Mielitietty pyöritteli lusikkaansa keitossa.
Maistoi.
Maistoi uudestaan.
Ja itseasiassa taisi vähän tykätäkin, kun lisää otti.
Eikä kyseessä ollut mikään kohteliaisuus.
Mielitietty kyllä ilmoittaa, jos joku ei maistu.
Eikä taatusti ota sitä enää lisää.

Parin päivän päästä oli taas vuorossa pizzaa ystävän seurassa.
Me söimme sitten outoa keittoa, julisti mielitietty.
Taisi ystävä vähän nostella kulmiaan, kun ainekset kuuli.

Seuraavana päivänä pariskunta oli menossa lounastarvikeostoksille,
kun kaupan pihalla törmäsivät mielitietyn serkkuun.
Serkku kyseli ensin, mitä pariskunta meinaa lounaaksi kokata.
Tätä seurasi selvitys, mitä serkkua vaimoineen lounaalla odottaa.
Menuselvitysten jälkeen serkkukin sai seikkaperäisen selvityksen siitä oudosta keitosta.
Taisi hetken epäillä tarinan todenperäisyyttä.
Signora totesi siihen, että "sono finlandese".

Oletteko te törmänneet koskaan Suomessa kaupan parkkipaikalla miehiin,
jotka keskustelevat lounassuunnitelmistaan ?

Ehkä koomisin " mutta kun näin on tapana" -episodi liittyy jäätelöön.
Tämä tapahtui vuosia sitten.
Signora ja mielitetty ovat  jäätelöbaarissa.
Italiassahan jäätelö ostetaan useimmiten jäätelöbaarista.
Niitä löytyy joka kadun kulmasta ja ovat auki myöhään yöhön.
Signora ilmoittaa haluavansa suklaata.
Che altro, kysyy mielitietty.
Signora ilmoittaa, että ei mitään muuta, kuin suklaata.

Mielitetty toteaa, että on tapana ottaa myös jotain toista sorttia.
Signora tunnustaa olevansa vähän yliherkkä näille "on tapana" -jutuille.

Signora ilmoittaa tomerasti, että pelkkää suklaata.
Mielitietty ei häviä yhtään jämeryydestä,
kun toteaa uudestaan, että on tapana ottaa kahta lajia.

Taisi signora yrittää vikistä vielä kolmannen kerrankin pelkästä suklaasta,
mutta sitten päätti luovuttaa.
Ja signoran tötteröön päätyi lopulta suklaata ja pähkinää.
Signoran on myös pakko tunnustaa, että hyväähän se oli.
Kaksi eri sorttia yhdessä.

Joskus kauan sitten, kun mielitietty oli viettänyt ensimmäisen kokonaisen viikon signoran kokkauksien varasssa,
hän totesi:
"Tämä viikko on kyllä ollut aikamoinen ruokaseikkailu".

Vielä signoralle ei ole oikein selvinnyt,
oliko tuo positiivinen vai negatiivinen juttu.


perjantai 11. marraskuuta 2016

Kieliongelmia

Signora tarvitsisi vähän jelppiä italian kielen taitajilta.
Miten ihmeessä selittää, mikä on rahka italiaksi ?
Sanakirjan tarjoama ”il formaggio fresco cagliato”
kuulostaa ainakin signoran korvaan vähän oudolta. 
 
Mielitietty on tulossa Suomeen joulukuun alussa
ja signora on päättänyt ”ilahduttaa” häntä jälleen suomalaisilla pöperöillään.
 
Suurin osa Signoran tuntemista italialaisista on aika epäileväisiä signoran keitoksiin.
Varsinkin jos niissä on heille outoja ainesosia.
Tai vaikka raaka-aineet olisivat tuttuja,
niiden oudot yhdistelyt aiheuttavat hämmennystä. 
 
Mielitietty onneksi on valmis maistamaan kaikkea uutta.
Kunhan tietää, mitä tuo uutuus pitää sisällään.
 
Kaikki ystävistä eivät ole yhtä helppoja tapauksia.
Signora muistaa, kun hän ensimmäistä kertaa läjäytti erään ystävän nenän eteen lautasen,
jossa oli signoran väkertämiä täytelettuja.
Ystävä käänteli lettupötkylää ihmeissään.
Ja kaikkein hämmentävintä hänelle oli se,
kun hän ei ollut varma, kuuluuko pötkylän kanssa syödä leipää.
 
Eräs toinen ystävä pääsi ”nauttimaan” suomalaisesta lounaasta lihapullien,
 ruskean kastikkeen ja muussin kera.
Rohkeasti, tosin hiukan ihmetellen pisteli kaikki poskeensa.
Tämä sattui muutama vuosi sitten signoran viettäessä Italiassa vuorotteluvapaata.
Tuo lounas oli kyllä aika opettavainen signorallekin.
Tuolloin selvisi, että majapaikan hanasta voipi lorotella arsenikkipitoista vettä!
Eikä talon väki ollut maininnut tästä mitään signoralle.
Signora kyllä mainitsi tästä talon väelle tuon lounaan jälkeen.
Aika tiukasti mainitsikin.
 
Vaan palataanpas asiaan.
Se rahka.
Antakaahan nyt oikein houkutteleva versio italiaksi.


torstai 3. marraskuuta 2016

Tutto bene ?

Signora ei ollut aikoinaan kovin innokas koululainen.
Maantieto taisi kuulua niihin kaikkein vähiten kiinnostaviin aineisiin.
Ei tullut silloin signoran mieleen,
että jossain vaiheessa elämään voisi liittyä maanjäristykset.
Että voisi olla hyvä niistä jotain tietää.
Tai että ei olisi pahitteeksi, jos vähän hahmottaisi,
missä päin Italiaa mikäkin alue on.  
 
Viime aikoina on signora joka aamu vähän sydän pamppaillen kurkistellut uutisia kännykästään.
Onko taas Italiassa jyrissyt? 
 
Tämän aamuista järistystä lukuun ottamatta
 on mielitietty aina ehtinyt jo lähettää tutto bene –viestin,
 ennen kuin signora on uutisiin saakka ehtinyt.
Tietää, että signora kuitenkin on huolissaan.
 
Viime sunnuntaina mielitietty oli herännyt siihen, kun sänky keinui.
Vähän niin kuin myrskyssä kyntävässä laivassa.
Ja naputteli signoralle heti viestin. 
 
Nyt viestiä viimeisimmän järistyksen jälkeen ei ole vielä kuulunut.
Ei varmaan sitten tuntunut missään, kun ei ole herännyt.
Näin signora on mieltään rauhoitellut. 
 
Mielitietty on myös kertonut asuvansa vähemmän järistysherkällä alueella.
Myös talo on rakennettu järistykset huomioiden. 
 
Ehkä on parempi pysytellä pelkästään tuon mielitietyn antaman infon varassa
eikä googletella sen enempää riskialueita kuin mitään muutakaan.
Vaan vielä vielä puuttuu se tutto bene –viesti.