lauantai 25. helmikuuta 2017

Italiaviikon misut


Seuraa Italiaviikon ravintolapläjäys.
Tällä kertaa signora pääsi ulkoruokintaan kolme kertaa.

San Valentinona pariskunta oli tietenkin viimeisen päälle tälläytyneenä illallisella.
Pöytä oli takan vieressä.
"Voi kuinka romanttista", tuumi signora.

Takan romanttisuus tosin kyllä katosi jossain vaiheessa.
Lämpöä pukkasi vähän liikaakin.
Signora siinä hikeä ohimoilta pyyhkiessä pureskeli pihviään.
Pihviä, joka ei kyllä ollut nähnytkään well donea.
Kyllä se lähempänä oli mediumia.
Vaan mitä sitä vähän ei niin hyvistä piffeistä
kun jälkiruokana oli taivaallinen tiramisu.

Eräs päivä signora änkesi taas mielitietyn mukaan.
Asiakaskäynnit olivat ei niin turistialueilla,
joten lounaspaikatkin olivat täynnä sikäläisiä.
Ja eihän he mitään menuita tarvitse.
Tarjoilija sen kun lurittelee, mitä on tarjolla.
Siitä sitten kukin bongaa passelin annoksen.
Paitsi signora.
Signoran bongaukset rajoittuivat pariin sanaan.
Ei niiden perusteella paljoa tilauksia tehty.

Ei auttanut muu, kuin luottaa taas mielitiettyyn.
Vaan napakympin taas signoralle herra valkkasi.

Jo perinteeksi muodostuneelle viimeisen illan pizzalle
pariskunta suunnisti tällä kertaa ihka uuteen ravintolaan.
Yleensä pizzat popsitaan vakipaikassa,
mutta nyt pariskunta päätti kokeilla amerikkailaistyyliseksi itseään luonnehtivaa ravintolaa.

Mi piace, tuumasi mielitietty.
Olihan ravintola viihtyisä.
Ehkä mielitietyn viihtyisyyttä lisäsi peräti viisi hurjan kokoista televisioruutua,
jotka kaikki suolsivat potkupalloa.
Ilman ääntä onneksi.
Signora oli viikon ajan kuunnellut kaikki illat sitä selostajien älämölöä
ja se riitti.

Kummasti mielitietyn katseet vaeltelivat illan aikana kohti ruutuja.
Ja ei se mitään.
Ihan ymmärrettävää.
Mitenkäs sitä italialaista ja jalkapalloa voisi erottaa?
Ei signora moiseen raakuuteen voi syyllistyä. 

Kyllä signorakin paikasta tykkäsi.
Siellä hän myös teki tuttavuutta ihan uuden dolcen kanssa.
Birramisu!
Tiramisuun tulevat keksit oli kastettu oluella eli birralla espresson sijaan.
Ei paha ollenkaan, tuumasi signora.




torstai 23. helmikuuta 2017

Bongausta


Kinkku, juusto ja leipä bongattu!
Pääsiäinen on pelastettu! 
Eilen illalla signoran kännykkään kilahti mielitietyltä hotellin varausviesti.
Pääsiäisenä mielitietty on lupautunut pitämään 3 päivää vapaata
ja pariskunta suuntaa Fano/San Marino akselille. 
 
Italiassa reissatessa nälkäisen signoran kompastuskivi aina hotellien aamiaiset.
Viime viikolla saapasmaassa pariskunta yhdessä vähän tiiraili eri vaihtoehtoja,
mutta lopullisen varauksen teki mielitietty eilen. 
 
Mielitietty on toki hyvin informoitu tästä signoran probleemasta.
Ja hyvin meni valinta nytkin.
Signora pongasi netistä kuvia hotellin aamiaispöydästä.
Toki siellä oli paljon kaikkea makeaa,
mutta myös signoran himoitsemaa suolaista. 
 
Niin ja se kolmen päivän vapaa.
Siis sehän tarkoittaa sitä, ettei reissata asiakkaiden luona.
Pronto kyllä varmaan raikaa kymmeniä kertoja päivässä,
kun puhelin pärrää.
Vaan mikä siinä on signoran kuunnellessa.
Ihan komia ääni mielitietyllä on.

maanantai 20. helmikuuta 2017

Lanseeraus

Opettajana toiminut signora ylpeänä ilmoittaa,
että ”ota romantiikka haltuun” –koulutus on tuottanut huimia tuloksia.
Oppilaana ollut itsensä täysin epäromanttiseksi nimennyt mielitietty. 
Viime viikolla tilanne oli seuraava:
Mielitietty häipyy pihalle tupakille.
Sisälle tullessaan tuo signoralle pihalta poimitut kukkaset.
Tässä vaiheessa signora päätti lanseerata uuden sanonnan.
Ei se määrä vaan laatu –sanonnan tilalla onkin ei se määrä, laatu vaan ajatus. 
 
Vaan itseasiassa signora kyllä ilahdutti nämä huomattavasti enemmän,
kuin kaupasta ostetut.
 
S. Valentinon päivänä signora sai ruokatunnilla pienen yllätyksen käsinkirjoitetun kirjeen kera.
Viis siitä, että kirje oli firman logopaperille väsätty.
Signora tasan tarkkaan tietää,
että tällainen ei ole sitten yhtään mielitietyn juttu.
Ja silti herra oli kirjeen kirjoittanut.
Kaiken lisäksi mielitiettyä harmitti hirveästi,
että yllätys oli muovipussissa.
Hän kun oli muistellut, että kotinurkissa olisi lahjapaperia.
Signoraa ei harmittanut pätkääkään.
Sen sijaan oli enemmän kuin onnellinen.
 
Täysi kymppi opettajalta. 
 


lauantai 18. helmikuuta 2017

Diagnoosi

"Kaikkien näiden vuosien aikana, mitä ollaan tunnettu,
en ole nähnyt sinua koskaan näin levollisena,
mitä olet ollut tällä viikolla".

Mielitietty täräytti yllä olevan mielenterveydellisen diagnoosin
signoran tilasta viimeisenä iltana Italiassa.

Ja oikeassahan tuo oli.
Ei ollut drama queenista tietoakaan.
Ei edes silloin,
kun signora pyöritteli Italian kodin avainta lähes 20 minuuttia.
Kun ei suostunut ovi yhteistyöhön.
Signora sitten tälläsi itsensä välillä istumaan,
veti syvään henkeä ja tuumasi, 
että mikäs tässä on odotellessa.
Aurinko paistaa.
Kassissa on evästä,
ihanaa pizza biancaa.

Jossain vaiheessa signora päätti kokeilla uudestaan onneaan.
Ja simsalabim!
Ovi aukesi.
Ja hyvä niin.
Olisi näet se aurinko ehtinyt laskea,
ennen kuin pelastaja olisi saapunut.

Italian kodissa ei ollut edes niin jäätävää,
mitä signora muisteli.
Päivisin vähän värisytti, jos stufa ei ollut päällä.
Yöt sen sijaan menivät varsin sulavasti.
Ei kylmästä tietoakaan.
Välillä oli lähes kuuma.
Mielitietty oli huolissaan signoran yövarusteista.
Vaan ei kait sitä paljoa varusteita tarvitse,
 kun vanhojen akkojen vaivat jyrää
ja kuumia aaltoja pukkaa.
 

perjantai 10. helmikuuta 2017

Keskiviikon köpelöt

Signoralla on jo kapsäkit pakattuna.
Pessimisti ei jätä koskaan viime tippaan.
Sitähän voi joutua vaikka viime hetken laukkuostoksille.
Näin kävi kerran, kun matkalaukun lukko tekikin temput, eikä suostunut aukeamaan.
Tai vaaka päättää juuri laukkujen punnitushetkellä,
että patterit on finito.
Eikä tietenkään kaapissa ollut vaihtopattereita.
Tai joku tarvittava on hankkimatta,
vaikka signora on väsännyt listaa jo parin viikon ajan.
 
Nyt on siis kaikki lähes valmiina.
Vain yksi on joukosta poissa.
Kehtaakohan tuota edes tunnustaa.
Tai no osa jo varmaan arvaakin.
Vaan luvatkaa, että ette sitten hirveästi tästä kylillä huutele.
Menee pian maine signoralta.
 
Geishalle kävi sitten  köpelösti.
Keskiviikosta tuli kohtalon päivä.
Vain muruset signoran paidan rinnuksilla on muistona.
Että näin.


tiistai 7. helmikuuta 2017

Ahterivaroitus


"Mitäs meinaat reissussa tehdä?”
Tämän kysymyksen signora kuulee hyvin usein ennen saapasmaahan lähtöään.
Yleensä kysyjä on henkilö,  joka ei kovin suuria yksityiskohtia signoran elämästä tiedä.
Eli olettaa, että ihan normi lomareissusta on kyse.
Ystävät jo tietää, mikä on homman nimi.
Jotta eihän signora sinne mitään nähtävyyksiä mene tuijottelemaan. 

Tällä kertaa signora aikoo satsata kahteen juttuun.
Nukkumiseen ja ulkoiluun.
Mielitietty luuhaa kuitenkin pitkät päivät pastaa ansaitsemassa,
joten signoralla on rutkasti aikaa. 

Alati kasvava huoli vanhempien jaksamisesta on pihistänyt signoran vähäisetkin yöunet,
joten signora voisi hyvin lisätä nimeensä zombie-etuliitteen.
Ulkoilukin on jäänyt ihan olemattomiin.
Ei ole vaan jaksanut. 

Jottei nyt ihan tylsältä kuulosta,
niin onhan sen San Valentino. 

Signora on tässä vähän pähkäillyt,
että pitäisikö sitä itsekin jotain kivaa järkätä.
Mielitietyn romantiikkalimiitti kun aika pienoinen.
Viime vuonna oli kyllä jo merkkejä limiitin nostosta.
Signora ei ollut ainoa, joka oli juhlan kunniaksi vähän tälläytynyt.
Mielitietylläkin oli pikkutakki.
Taisi peräti nenuliinakin sieltä taskusta kurkistaa.
Oi, joi, kun se sitten olikin komia!
Ihan sydämestä vähän nappaa, kun sitä muistelee.
 
Tällä kertaa pitää tosin olla vähän varovainen tuon sydänpuolen suhteen.
Viime syksynä stressi ja huonot unet alkoivat nakertaa myös signoran sydäntä
ja nykyään signora popsii troppeja rytmihäiriöihin. 
 
Ehkä signoran pitää lähteä San Valentinoa juhlimaan ilman kakkuloita.
Miinus vitosen silmillä ei ilman brillejä pahemmin näe.
Ehkä sitten jää sydämen sykähtelytkin vähemmälle,
kun seuralainen näyttää sumealta. 
 
Mielitietty sen sijaan on ihan hyvä(n)näköinen.
Ainoastaan lukiessa tarvitse kakkuloita.
Ne ovatkin sellaiset tiimariversiot ja niitä on vähän joka paikassa.
On sitten aina tarvittaessa käden ulottuvilla.
Yksi paikka on auton etuistuin.
Aika vaarallinen paikka.
Yleensä aina jossain vaiheessa signora pläjäyttää
 yhä levenevän ahterinsa penkille lasien päälle.
Siinä ei kakkuloilla paljon  mahdollisuuksia ole.
Sangat singahtelee pitkin autoa.  
 
Pitäisiköhän muistuttaa mielitiettyä hankkimaan taas parit varalasit ?
Lähettää ahterivaroitus?
 

torstai 2. helmikuuta 2017

Vanhanaikaisesti


Eilen signora nappasi kirjahyllystään hyppysiinsä Dino Satrianon kirjan
Signora on lukenut kirjan ties kuinka monta kertaa.
Kirjan tekee kihelmöiväksi ehkä se,
että signora löytää monesta kohtaa niin itsensä kuin mielitietynkin.
 
Itseasiasssa mielitiettykin on kirjaa lukenut, italiankielistä versiota
ja totesikin kerran ” adesso ti capisco”.
Kirja avaa vallan mainiosti niin suomalaista elämää italialaisen silmin
 kuin italialaista suomalaisen tuijottelemana.
Kirja siis kertoo suomalaisen Ursulan ja italialaisen Dinon rakkaustarinan. 

Signora pohti, kuinka tuolloin  60- luvulla kaukosuhteen ylläpito oli haastavaa.
Kirjeiden kulku oli hidasta.
Puhelut olivat kalliita eikä ulkomaanpuheluiden soittaminenkaan ollut simppeliä.
Joskus aivan akuuteissa tapauksissa singahteli sähkösanomat Suomen ja Italian välillä. 

Toista se on nykypäivänä.
on Viperia, WhatsAppia, Skypeä….
Nykyään ovat jo sähköpostit varmaan ihan out. 
Vanhanaikaisia.
 
Signora on ollut viime päivät aika lailla mieli maassa
ja eilen pöllähti ihana video WhatsApin välityksellä.
Pääosassa mielitietty,
juonena romanttista höpinää,
sivuroolissa auton takapenkki. 

Mielitietty on väsännyt otoksen ajaessaan
ja jossain vaiheessa taisi tulla äkkikäännös tai jotain,
kun pääosaan hypähti auton takapenkki. 
Mielitietyssä ei ole ollenkaan elokuvasankarin DNA:ta.
Herra inhoaa olla kuvissa mutta varsinkin videolla.
Silti se aina niitä silloin tällöin väsää,
kun tietää, että signora niistä niin tykkää. 

Ja kyllä se nytkin teki tehtävänsä.
videon jälkeen oli heti vähän parempi fiilis.
 
Niin ja sitä paitsi, kyllä mielitietty ja signorakin sähköposteja lähettelee.
Jos ei muuten, niin perinteeksi on muodostunut,
että yhteisten päivien jälkeen toisen kentälle saattanut
väsää kotiin päästyään viestin ihan vanhanaikaisesti sähköpostilla.