perjantai 23. kesäkuuta 2017

Talvilikööri

Onko teillä makumuisti?
Tunnistaisitteko maun,
jota olette edellisen ja ensimmäisen kerran maistelleet 2,5 vuotta sitten ?

Joulukuussa 2014 signora päätti,
että mielitietyn on aika perehtyä suomalaisiin jouluperinteisiin.
Signora iski mielitietylle kaulimen käteen
ja patisti piparitaikinan kimppuun.
Tuotokset olivat mielitietylle outoja mutta hyviä.

Viime jouluna signora tyytyi kaupan pipareihin.
Pipareita on vieläkin ja koska olivat vielä täysin hyviä,
lykkäsi signora niitä mielitietylle aamukaffien seuraksi.
 
Työaamuina mielitietty kietaisee vain pari kuppia sumppia,
vapaapäivien aamuina maistuu jokin makeakin.
 
Heti ekan puraisun jälkeen mielitietty muisti.
"Hei, näitähän me silloin kerran tehtiin jouluksi"
 
Signora myönteli ja vähän tuumasi,
että nytkö se sitten jättää piparit syömättä.
Monien syömiseen liittyvien tapojen ja sääntöjen  maasta tullut tuskin voi syödä
 joulun perinnepipareita keskellä kesäkuuta.
 
Vaan niin vaan piparit maistuivat.
Vielä seuraavanakin aamuna.
Ehkä asiaa lievensi se,
että kyseessä oli suomalainen perinne.
 
Mielitietty jopa innostui,
kun signora lupasi tuoda seuraavalla Italian reissulla niitä tuliaisiksi.
Tänään sitten signora nappasi kaupan keksihyllyltä piparipaketin.
Onneksi niitä saa pitkin vuotta.
Italiassa se ei välttämättä onnistuisi.
Mitähän  italialainen leipuri tuumaisi,
jos signora menisi keskellä kesähelteitä panettonea kyselemään.
 
Ehkä mielitietyllä on niin voimakas makumuisti,
koska hänelle ruoka ja yleensä syöminen merkitsee samaa,
kuin monelle muulle italialaiselle.
Se on paljon muuta, kuin pelkästään pakollista energian saantia.
Joka ikinen kerta, kun signora ja mielitietty ovat olleet Italian sisällä reissussa
ja sitä myötä ulkoruokinnassa,
saa mielitietyn veli jälkeenpäin seikkaperäisen raportin,
mitä kaikkea pariskunta oli kitusiinsa kiskonut.
Syömisestä puhutaan yhtä tarkasti,
kuin reissun nähtävyyksistä.

Mielitietyn kulinaristin sielu itkee järkytyksen kyyneleitä joka kerta,
kun puheeksi tulee signoran puurolounaat.

Jos siellä nyt jäi jonkun mielitiettyfanin mieltä kaihertamaan ajatus,
että onko signora  onnistunut aivopesemään kaikki tapasidonnaisuudet
mielitietystä, koska herra keskellä kesää jouluherkkuja popsi,
niin huoli pois.
Kyllä niitä tapoja vielä piisaa.
Kuten esimerkiksi se, 
että likööriä juodaan vaan talvella!
 
Toissa vuonna signora osti lentokentältä  lähes vitsinä
 salmiakista tykkäävälle mielitietylle salmiakkilikööriä.
Vaan siitä oli vitsit kaukana.
Se kolahti mielitiettyyn täydellisesti.
 
Tämä mielessä signora oli nyt ostanut pikkuriikkisen pullon picnicille.
Vaan kuinkas kävikään ?
Mielitietty totesi,
että likööriä juodaan talvella!
Signora siinä vähän keräili taas herneitä nenuunsa.
Hän kun oli varta vasten sen mielitietyllä hankkinut.
Pikkuputilo matkusti sitten mielitietyn mukana Italiaan,
talvea odottamaan.
 


torstai 22. kesäkuuta 2017

Jäätävää


Niin se taas tuli ja meni.
Mielitietty.
Herran Suomivisiitit ovat niin lyhykäisiä,
että ne ovat aina ohi,
ennen kuin suomalaiseen yhdessäoloon ehtii tottua.
Varsinkin kun niitä on niin harvakseltaan.
 
Vaikka Italiassa on omat haasteensa,
on yhteiseloa siellä monin verroin enemmän
ja aina signoran sinne saapuessa,
solahtaa hän Italia-arkeen ilman suurempia ihmetyksiä.
Talon väen tavat ovat tulleet tutuksi
ja signora tietää, mitä odottaa. 
Suomikodissa onkin sitten ihan omat jutut,
signoran omat tavat,
joista hän niuhosti pitää kiinni.
 
Kuten, että kenkien paikka on eteisessä.
Niillä ei tepastella olohuoneen valkoisella matolla. 
Ja, että keittiössä oleva käsipyyhe on puhtaille käsille.
Siihen ei pyyhitä likaisia käsiä.
Sillä ei pyyhitä pöytää puhtaaksi.
Sitä ei myöskään käytetä kahvipuruisen espressopannun kiinni kiertämiseen.
kaikkea tätä tapahtuu Italiakodissa.
Signoralla on salajemmassa puhdas käsipyyhe. 
 
Myös roskien lajittelu on oma episodinsa.
Italian kodissa kaikki ängetään samaan. 
 
Vaan yksi juttu on jo ehtinyt tulla perinteeksi mielitietyn Suomireissulla.
Herraan iski taas flunssa.
Viimeinen yhteinen päivä menikin sitten huiliessa.
Ja toivoessa, että olo helpottuu ennen lentoa.
Herra itse veikkaili,
että vilustui kentän juna-asemalla.
Siellä tosiaan oli jäätävän kylmä.
Aivan kuin kylmäkaapissa.
Eli seuraavan kerran on kyllä paras varata kaulahuivit matkaan.