lauantai 12. elokuuta 2017

Ne tavat

Signora on täällä usein höpissyt Italiassa törmäämistään ruokaan liittyvistä tavoista.
Tai siis lähinnä oman lähipiirinsä tavoista.
Mielitietty on alkanut pikkuhiljaa lipsumaan suomalaiseen rennompaan suuntaan.
Vaan veljensä on edelleen vanhan kansan mies.
Pitää napakasti kiinni totutusta ja siitä ei lipsuta.
Kuten, kuuluuko signoran kokkausten kanssa syödä leipää vai ei.
Aamiainen on kuppi kahvia, jos sitäkään.
Vapaapäivinä ehkä keksi.
Illallinen vasta klo 20 jälkeen.

Koska Italiankodin nuori signorina on aika lailla elellyt isänsä hoivissa,
on tämä oppinut nämä samat tavat.
Vaan usein on signora huomannut, ettei tämä ole ihan simppeliä signorinalle.
Tekisi mieli tehdä toisin.
Vaan kun ei ole tapana.

Signora ei Italiassa aina kellon mukaan syö.
Kerran kokkaili klo 19 maissa.
Nälkä kun kaiherteli vatsassa.
Italialainen nuori neiti katseli suomalaisen kokkauksia vähän haikeana ja totesi,
että hänelläkin on nälkä.
Vaan kun signora keitoksiaan tarjosi,
vastaus oli tiukka ei.
Ei vielä.
Ei tähän aikaan.

Aamiaista nuori signorina ei syö,
kuten ei isänsäkään.
Korkeintaan joskus nappaa jonkun keksin.

Signoran aamupala koostuu leivästä, juustosta, kinkusta, tomaatista, jogurtista.
Aina silloin tällöin on myös signorina paikalla,
kun signora aamupalaansa puputtaa.
Signorina on aina kieltäynyt, kun signora on kysynyt,
onko hänelläkin nälkä.
Ja kuitenkin aivan ilmiselvästi on näyttänyt aivan muulta.

Tällä kertaa signora esitti asian toisin.
"Haluatko kokeilla suomalaista aamupalaa ?"
Signorina tarttui tähän kokeiluhaasteeseen mielellään.
Söi leivän jos toisenkin sekä jogurtin.
Aivan ilmiselvästi kaipasi jotain syötävää.
Itseasiassa signoralla oli lähes joka aamu aamupalaseuraa.
Signorasta tuntui oikeastaan vähän kurjalta,
kun tajusi, että nuori neito jättää aamupalat väliin,
vaikka ilmiselvästi kaipaa jotain syötävää.
Vaan kun ei ole tapana.
Ja näin ollen ei myöskään kotoa löydy koskaan mitään tarvikkeita.

Hotellin aamupala oli vallan mainio.
Löytyi monelaisia hedelmiä, jogurtteja, muroja, sämpylöitä, kinkkua, juustoja.
Sekä tietenkin makeita herkkuja, italialaiseen makuun.
Croisantteja niin suklaa- kuin kermatäytteellä, kakkuja, keksejä.
Signora tietenkin kasasi kaikkea suolaista ja hedelmiä,
mielitietty croisantteja.

Eräs aamu paikalle tuli perhe, jossa oli n. pari vuotias lapsukainen.
Äiti kaivoi laukustaan maitopullon,
sujautti sitten pari keksiä, ravisteli pulloa ja antoi sitten tyttöselle.
Tyttö maiskutteli maitoaan kovaan ääneen.
Pullon tyhjennettyä isä haki suklaisen croisantin
ja pilkkoi sen lapselleen.
Signoran olisi tehnyt mieli kiljua,
että miksi syötätte lapselle pelkkää makeaa!
Pöydät olivat täynnä ihania hedelmiä.

Ei signora enää ihmettele,
 miksi hänen aamiaisensa on italialaisille niin suuri kummastus.
Jos pienestä jotain oppii,
niin ei kait sitä sitten oikein muuta osaa ajatellakaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !