keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Venaa rauhassa


Jokunen vuosi sitten signora innostui luettuaan,
että kohta Helsinki-Vantaan lentokentälle voi puksuttaa junan kyydissä.
Innostus katosi sitten hyvin pian, kun kävi ilmi,
että junaa pitäisikin vaihtaa Tikkurilassa.
Signora näki mielessään itsensä raahaamassa painavia kapsäkkejään junasta toiseen.
Polvet tykkäisivät hyvää.
Ei kiitos,
signora jatkoi edelleen bussilla köröttelyä.
Pääseehän bussilla kotikaupungista suoraan kentälle,
ystävällisen kuskisedän heitellessä laukut kyytiin ja pois.
 
 
Vaan nyt parin viikon päästä signora pääsee tuota junasysteemiä testaamaan.
Mielitietyn lennot Hesaan ja takaisin Roomaan saapuvat ja lähtevät aikoihin,
jolloin busseilla on jokin outo tauko.
Pariskunta on päättänyt hypätä junan kyytiin.
Signorankin ehkä kykenee nostamaan käsilaukkunsa junan kyytiin.
Mielitietty saa hoidella oman veskansa.
 

Signora ei ole matkustanut vuosikausiin junalla.
Silloin joskus kauan sitten oli kaikki niin simppeliä.
Lipun pystyi maksamaan junassa
eikä niitä juniakaan montaa sorttia ollut.
Tai ainakin niin signoran muisti kertoo.
 
Kun signora nyt tutkaili eri aikatauluvaihtoja,
oli lopputulos aika hengästyttävä.
On lähijuna Z, lähijuna 1, lähijuna P,  lähijuna Z, taajamajuna, pendolino, intercity.
Ja kaikki nämä jäivät haaviin, kun signora katsoi molempiin suuntiin kaksi eri vaihtoehtoa.
 

ilmeisesti kaikista junista ei voi lippuja ostaa,
joten paras lienee ostaa molemmissa suunnissa automaatista.
Lentokentälläkin on ainakin Finavian sivujen mukaan automaatti.
 
Pitäisiköhän vähän tiuhempaan junalla reissata,
ettei sitten olisi näin pihalla kaikesta.
 
Toivottavasti ovat nyt sitten junat ajoissa.
ilmeisesti myöhästymisiä on ollut,
kun joku määritellyt uudestaan, mitä VR tarkoittaa.
Oletteko kuulleet ?
Se tarkoittaa tietenkin että
venaa rauhassa.

lauantai 13. toukokuuta 2017

Raikasta

Viis siitä, vaikka Pekka Poutaa  
nämä Suomen kelit naurattaa. 
Signora pakkaa nyt justiinsa kaikki talvikamppeet pois silmistä
ja ripustelee kesähepeniä henkariin.

Kyllä se kesä sieltä tulee.
Mielitietty tuskaili eilen,
että saapasmaassa alkaa olla jo "caldo".
Huoh, se on tämä jokavuotinen kinailu
lämpöisen ja "raikkaan" ilman välillä.
Siis italialaisethan usein kesähelteinä kadehtii meitä suomalaisia.
Meillä on kun niin ihanan raikasta.
Jep, kummastihan ne raenokareet takin kauluksella virkistää.

Signora odottaa mielenkiinnolla,
minkälaista keliä Suomi mielitietylle ensi kuussa tarjoaa.
Ne rakeet voisi olla kova juttu.
Olisi ainakin  "frescoa".


keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Pahvikansiokansa

Kaikille signoran ystäville on lienee käynyt jo ilmi,
että keskivertoa raihnaisempana signora vähän kadehtii italialaista omalääkärisysteemiä.

Mielitietty valitteli, 
että häntä on pari keraa huimannut.
Tutkaili kalenteriaan ja totesi,
että ensi tiistaina ehtii käymään lääkärissä.
Sinne mielitietty menee ihan ilman ajanvarausta.
Ilman mitään vakuutteluja kenellään sairaanhoitajalle,
jotta tarvetta lääkärin juttusille pääsylle tosiaan on.
Mielitietty aikoo pyytää lähetteen verikokeisiin.

Mitä luulette, miten tämä Suomessa hoituisi?
Siis jos joku haluaisi saada lääkäriajan huimauksen vuoksi?
Taitaisi jäädä haaveeksi.
Tai mitä sanoisi lääkäri,
jos potilas kertoo haluavansa päästä verikokeisiin ?
Ei taitaisi onnistua.

Vaan jos suomalainen nyt sitten kuitenkin on onnistunut puhumaan itsensä lääkäriin
(Todennäköisesti viikkojen päähän. 
Eihän huimaus mikään akuuttiasia ole)
ja peräti saanut lähetteen labraan,
sujuukin tämän jälkeen asiat Suomessa jouhevammin.

Italialainen saa paperilähetteen,
jonka kanssa marssii labraan.
Tulosten valmistuttua italialainen palaa labraan hakemaan tulokset.
Seuraavaksi pitää tehdä vielä uusi visiitti lääkärin luokse tulosten kanssa.

Sama systeemi on varmaankin kaikkien muidenkin kokeiden kanssa.
Signora näkeekin Italiassa bussissa usein matkustajia,
 joilla on kaikilla samanlainen pahvikansio kädessä.
Signoran käyttämä bussi kiertää paikallisen sairaalan kautta.

Säännöllisesti verikokeissa käyvänä signora kyllä liputtaa Suomen käytännön puolesta.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Lautanen kiertoon

Pääsiäisreissulla eräänä iltana signoralle iski jano ja hän ehdotti,
jotta pariskunta pistäytyisi baariin hörpyt ottamaan.
Olihan signora italialaisesta aperitiivikäytännöstä toki tiennyt,
mutta silti  vähän pääsi yllämään pöytään 
 limun ja Spritzerin seuraksi ilmestynyt lautanen täynnä jos jonkinlaista purtavaa.
Vähän hukkaan meni nuo herkut,
kun kello oli jo lähes seitsemän ja tunnin päästä oli illallinen odottamassa.
Spritzer on valkoviinistä ja kivennäisvedestä tai spritestä sekoitettu drinksu.
Signora otti siitä ihan vaan testihörpyt, muuten oli limulinjalla.
Ja kokonaishinta oli 10 €.
Siis limu, spritzer ja nuo murkinat.

signora oli muuten baarin ainoa tapaus, 
jonka edessä ei spritzerlasi nököttänyt.
signora tunsi itsensä vähän " ei kuulu joukkoon "- tyypiksi.

Koska lautaselta naposteli vain mielititetty,
ei se läheskään tyhjentynyt.
Signora ei voinut olla pohtimatta,
päätyikö sama lautanen täydennettynä kenties seuraavan
spritzerjanoisen pöytään ?
Tuskin syömingit roskiinkaan päätyivät.
Signoralla on aikamoinen bakteerikammo
ja päätyy aina silloin tällöin pohtimaan kaikenlaista.
Maitohappobakteeri rules !


torstai 4. toukokuuta 2017

Fiiliksen metsästys


Signoran pitää nyt hiukan toppuutella mielitietyn lomasuunnitelmia.
Pääsiäisen remuamisen jälkimainingeissa jo 41 vuotta mukana kulkenut nivelreuma osoitti mieltään.
Mäkien ja rappusten kapuamiset ärsyttivät polvea sillä seurauksella,
että eilen sieltä kiskottiin huima määrä sameaa nestettä.
Nivel oli tulehtunut, tämän kertoi nesteen sameus.
Tilalle tökättiin kortisonia.
 
Kesälomareissulla olisi tarkoitus suunnata Amalfi-Positano –akselille
ja siellä kapuamista taas piisaa.
Signoran on pakko pitää mielitietyn kanssa pieni palaveri
ja ehdottaa, että tällä kertaa otettaisiin vähän iisimmin.
Ja varata mukaan polvituet.
Jospa niistä olisi jotain apua.
Ja yrittää kaivella jostain sitä ”voisi asiat olla huonomminkin –fiilistä”.
Ehkä se löytyy, kun särky häviää.