torstai 10. elokuuta 2017

Mielitietty

Signora muistaa lukeneensa jostain tarinan vanhasta pariskunnasta,
joka ei ollut elämänsä aikana pahemmin toiveistaan keskustellut.
Nainen oli mm. syönyt aina leivästä päällyspuolen,
kun jostain syystä luuli, että mies tykkää pohjasta.
Ja mies puolestaan luuli, että päällyspuoli on naisen suosikki.
Itseasiassa kumpikin olisi kuitenkin tykännyt syödä leivästä juuri vastakkaisen puolen.
 
Signora on päättänyt,
että mielitietyn kanssa keskustellaan.
Että kummankin toiveet tulevat selviksi.
 
Loma-ajan kerrotaan usein olevan suhteen koetinkivi.
Signoralla ja mielitietyllä yhteisiä kokonaisia päiviä on hyvin harvakseltaan.
Tällä kertaa signora ehdotti,
että jos päivittäin jutusteltaisiin siitä, miten päivä oli mennyt.
Mitää hyvää ja mitä huonoa,
niin lomailun kuin parisuhteenkin tiimoilta.
 
Tästä simppelistä jutusta tulikin vallan mainio juttu.
Esimerkiksi kun signoralla alkoi pari kertaa jokin asia keittämään,
hän pitikin sillä hetkellä suunsa supussa ja päätti avautua asiasta vasta illalla.
Siinä kävikin sitten niin,
että sen sijaan, jotta signora olisi kiukuspäissään päivällä tykittänyt
" Miksi sä aina....",
juttu kääntyikin
" Musta olisi kiva jos...."
 
Ja toden totta se pitää paikkansa,
negatiivisistä asioista on parempi puhua, kun tilanne on rauhoittunut.
 
Ei sillä, että noita negatiivisiä asioita olisi paljoa ollut.
Mielitiettykin on niin leppoinen tyyppi,
että hänellä taisi olla yksi juttu.
 
Ja hyvistä tilanteista pariskunta jutteli tyyliin
" Musta oli kiva kun..."
 
Voi hitsit sentään, kun tätä ei oltu tehty aiemmin.
Kumpikin kuuli toisesta asioita, joita ei ollut tajunnut.
Simppeleitä juttuja, jotka kuitenkin toista ilahduttaa kovasti.
 
Viikon päätteeksi signora kysäisi mielitietyltä,
mikä oli ollut viikon paras juttu.
Mielitietyn vastaus oli kyllä aika sykähdyttävä.
" Se kun näin, kuinka onnellinen olit,
kun pääsit rannalle ja mereen".
 
Näin sanoi mielitietty,
joka auringossa ja kuumuudessa voi aina huonosti,
hakeutuu aina varjoon, jos vaan sellainen on tarjolla.
 
Vaan sellainen se mielitietty on.
Tuntuu ajattelevan aina signoran parasta.
On usein vähän huolissaan signorasta.
Että signora varmasti nukkuu tarpeeksi,
ei väsytä itseään liikaa,
syö varmasti tarpeeksi,
ei vaan vilustu.
 
Vilustuminenhan on italialaisten kansallissairaus.
Se vaanii kaikkialla, mm hotellien ilmastointilaitteissa.
Uskokaa pois, tästä keskusteltiin lomaviikon aikana joka ilta.
Kerran signoralla oli Italiassa ollessa nuhaa ja illan aikana pärskytteli muutaman kerran.
Nukkumaan mennessä mielitietty peitteli signoran lähes suuhun saakka,
ettei signora saa kylmää.
Yöllä jossain vaiheessa signora heräsi siihen,
että mielitietty asetteli taas peittoa signoran päälle.
 
Ja kun signora syystä tai toisesta voi huonosti,
kyselee mielitietty hyvin tiuhaan,
joko signora voi jo paremmin.
 
On se sitten aika ihana.
Se mielitietty.
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !