torstai 29. joulukuuta 2016

Herttaista

Signoralla on yksi huono tapa.
Ai ainoastaan yksikö?
No, kaipa niitä on useampiakin
vaan ei kait sitä nyt kerralla passaa kaikkia paljastaa.
 
Kerrotaan nyt tässä vaiheessa ainoastaan,
että signora on hyvin hätäinen.
Tästä saa osansa niin ystävät kuin työkaveritkin.
Mielitietystä puhumattakaan.
 
 
Vaan eilen sattui episodi,
jossa mielitietylle olikin hyötyä tästä siitä,
 että heilastelee hätähousun kanssa.
 
Tämä huono tapa ilmenee mm niin,
että signora saattaa lukaista saamansa viestit hyvin hätäiseen
jonka seurauksena saattaa tehdä ihan vääriä johtopäätöksiä.
 
Signora oli varannut joulukuun alussa lennot helmikuulle.
Signoralla on tapana lähetellä näitä lentotietoja mielitietylle Check my trip –sivuston kautta.
Vääntääpä jopa kaiken aina italiaanoksi.
Eikö olekin herttaista ?
 
Helmikuun lennoista oli siis jo lähtenyt mielitietylle viesti.
Eilen signora varata pamautti lennot myös pääsiäiseksi.
Ja sinkosi viestin lennoista myös mielitietylle.
 
Mielitietyltä tuli herttainen viesti,
jossa kiitteli viestistä ja ilmoitti,
että signorahan on nämä tiedot jo kertaalleen lähettänyt,
mutta että on niin mukavaa aina lukea, koska signora saapuu.
 
Siis mielitietty ei ollut pahemmin viestin sisältöön paneutunut
ja oletti, että tiedot ovat helmikuun lennoista. 
 
Signora alkoi jo herneen palkoja nenuun työnnettäväksi haalimaan,
kunnes pian tajusi, että kiireessähän se mielitietty oli vaan viestin varmaan lukenut.
Kuten signorakin usein tekee.
Herneet pysyköön siellä missä ovatkin.


tiistai 27. joulukuuta 2016

Aaltojen voimalla

Jokainen yhdenkään italialaisen tunteva varmaan tietää,
että italialaiset ovat aina suuressa vilustumisvaarassa.
Syystä, jota signora ei vielä ole onnistunut selvittämään,
he pelkäävät aivan suunnattomasti kyseisen vaivan iskemistä.

Eikä mielitietty tee tästä mitään poikkeusta.
Sana vilustuminen vilahtelee säännöllisin väliajoin pariskunnan keskusteluissa.

Viimeksi mielitietyn Suomen visiitin aikana.
Signoran kotona on aika lämmintä.
Ainakin signoran mielestä.
Ja varsinkin jos vertaa italian kodin lämpötiloihin.
Lämpötilaero on lähes 10 astetta.

Mielitietty valmistautui yöpuulle pukien pitkähihaisen  pyjaman alle vielä t-paidan.
Ja pujahti uppeluksiin paksun peiton alle.
Signora ihmetteli, eikö mielitietylle tule kuuma.
Lämpötila oli kuitenkin reilut 20 astetta.
Eikö t-paita ole vähän liikaa ?

Ei kuulema ole.
Eihän mielitietty halua vilustua.

Samaan syssyyn mielitietty esitti huolestuneisuutensa vaarasta,
johon signora ilmiselvästi oli itseään lykkäämässä.
Ettei vaan signora vilustu.
Signora kun oli verhonnut itsensä aika hepposiin varusteisiin
ja peittonakin oli ainoastaan pussilakana.

Nyt jos joku siellä meinaa,
että olikos signoralla peräti romantiikka mielessä hepeniä valitessa,
niin on pakko tuottaa pettymys.
Valintaan oli ihan käytännön syyt.

Ja hetken asiaa pohdittuaan signora päätti uskoutua asiasta myös mielitietylle.
Vanhojen akkojen vaivat oli syynä signoran yövarusteluun.
Hikeä pukkaa öisin oikein urakalla.

Mielitietyllä on tapana löytää aina kaikesta jotain positiivista.
Vaan eipä olisi signora osannut arvata, että kuumista aalloistakin sitä löytyy.

Signorahan aina kitisee, kun Italian kodissa on talvisin niin kylmä.
Varsinkin aamuisin.
Hyvä jos mittari on kymppiin kivunnut.

Mielitietty kekkasi, että näistä akkojen vaivoista voisi olla Italiassa jotain hyötyä.
Jospa signora ei aamuisin enää heräisikään nenä jäässä.


Helmikuussa se testataan.
Ja kyllähän signora selviää.
Suomalaisella sisulla.
Ja aaltojen voimalla.


sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Romanttinen tapaus

Kahden maan loukun ikävien puolien kompensoimiseksi
signora yrittää aina nyhtää irti molemmin maiden mukavat jutut.
Kuten esimerkiksi sen, että Italiassa 14.2. ei ole minkään sortin ystävänpäivä
vaan romantiikalla tuona päivänä mennään.
Niinpä signora ruikkasi pomolta helmikuulle viikon lomaa
ja päätti, että  suuntaa Italiaan San Valentinoa juhlimaan, Mielitietyn kainaloon.
Signora on jo tilannut romanttista ohjelmaa.

Signora on yhden Giorno di San Valentinon Italiassa viettänyt.
Mielitietty oli varannut pöydän ravintolasta.
Eräs herra soitti ja lauloi romanttista hömppää.
Ravintola oli täynnä nuoria pareja ykköset päälle,
kuhertelemassa ja syömässä.
Siis eikö vanhemmat immeiset sitä päivää fiilistelekään ?

Pyhä Valentinus oli muuten  piispa 200 -luvulta.
Nyt herää tietenkin kysymys, että miten piispa ja romantiikka sopii yhteen.

On tiedossa, että keskiajalla pariskunnat pyysivät usein esirukousta Valentinukselta.

Valentinuksen  kuolinpäivä oli 14.2.

ikivanha kansanuskomus kertoo, että 14.2. valitaan kumppani.
 Muinaisilla Rooman nuorilla on tapana antaa tuolloin avioliittolupauksensa.

Signora on törmännyt seuraavaan tarinaan:
Roomalaiset sotilaat eivät saaneet mennä naimisiin.
Pelättiin, että sotilaat olisivat perheen kasvamisen myötä alkaneet vaatia lisää palkkaa.
Kaikki eivät kuitenkaan kieltoa uskoneet.
Kerrotaan, että Valentinus vihki pareja salaa.
Kiinnihän Valentinus sitten puuhistaan jäi ja joutui vankilaan.
Valentinuksen sellin ikkuna täyttyi kiitoskorteista:
 ”Olet tukenut rakkauttamme itseäsi säästämättä!”

Toinenkin tarina Valentinuksesta liikkuu:
Valentinuksen kerrotaan kehoittaneen nuoria miehiä pysymään kotona vaimon kainalossa
 ja jättämään armeija väliin.
Moisesta touhusta ei roomalaiset sotapäälliköt tykänneet
ja lykkäsivätkin yhteiskunnan uhaksi koetun Valentinuksen vankilaan.
Tämän sympaattisen rakkauden puolesta taistelevan herran elämä päättyi mestauslavalle. 

Kyllähän moista uhrautumista pitää jotenkin muistaa!





torstai 22. joulukuuta 2016

lauantai 17. joulukuuta 2016

Tekemisen meininki

Oletteko koskaan olleet onnellisia partavaahdosta?
Kyllä, luitte aivan oikein.
Partavaahdosta.
Signora on.
Tänään, kun mielitietyn vaahtopurkki osui kylppärin kaapissa silmiin,
jokin niin mukavasti läikähti sydämessä.

Käyköhän mielitietyllekin niin?
Että sydän pamppaa signoran Italiassa olevien purnukoiden edessä ?
Tuskin.
Ja parempi niin.
Jos  jo yksi putilo aiheuttaa sydämen tykytyksiä,
niin mitä se signoran purkkiarsenaali saisikaan aikaan ?
Sehän kävisi jo terveyden päälle.

Mielitietty on siis vanhan kansan miehiä.
Ei mitään nykyajan vempaimia ajeluhommiin käytä.
Tarkennuksena kerrottakoon,
että ei nyt sentään ihan antiikin aikaisen kansan miehiä ole.
Ei siis veitsen kanssa heilu.
Mutta terän kylläkin.
Ja sen partavaahdon.

Italialainen ei muuten aja partaa, jos kielioppia mietitään.
Sanasta sanaan suomennettuna italialaiset herran tekevät parran.

Italialaiset ovat hyvin tekevää sorttia.
Tehdä -verbiä ( fare) käytetään suomalaisen korvin oudoissa paikoissa.
Suihkukin tehdään.
Ei oteta  suihkua eikä mennä suihkuun, vaan se tehdään.

Kun signora hapuili italian kielen alkuvaiheen karikoissa,
aiheutti hän hilpeyttä, kun ilmoitti italiaksi, että haluaisi ottaa suihkun.
Kuulijat toki ymmärsivät, mistä oli kyse,
 mutta eivät malttaneet olla naljailematta:
"Mihinkäs sen haluaisit viedä?"

Harmi, ettei signoran kielitaito vielä tuolloin ollut kummoinen.
Olisi näet signora voinut vastata,
että eihän sitä tehdäkään tarvitse.
Valmishan se jo on.

Pienenä vinkkinä Italiaan matkaaville.
Jos hotellissa kysytään, 
että haluatteko tehdä aamiaista ( fare la colazione),
ei teitä kyökin puolelle puuron keittoon houkutella.
Kysymys on vaan ihan siitä, että haluatteko syödä aamiaista.

Eli Italiassa on kyllä aika tekemisen meininki.

torstai 15. joulukuuta 2016

Taistelun tuoksinnassa

Eilen oli perinteinen Suomi-Norja –maaottelu.
Maat taistelivat viehkeän suomalaisen seurasta.
Sotatantereena oli viikon loma,
josta signora haluaa mahdollisimman monta päivää viettää saapasmaassa.
 
Aseet olivat seuraavat: 
 
Suomen sotapoikana taisteli Finski:
Suora lento juuri signoran toivomille päiville,
menopaluun hinta 221 €,
lähtö  aamu-uniselle mitä mukavimpaan kellonaikaan iltapäivällä.
 
Norjan joukossa huiski Norski:
Matkapäivistä joutui nipistämään kaksi,
vaihdollisen menon ja suoran paluun yhteishinta 311 €,
lähtö Hesasta 6.35, lähes kuuden tunnin norkoilu Malagassa,
josta lento Roomaan,
 kokonaislentotunnit menomatkalle 12 h 55 min.
 
Norskin kuluja lisää vielä se, että pitkästä päivästä johtuen on Malagassa pakko jotain murkinaa.
Niin ja aamusta on ajettava kotoa pirssillä bussiasemalle.
 
Tuskin on epäselvää, kumpi tämän taiston voitti.
 
Sinivalkoisille siiville signora taas helmikuussa kapuaa.
 


tiistai 13. joulukuuta 2016

Hämmennystä keittiössä

Siinä se taas tuli ja meni.
Se mielitietty.
Suomen visiitit ovat aina lyhykäisiä.
Yleensä aina torstai-sunnuntai.
Työt kun ei anna enempään mahdollisuutta.

Ja eipä ne asiakkaat täysin rauhassa antaneet mielitietyn näinäkään päivinä olla.
Puhelin pärräsi vähän väliä.
Eivät tainneet ollenkaan ymmärtää,
kuinka mielitietty nyt näin kesken kaiken voi Suomeen häipyä.
Ja vielä jonkun naisihmisen takia.

Lauantaiaamuna signora passitti mielitietyn kahvin keittoon.
Ja totesi jälkeenpäin,
 että suomalaisten lajitteluohjeiden esittely ei ollut oikein mennyt nappiin,
kun energiaroskiksesta kahvinporoja kaiveli.

Italian kodissa ei lajittelua harrasteta.
Tuotiin sinne toki muutama vuosi sitten kunnan puolesta roskislootia vino pino,
lajittelua varten.
Vaan mitä sitä hyödyttää lajitella,
kun tyhjennystä varten on sitten vain yksi ja sama laatikko?
Että näin Italiassa.

Kahvinporot eivät olleet ainoa asia, jotka lauantaina aiheuttivat hämmennystä.
Signora on ollut jo vuosien ajan teho-opetuksessa 
italialaisista ruokailuun liittyvistä kommervenkeistä.
Ja on jotenkin kuvitellut, että alkaa pikkuhiljaa olla kärryillä.
Kunnes lauantaina signora putosi takaisin nollapisteeseen.

Mielitietty on aina ja iankaikkisesti valistanut signoraa,
jotta PASTAN KANSSA EI SYÖDÄ LEIPÄÄ!
Piste!

Lauantaina signora tyrkkäsi kauhan mielitietyn käteen ja patisti kokkaamaan.
Lopputuloksena oli annos, jonka italialaista nimeä signora ei muista,
mutta ainekset olivat tagliatelle, pekonikuutiot ja pavut kasvisliemessä.
Eli jonkinlainen soppa.

Signora siinä mielitietyn kattilaa hämmentäessä totesi,
että nyt ei sitten varmaan kannata kattaa leipää, kun on pastaa.

" Laita vaan leivänpaahtimeen pari palaa leipää.
Laitetaan ne sitten lautaselle ja kaadetaan soppa päälle"

Signoralta meni pasmat aivan sekaisin.
Siis tagliatelle -pastaa ja leipää.
Mihin se ei koskaan pastan kanssa leipää katosi?
Siis mihin tässä nyt voi suomalaisraukka enää luottaa ?
Hämmentynyt signora popsi soppansa mysteeriä pohtien. 

Jossain vaiheessa pariskunta teki ensi vuoden suunnitelmia.
Lopputulemana oli, 
että reissuja sovittiin suuntaan ja toiseen useampia, aina ensi kesään saakka.

Mielitiettyä nauratti:
"Enhän minä tunne itseäni enää ollenkaan".
Niin se vanhakin oppii vielä uusia tapoja.
Kuten päivä kerrallaan elävä,
korkeintaan kuluvalle viikolle suunnitelmia lukkoon lyövä tekemään suunnitelmia pitkälle eteenpäin, aina ensi vuoden elokuulle saakka.
Kaikkeen sitä sitten joutuukin,
kun suomalaisen matkaan lähtee.


torstai 8. joulukuuta 2016

Sull' aereo

Signora ei voisi kuvitella elämäänsä ilman nettiä.
Vaan joskus kaiken reaaliaikaisuudesta on haittaakin.
Kuten esimerkiksi silloin, kun Fiumicinon kentän tiedot näyttää,
että koneen boordaus on jo alkanut
eikä mielitietystä ole kuulunut vielä mitään.

Mielitietty tuppaa lähtemään kentälle usein vähän viime tingassa.
Vaikka matka kotoa kentälle on liikenteen kannata usein haasteellinen.
Signora olikin pyytänyt,
että mielitietty ilmoittelee itsestään vasta Fiumicinossa.
Signoran sydän ei kestä " en tiedä, ehdinkö lennolle" -viestejä.

Äsken lopulta tuskaisen odotuksen jälkeen tuli viesti,
että herra istua nököttää jo koneessa.
Ja signora huokaisi helpotuksesta.
Ehkä kuitenkin seuraa vielä,
pääseekö kone lähtemään ajoissa.

Ja hyppää sitten bussiin ja aloittaa oman matkansa kentälle.
Onnellisena.